Lapset pienellä ikäerolla!

[Mariaa]

Meidän esikoinen on nyt 5,5kk ja kamala vauvakuume on päällä. Siksi kyselisin teiltä jotka olette saaneet lapset tosi pienellä ikäerolla , että miltä se on tuntunut? Mikä on ollut erityisen rankkaa? Miten olette hoitaneet kauppareissut, vaunuilut ym? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia? Miehen kanssa ollaan mietitty että pitäisi varmaankin odottaa mutta en tiedä pystymmekö, niin paljon pikkukakkosta haluamme. Minulla oli synnytyksen jälkeistä masennusta mikä meni itsellään ohi ja pelkään että jos tulee taas
Eli kokemuksia haluaisin kuulla =)

 

[ärripurri]

Meillä nyt ei ihan pienen pieni ikäero ole 1v 7kk mutta on se pienenpi kuin kolme vuotta

Esikko oli siis alle vuoden vanha kun tulin raskaaksi,eikä vielä kävellyt kunnolla.Raskausaika meni aika kivuttomasti,mitä nyt väsytti ja etoi neljä ensimmäistä kuukautta.Loppu ajasta sitten esikko käveli itse ja muutenki on aina ollut kovin omatoiminen.

Kaupassa käynnit hoidetaan autolla aina miehen kanssa yhdessä,me käydään aina kerran viikossa koko viikoksi kaupassa,tietysti maitoa ja muuta sellaista joutuu hakeen kerran pari viikon aikana lisää.
Me ostettiin sisarusrattaat,ja ne on ollu kovassa käytössä. Ensin huoletti että tuleeko niille käyttöä,mutta esikoinen tykkää nimenomaan istua rattaissa kävelyiden aikana(saa vissiin juosta puistossa ihan omiksi tarpeiksi). Meillä on sellaset peräkkäin olevat(turvallisuus syistä) istuimet ja ne mahtuvat meidän opelin takakonttiin hyvin,ihan sedan auto siis.

Kerrostalossa asustellaan joten ulos lähtöön saa varata aikaa,portaita saa juosta.Mutta hyvin ollaan ulos aina päästy,esikko kävelee portaat itse tai jos ei halua kävellä jää jollekin tasanteelle odottamaan että äiti kantaa.

Nyt kun ei muusta edes tiedä en näe mitään erityisen huonoja puolia,oma aika on vähentynyt jo esikon aikana,samoin kokonaiset yöt.Asenteella pääsee jo hyvän matkaa eteenpäin,mutta ei se silloin enää auta kun on aivan kuitti,hoitoapu on ollut tärkeää. Työtä on paljon ja niistä vaan on pitänyt karsia kaikki ylimääräinen pois että jaksaa.Miehen panosta ei voi vähätellä,hänhän se kaiki murheet saa niskaansa kun päivä on mennyt pyllylleen.Vähän harmittaa kun esikko joutui kasvamaan käytännössä yhdessä yössä isoksi,koska vauva vaatii niin paljon huomiota ja aikaa,enemmän siitä varmasti kärsin minä kuin lapsi.

Hyviä puolia on että lapset leikki jo nyt keskenään, vaikka toinen on 2v 3kk ja toinen 8kk. Isoveli innostaa nuorempaa liikkumaan ja tutkimaan.Varmasti niitä on muitakin,ihan arkielämässä olevia pikku tapahtumia mutta ei nyt tule mieleen.

Meillä on mennyt pääpiirteittäin ihan hyvin,väsymys painaa ja muutenkin arki on kaaosta,mutta aika aikaansa kutakin.

 

[Jonskis]

http://keskustelu.kaksplus.fi/t919761

 

[Nepsukka]

Meillä ikäero on 1V8kk ja on ollut ihan hyvä. Alku oli raskas, ei sitä voi kieltääkään ja esikolla oli aika kova kriisi siinä vaiheessa kun vauva tuli kotiin.Esikko itki ekat viikot pitkin yötä ja imetys oli aika mielenkiintoista ja vaati hyvät hermot itteltä. Isompi koitti koko ajan raapia päästä vauvaa, vetää jaloista jne. Neuvolan täti sanoikin että esikoisella on sama fiilis kuin jos aviomies tois uuden naisen kotiin ja sanois että se on kuulkaas naiset niin että rakastan nyt teitä molempia ja kaikki asutaan yhessä. Kait sitä ois vähän mustis.....

