Lapsettomuus, ei hoitoja??

[Itkua ja huutoa]

Onko täällä sellaisia, jotka ei käy missään hoidoissa, vaan yritätte vain luomuna, mutta kestää?

Meillä tilanne seuraava: Yritetty on puolitoista vuotta. Oma hedelmällisyyteni oli alussa ongelma, mutta se korjaantui, kun stressi väheni. tulin syksyllä raskaaksi, se meni kesken.

Olin tutkimuksissa juuri ennen tuota raskautta. Mieheni ei halunnut itse mihinkään tutkimuksiin, mutta mulla oli PCO:n takia huoli. Miehelläni on jo yksi lapsi, ja mutkin sai jo kerran raskaaksi. Tutkimuksissa kaikki OK (verikokeita, aukiolo jne.). Kuitenkin mulle alettiin tarjota reseptiä, jotta voitaisiin "potkia" munasolujani toimimaan. Kiertoni on 29-30 päivää ja toimii nyt normaalisti. Teen ovulaatiotestin joka kuukausi, ja tuntuu toimivan. Jostain syystä raskaaksi tulo on vain vaikeampaa.

Miksi pitäisi hoitaa??? Tuntuu enemmän rahastukselta... Ja sitäpaitsi: jos nyt se PCO alkaa aiheuttaa toistuvia keskenmenoja, mitä hyötyä on pistää rahaa kalliisiin hoitoihin???

On ollut henkisesti rankkaa, mutta minkäs teet? Adoptioon ei aiota lähteä mieheni iän vuoksi. Ei saataisi pientä lasta, koska jonot on kuulemma kasvaneet koko ajan. Jos ei koskaan tärppää, ehkä sitten sijaisvanhemmiksi...

 

[Nuppu76]

En nyt mitenkään hoitojen puolesta halua puhua (itsekin monesti niitä skeptisesti ajattelen), mutta eikös mieskin pitäisi tutkia? Vaikka oletkin jo hänestä kerran raskautunut, niin sehän ei kerro vielä mitään siittiöiden laadusta ja määrästä.
Oliko sulle tarjottu resepti keltarauhashormoonia? olen kuullut useasta tapauksesta jossa niiden popsiminen on auttanut raskautumaan.

 

[Pantalaimon]

Näihin aloituksiin on aina kovin vaikea vastata, ilman, että kokisi jotenkin puolustelevansa lapsettomuushoitoja tai niihin ryhtymistä... :/ Oikeastaan voi vain kertoa omasta kokemuksestaan, jos se jotenkin auttaisi tekemään päätöksen, kumpaan suuntaan tahansa.

Meillä mies oli yrityksen alkaessa jyrkästi hoitoja vastaan. Silloin oli molemmilla se käsitys, että helpostihan tässä raskaaksi tullaan. Kyselin kuitenkin jo varoiksi mielipidettä, ja se oli hyvin negatiivinen. Noh, toisin kävi, ongelmia alkoi tulla ja minulla todettiin pco-tyyppiset munasarjat. En ovuloinut läheskään joka kierrossa ja kun ovuloin, se tapahtui todella myöhään, jolloin mahdollisuudet raskaudelle olivat jo heikentyneet.

Ääni muuttui miehen kellossa ja päätimme hakeutua hoitoihin. Loppujen lopuksi kaikki sujui melko nopeasti, vaikkei se kyllä silloin siltä tuntunut. Ovulaationinduktioiden (6 kpl) jälkeen siirryimme inseminaatioihin (pistoshoitojen kanssa) ja siitä saikin alkunsa tämä raskaus (nyt rv 18). Puolitoista vuotta meni yhteensä aikaa.

Sinun kannattaa pohtia kuinka tärkeää sinulle on tulla äidiksi. Haluatko ehdottomasti kokea raskauden ja synnytyksen, vai voisiko jokin muu tapa olla hyvä sinulle? Riittääkö, että puolisollasi on lapsi, jolle voit olla läsnäoleva vanhempi? Sijaisvanhemmuuskin on hieno juttu.

