Meillä lapset ovat syntyneet poika 01/05 ja tyttö 03/06, ikäeroa 1v 1,5kk. Nyt reilun kahden viikon jälkeen tuntuu hyvältä, vaikkakin väsyttää. Eikä tietysti voi kieltää etteikö olisi työläämpää ja raskaampaa kuin yhden kanssa.
Raskausaika oli mulle henkisesti tosi raskas. Pahoinvointi toisessa raskaudessa oli aivan yhtä kamalaa kuin ensimmäisessäkin, ja molemmissa raskauksissa se on kestänyt aina synnytyssaliin asti. Viime kesän muistikuvat ovat lähinnä lattialla makaamista oksennus kurkussa, yrittäen pitää seuraa puolivuotiaalle joka innolla tutustuu uusiin asioihin ja alkaa opetella liikkumista. Siihen lisättynä vielä järkyttävä väsymys, ja yrittäjämies, niin voitte kuvitella.
Niin pian uudelleen raskaaksi tulo oli lievä yllätys, lääkäri oli juuri viikkoa ennen sanonut ettei pidä todennäköisenä raskaaksi tuloani, koska kärsin vielä siihen aikaan edellisen raskauden jälkeisistä runsaista (valko)vuodoista. Ja kas kummaa, heti jätettyämme pillerit pois, sai toinen lapsi alkunsa. Lääkäri kyllä muistutti jälkeen päin, että hän sanoi ettei ota sitä lasta hoitaakseen jos näin käy =o), mutta piti hyvänä vaihtoehtona pillereiden (hormonit) pois jättöä vuotojen tasaamiseksi. Joka tapauksessa meillä oli tarkoitus yrittää saada lapset parin vuoden ikäerolla, ja ajattelimme että yrittäessä menee varmasti se puoli vuotta.
Nyt elämä tuntuu taas valoisalta, kesä tulossa, ja itsellä on tieto siitä että tänä kesänä saa rentoutua pitkästä aikaa ilman isoa mahaa ja pahoinvointia, pääsee taas harrastamaan ja viettämään muutenkin täysipainoisempaa elämää. Kaksi edellistä kesää kun meni raskaana ollessa ja pahoinvoidessa.
Olen siitä onnellisessa asemassa että oma äitini jäi vähän tämän meidän tilanteen vuoksi vuorotteluvapaalle vuodeksi, ja on paljon apuna. Samoin anoppi ja appiukko hoitelevat esikoista paljon, mm. ulkoilevat tämän kanssa. Ilman heitä jaksaminen olisi varmasti paljon raskaampaa.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille äideille joilla on lapset pienellä ikäerolla! =o)