Nyt vauva on 5.5 kk ja isosisko 2v1kk ja menee tosi hyvin. Sisko naurattaa, ja hoitaa ja leikkii pikkuveljen kanssa. Kaupassa käydään koko porukalla kerran viikossa ja joskus illalla kesken viikon.

Lasten kanssa ulkoilen aina aamusella, jolloin poju nukkuuu vaunuissa päikkärit. Meillä ei oo tuplia, koska kun vauva herää vaunuista,hän huutaa niin kauan kunnes saa tissiä. Eli ei voida mennä mihinkään vaunulenkille vaan ollaan oman rivarin pihassa tai ihan vieressä leikkipuistossa.

Koti on aika kohtalaisen sotkunen koko ajan, mutta siihen yllättäin tottuu tällanen siivousintoilijakin. Pakko vaan ummistaa silmät ja astua pahimpien lelu- ja pyykkivuorien ylitte. Viikonloppisen sitten siivotaan paremmin. Täytyy kyllä myöntää että molempien panos on todella tärkeä, niin nukuttamisissa kuin kodin arjen pyörittämisessä.

Välillä murehdin samaa kuin "ärripurri", että ei kerkiä tarpeeksi olla yhdessä esikon kanssa, tehdä palapelejä, hassutella jne, mutta hän näyttää niin kasvaneen osaksi vauvan elämää että ei varmaan itse kärsi siitä.

Hienoa aikaa kaiken kaikkiaan ja ihanaa nähdä kuinka he jo nyt nauttivat toistensa seurasta. Pitää vaan itse ihan alusta asti ottaa esikko mukaan kaikkeen vauvaan liittyvään, jotta hän kokee itsensä tärkeäksi, koska vauvan hoito vaatii yllättävän paljon aikaa ja sylittelyä. Lisäksi kun saa luotua oman rytmin lasten elämään niin kaikki alkaa rullaan ihan hyvin.

 

[Mariaa]

Kiitos vastauksista! =)

 

[mahtisonnitar]

meillä pojilla ikäeroa 10pvä vajaa vuosi. Odotin kyl et on rankempaa. alku oli mun mielestä tähän asti rankin, mut nyt ku on päivät niin rutinoitunu ni voi sanoo et on helppoo. Aluks pienempi huusi suht koht paljo, et ehkäpä se teki rankempaan. Ja jos kummatki huusi, oli vähä et apua kummanko luokse meen ekana jne.pienempi on myös nukkunu yöt heti pienestä asti heräämättä, et sekin tietty tuo voimia päivään lisää.Ukko on ollut tosi vähä apuna, et voi sanoo et yksin oon noiden kans ollu. Kauppareissuillaki pojat on mun mukana. onhan se vähä hankaalaa mennä yksin kauppaan, mutta pienempi on kaukalos ja isompi ostoskärryis,nii ja kaukalo sit myös sielä kärryis.

Mul on kaksosten vaunut et ulkoilu sujuu niillä hyvin, ja jos ei mennä käveleen ni pienempi nukkuu yksösten vaunuis ja ollaan isomman kaa pihalla.

pojat nyt 6kk ja 1v6kk. saas nähä kuinka sit sujuu ku isompia. Luulis et jossain välis on sit jo kaveria keskenään.

 

[Jonskis]

Mariaa: Meidänkin esikoinen tosiaan ensi viikolla puoli vuotta ja aloitin hetki sitten tuon keskustelun johon laitoin sulle linkinkin...
Aika samanlaisessa elämäntilanteessa siis ollaan :hug:

 

[Jonskis]

... Hetki sitten eli muutama viikko sitten

 

[Mariaa]

... Hetki sitten eli muutama viikko sitten

No niimpä tosiaan ollaan, ja samalta suunnaltakin vielä(tsekkasin profiilin)