Toki hoidot maksavat, mutta julkisella puolella ne ovat melko edullisia, maksat vain lääkkeistä ja poliklinikkakäynneistä. Jos pitää lapsettomuushoitoja vain rahastuksena, eikö silloin voisi väittää, että kaikki sairauden hoito on rahastusta? Pco:sta vielä piti sanoa, että vaikka se lisää keskenmenojen riskiä, ei se kuitenkaan ole mikään lopullinen tuomio, siis että kaikki raskaudet menisivät kesken. Monet pco:sta kärsivät ovat tulleet onnistuneesti raskaaksi ja synnyttäneet. Niin ja kuten edellä sanottiin, miehen tutkiminen on hyvin yksinkertaista. Lisäksi miehen ongelmia on melko helppo hoitaa, riippuen tietysti ongelman laadusta, ja tulokset ovat usein hyviä.

Nämä ovat vaikeita juttuja, toivottavasti löydät itsellesi sopivan ratkaisun! Jaksamista. :hug:

 

[Rosetta]

Nämä on tosiaankin niin henkilökohtaisia juttuja ja jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa. Eikä kumpikaan ratkaisu minusta ole sen enempää oikea tai väärä.
Meille hoitoihin meneminen oli itsestäänselvää kun ei raskautta ruvennut reilun vuoden yrityksestä huolimatta alkamaan. Nyt on kuitenkin oikeastaan viimeinen mahdollisuus hoitoihin mennä, koska iän lisääntyminen ei ainakaan paranna tilannetta yhtään ja sitten on ainakin kaikkemme yritetty, eikä tarvitse jossitella myöhemmin vaikka ei lasta saataisikaan. Julkisella puolella ei tosiaan minusta lapsettomuus hoidot kovin kalliita ole. Jokaiselta poli käynniltä menee aina sama vajaan 30? maksu tehtiimpä mitä hyvänsä. Lisäksi joutuu tietysti lääkkeet maksamaan, mutta niistäkin saa kelakorvauksen.

 

[Lotta77]

Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että tietysti jokaisen henkilökohtaisesta valinnasta on kysymys. Mietin vain itse, että jos sinulla olisi kuitenkin kyse siitä, ettei ovulaatio tapahtuisi oikea-aikaisesti ja jos koko asia olisi hoidettavissa yhdellä lääkkeellä (esim. Clomifen) niin ehkä kannattaisi yrittää. Tuossahan ei ole kyse mistään massiivisemmasta "lapsettomuushoidosta", vaan pienestä apukeinosta.

 

[Itkua ja huutoa]

Mulla siis tapahtuu testien mukaan ovulaatio joka kierrossa, lukuunottamatta erästä lyhyttä kautta, jossa olin tosi stressaantunut. Siksi hakeuduin tutkimuksiin, mutta kaikki toimi jo normaalisti, kun tutkimukset alkoivat. Jos ei tapahtuisi ovulaatiota muuten joka kierrossa, hakeutuisin hoitoon.

Mieheni ei suostu edes tutkmuksiin. Hänen kantansa on tosi jyrkkä, eikä se tule muuttumaan. Myönnetään, että tämä askarruttaa minua, mutta toisaalta, onhan hän jo kaksi raskautta siittänyt. Toisaalta, tuntuu todella, ettei mieheni ymmärrä, miten kipeä asia tämä on minulle. Hänellä on jo yksi lapsi! Toisaalta, en oikein usko meidän tapauksessa, että hoidoilla kauheasti saavutettaisiin enemmän...

En vain näe hyötyä esim. Clomifemista, koska ovulaatiohan jo tapahtuu. Vai onko siitä jotain näkökulmaa, jota en vain itse tajua? Toisaalta, ovulaation ajankohta tuntuu vaihtelevan, vaikka testi näyttää hormonihuippua samana päivänä joka kuukausi. Pystyisikö Clomifenin avulla määrittelemään ovulaation ajankohdan tarkemmin?? Jotenkin tuntui, kun lääkäri pisti reseptit kouraan, että on enemmän rahastusta tässä tapauksessa, kun kaikki toimi normaalisti (ja kuukauden päästä tuosta olin jo raskaana ihan luomuna).

Jos haluan oman kroppani takia hoitoon, joudun tekemään sen salaa mieheltäni, jos en halua kunnon huutoa (siis TODELLA kunnon huutoa). Mieheni pelkää, että painostan häntä seuraavaksi menemään tutkimuksiin (ja tottahan on, että välillä haluaisin hänen menevän). Tää on tosi kurja tilanne. Mieheni on aika ristiriitainen ihminen tässä. Kuitenkaan en haluaisi häntä poiskaan vaihtaa... Toivoisin vain, että raskautuisin pian ilman hoitoja, niin ei tarvitsisi moista enää miettiä... Meillä on eri näkemykset, ja näin tulee aina olemaan. Sille ei mitään voi.

