E
essi78
Vieras
Haluaisin saada hieman kokemuksia teiltä jotka ovat eron jälkeen alkaneet seurustella uuden miehen kanssa jolla ei ole lapsia. Itselläni on 2-vuotias tytär ja olemme seurustelleet uuden miesystäväni kanssa hieman alle puolivuotta, joten tapaus on tuore. Lapsi on minulla ja isällään viikko/viikko periaattella joka toimii hyvin ja olemme hyviä ystäviä lapsen isän kanssa.
Mies ei ole kovinkaan lapsirakas ja on melko "jäässä" mitä lapsen kanssa olemiseen tulee. Ei hän ole mitenkään lapsivastainen, hyvin kokematon vaan. Kyseessä 33-vuotias mies.
Ymmärrän, että tällaiseen tottulemiseen menee aikaa enkä ole häntä mitenkään "työntänyt" lapsiarkeen. Nyt kuitenkin on jo aikaa mennyt ja hän ei ole osoittanut juurikaan halua keskustella aiheesta eikä oikein osoita mitään kehittymisen merkkejä..Voisinko itse tehdä jotain asiaa helpottaakseni. Muuten suhde on hyvä, mutta näen tämän asian hieman ongelmallisena tulevaisuutta ajatellen. Lapseni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta ymmärrän myös lapsettoman miehen haasteita hypätä tilanteeseen. Olin itse hyvin lapsi "pelokas" ennen omani syntymää enkä osannut olla mitenkään päin lasten tai vauvojen seurassa.
Haluaisin tietää myös miten mahdolliset avoliitot ovat käynnistyneet ja onnistuneet tapauksissa missä uusi isä tai äiti ei ole aluksi ollut ihan sinut perhe-elämän kanssa?
Kiitos kaikista asiallisista kommenteista?
Mies ei ole kovinkaan lapsirakas ja on melko "jäässä" mitä lapsen kanssa olemiseen tulee. Ei hän ole mitenkään lapsivastainen, hyvin kokematon vaan. Kyseessä 33-vuotias mies.
Ymmärrän, että tällaiseen tottulemiseen menee aikaa enkä ole häntä mitenkään "työntänyt" lapsiarkeen. Nyt kuitenkin on jo aikaa mennyt ja hän ei ole osoittanut juurikaan halua keskustella aiheesta eikä oikein osoita mitään kehittymisen merkkejä..Voisinko itse tehdä jotain asiaa helpottaakseni. Muuten suhde on hyvä, mutta näen tämän asian hieman ongelmallisena tulevaisuutta ajatellen. Lapseni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta ymmärrän myös lapsettoman miehen haasteita hypätä tilanteeseen. Olin itse hyvin lapsi "pelokas" ennen omani syntymää enkä osannut olla mitenkään päin lasten tai vauvojen seurassa.
Haluaisin tietää myös miten mahdolliset avoliitot ovat käynnistyneet ja onnistuneet tapauksissa missä uusi isä tai äiti ei ole aluksi ollut ihan sinut perhe-elämän kanssa?
Kiitos kaikista asiallisista kommenteista?
ellei mies ole lapsirakas ja halua palavasti omaa lasta + siihen liittyviä asioita...Pahalta vaan tuntuu, koska muulla tapaa tuntuu kummastakin että oikea elämänkumppani olisi vihdoin löytynyt.