Lapsettomuus on helpompi kestää kun on saanut lapsia, mutta se ei poista sitä hedelmättömyyttä silti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja p
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

p

Vieras
Tuli vain mieleeni, kun eilen tapasin vauvallisen perheen...
Me ollaan miehen kanssa sekundäärilapsettomia ja vaikka siis lapsia on, se ei ole poistanut tietynlaista ahdistusta hedelmättömyydestä.

Ennen kun meillä oli vain 1 lapsi, en kestänyt katsella odottavia äitejä. Pikkuruiset vauvat aiheuttivat tosi pahaa oloa. Saatoin kesken kauppareissun purskahtaa itkuun ja oli joskus pakko paeta paikalta, kun ahdisti ihan liikaa.
En tiedä mistä se tunne kumpusi, kai se oli jotain katkeruutta.

Nykyään ympärillä pyörii paljon vauvoja ja odottavia ihmisiä ja se tunne ei ole läheskään niin voimakkaana enää. Pystyn tuntemaan iloa, kun näen vauvoja tai toisten ihmisten pyöristyneitä vatsoja.

Silti itsellä on se tietynlainen harmitus ja ahdistus, kun niitä vauvoja ei meille itselle tule. :/
 
vaikkameillä "jo" 5 lasta.mutta kun kuulimme ettei voija koskaa saaha lisää lapsia oli kuin iskuvasten kasvoja :| en meinaa että nyt heti oltasn eeshaaveiltu lisää mutta joskus.ikkää vasta 30v. mut ei auta kun tullan asian kans toimeen,kyllä minusta tämmönenkin "lapsettomuus" tietynlaista surua.mulla odottavat äidit/synnytykset laukasee ahistusta.lapsista osaan iloita aidosti vaikk pienet lapset riipaseekin sydäntä kovasti.
 
Itse myös sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivä, minulla on kaksi lasta kaksoset siis, mutta olisin halunnut kolmannen ja kokea sen yhden lapsen hoitamisen ja helppouden, tuntuu että olen jäänyt jostain paitsi, kun yhdellä kertaa tuli kaksi luomulasta.
Kaverini saa nyt vauvan ja surullisena ajattelen, että en itse tule kokemaan tuota tunnetta enää ikinä. Kaksoset jo kuitenkin 9v, olisi kiva ollut heille saada sisar, mutta ei auta itkut. Pahaa tekee toisinaan, mutta yritän ajatella positiivisesti että onhan minulla sentään kaksi lasta.
Kolmesta aina haaveillut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mammy:
vaikkameillä "jo" 5 lasta.mutta kun kuulimme ettei voija koskaa saaha lisää lapsia oli kuin iskuvasten kasvoja :| en meinaa että nyt heti oltasn eeshaaveiltu lisää mutta joskus.ikkää vasta 30v. mut ei auta kun tullan asian kans toimeen,kyllä minusta tämmönenkin "lapsettomuus" tietynlaista surua.mulla odottavat äidit/synnytykset laukasee ahistusta.lapsista osaan iloita aidosti vaikk pienet lapset riipaseekin sydäntä kovasti.

:/
Mitä teille tapahtui? Jouduttiinko sulta poistamaan kohtu? Vastaat jos haluat.
 

Yhteistyössä