 

[risupesä]

Tosi hankalalta kuulostaa :hug: Mulla on myös hoitojen alotus viivastyny jo pari vuotta, lähinnä miehen oikuttelujen vuoks. Tän takia on tullu pari kertaa jo erokin. Tälläkin hetkellä ei virallisesti olla yhdessä, vaikka säännöllisesti nähdäänkin. Nyt oon saanu suostuteltua sen lahjottajaks hoitoihin, joten saa nähdä miten käy.

Meilläkään ei ekojen tutkimusten (joo, siihen suostu) jälkeen näkyny mitään selkeetä selitystä tai estettä raskaudelle, mutta eihän sitä syytä aina löydetä koskaan, ja silti se hoidoilla onnistuu. Onhan niissä kuitenkin paljon auttavia tekijöitä jotka parantaa mahdollisuutta, ei kai niitä muuten selittämättömillekin tehtäis. Jotain vikaahan jossain kohtaa erittäin todennäkösesti on jollei vuoden sisällä tuu raskaaks..
No mulla on ilmenny myöhemmin endometrioosi joka nyt on ilmeisesti tukkinu jo johtimetkin. Siks oon joutunu viime aikoina laittaan kovan kovaa vastaan, alotan hoidot joka tapauksessa, joko sen siittiöillä tai jonkun muun! En halua siirtää tätä enää yhtään enempää kun on pakko (rahatilanne, jonot..), iän kertyminen ja taudin paheneminen ei ainakaan auta yhtään asiaa. Se tietää että jollei auta, mitä se merkitsee koko suhteen kannalta. Oishan se nyt hölmöö että jos ollaan yhdessä tai ainakin vielä pyritään siihen yhteiselämään vielä joskus, niin joutusin hoidattaa itteeni jonkun vieraan siittiöillä..!

Ootko kysyny mieheltäsi miksi suhtautuu hoitoihin noin jyrkästi? Sitä en oikein ymmärrä miksei hyväksy edes sun omaa hoitamista.. kyllähän se raskasta tulis oleen henkisesti että jos vielä kaiken tän muun päälle joudut salaileen lääkitystäkin!
Saisitko edes siinä kohtaa tuleen yhtään vastaan? Kyllä sun mun mielestä pitäis saada omalle kropalles tehdä mitä haluat, se on jo liikaa jos yrittää sun lääkkeistä määrätä!
Uskaltaisitko kokeilla kuinka se suhtautuis noin radikaaliin ehdotukseen kun mä oon tehny? Jospa se auttas miehen tajuaan kuinka tärkee asia tää sulle on.

 

[Electra]

Tämä on vähän asian vierestä, koska ollaan hoidoissa, mutta myös mulla kokemus, että mies on ollut hitaampi heräämään lapsen hankkimiseen. Miehet eivät nähtävästi oikein ymmärrä, mitä iän kertyminen vaikuttaa. Voisin kuvitella, että kymmenen, tai viisikin vuotta sitten, meidän kohdalla voisi olla ollut enemmän toivoa. Nyt 40+ ikäisenä nämä hoidot tuntuvat lähinnä "joutsenlaululta", viimeisenä kiekaisuna ennen loppua..

Miehelläsi on jotain pelkoja asiaa kohtaan, jotka olisi syytä selvittää, mutta ajan kuluminen kohdallasi huolestuttaa. Helkkari noita äijiä! Voisitteko harkita perheneuvolaa tai jotain pariterapiaa. Muutamakin kerta voisi auttaa miestäsi tajuamaan tilanteen kohdallasi. Hän ei välttämättä "usko" sinua, mutta jonkun ulkopuolisen näkemys voisi avata hänen silmiään.

 

[AdAstra]

Miehen mieli voi muuttua, meillä mies oli aluksi lapsentekoa vastaan, mutta nyt tuntuu haluavan sitä vielä minua enemmänkin. Meillä hoidot tyssäsi, mutta niihinkin mies luotti minua enemmän. Saattaa johtua koulutuksestaankin. Aluksi oli myös sijais- ja adovanhemmuutta vastaan, mutta nyt puhuu jo, että mitä puuhailisi lapsen kanssa, jos meille sellainen kasvatti/adoptiolapsi tulisi.