Onko täällä sellaisia, jotka ei käy missään hoidoissa, vaan yritätte vain luomuna, mutta kestää?
Meillä tilanne seuraava: Yritetty on puolitoista vuotta. Oma hedelmällisyyteni oli alussa ongelma, mutta se korjaantui, kun stressi väheni. tulin syksyllä raskaaksi, se meni kesken.
Olin tutkimuksissa juuri ennen tuota raskautta. Mieheni ei halunnut itse mihinkään tutkimuksiin, mutta mulla oli PCO:n takia huoli. Miehelläni on jo yksi lapsi, ja mutkin sai jo kerran raskaaksi. Tutkimuksissa kaikki OK (verikokeita, aukiolo jne.). Kuitenkin mulle alettiin tarjota reseptiä, jotta voitaisiin "potkia" munasolujani toimimaan. Kiertoni on 29-30 päivää ja toimii nyt normaalisti. Teen ovulaatiotestin joka kuukausi, ja tuntuu toimivan. Jostain syystä raskaaksi tulo on vain vaikeampaa.
Miksi pitäisi hoitaa??? Tuntuu enemmän rahastukselta... Ja sitäpaitsi: jos nyt se PCO alkaa aiheuttaa toistuvia keskenmenoja, mitä hyötyä on pistää rahaa kalliisiin hoitoihin???
On ollut henkisesti rankkaa, mutta minkäs teet? Adoptioon ei aiota lähteä mieheni iän vuoksi. Ei saataisi pientä lasta, koska jonot on kuulemma kasvaneet koko ajan. Jos ei koskaan tärppää, ehkä sitten sijaisvanhemmiksi...
Meillä tilanne seuraava: Yritetty on puolitoista vuotta. Oma hedelmällisyyteni oli alussa ongelma, mutta se korjaantui, kun stressi väheni. tulin syksyllä raskaaksi, se meni kesken.
Olin tutkimuksissa juuri ennen tuota raskautta. Mieheni ei halunnut itse mihinkään tutkimuksiin, mutta mulla oli PCO:n takia huoli. Miehelläni on jo yksi lapsi, ja mutkin sai jo kerran raskaaksi. Tutkimuksissa kaikki OK (verikokeita, aukiolo jne.). Kuitenkin mulle alettiin tarjota reseptiä, jotta voitaisiin "potkia" munasolujani toimimaan. Kiertoni on 29-30 päivää ja toimii nyt normaalisti. Teen ovulaatiotestin joka kuukausi, ja tuntuu toimivan. Jostain syystä raskaaksi tulo on vain vaikeampaa.
Miksi pitäisi hoitaa??? Tuntuu enemmän rahastukselta... Ja sitäpaitsi: jos nyt se PCO alkaa aiheuttaa toistuvia keskenmenoja, mitä hyötyä on pistää rahaa kalliisiin hoitoihin???
On ollut henkisesti rankkaa, mutta minkäs teet? Adoptioon ei aiota lähteä mieheni iän vuoksi. Ei saataisi pientä lasta, koska jonot on kuulemma kasvaneet koko ajan. Jos ei koskaan tärppää, ehkä sitten sijaisvanhemmiksi...