@Karhurouvanen (ja muutkin kaveriasiaa kommentoineet), uhh tuo kummiksi pyytäminen tuolla tavalla ihan varmasti laittoi karvat pystyyn. Ja siis jotenkin, noi "muut" ei vaan tajua, ei kertakaikkiaan. Tää lapsettomuus on niin herkkä ja katkeruutta, epätoivoa ja epäreiluutta herättävä aihe, että hedelmälliset ihmiset ei mitenkään pysty ymmärtämään miten joku pienikin sana voi satuttaa tai tuntua pahalta. Ja useinhan ne on sellaisia hyvää tarkoittavia kommentteja (en edes aloita näistä "ku vaan rentoutuu niin sit onnistaa"

), joilla on tarkoitus tsempata tai osoittaa myötätuntoa, mutta aika usein menee ohi maalin. Ja lisäksi siinä joutuu aina pitämään sellaisen esitelmän kun vaikka selittää mitä kaikkea alkionsiirtoon valmistautumiseen liittyy. Sekin tuntuu raskaalta toimia tietotoimistona samalla kun kaipaisi vaan sitä myötätuntoa.
@pienitoiveemme toi oli siis sorry jopa vähän surkuhupaisa tuo sun piristyksen hakeminen kaverin juhlista. No mitäpä muuta sitä lapsettomalle kuin lyödään lyötyä vauvauutisilla



niin perus. Kun sais joskus vaan "olla". Tsemppiä alakuloon, siltä on kyllä vaikea välttyä. Koska sulla siis noin olisi inssi tulossa? Kyllä me muut silti pidetään isovarpaatkin pystyssä että kolmas kerta toden sanoisi

♥ ja on tosi raskasta jos töissäkään ei pääse niitä mahoja pakoon. Sehän on just niin että niitä alkaa sit tulla joka nurkan takaa, kun ajatukset on siihen raskauden yrittämiseen kääntyneet.
@sara3 siis ihan älyttömän hyvä tarina noista sun ja miehen tunnekorttijutuista. Tää oikeasti kuvaa montaa parisuhdetta todella hyvin. (Ei kaikilla toki

) oman mieheni kanssa ihan sama juttu. Mä en ainakaan jaksa enää edes kauheesti selittää mitä on meneillään kovin yksityiskohtaisesti, kun sit vie ainakin omalle miehelle nää kaikki kierron vaiheet, mitä mikäkin lääke tekee, mistä nyt riippuu ja roikkuu tämä ja tuo asia, on vaan niin outoja. Ja sitten kun ne tuntemukset, sekä henkiset että fyysiset, kantaa kuitenkin synnyttävä osapuoli. Mietin nyt vaikka itsellä tunteet oman kehon huonommuudesta ja nyt pettämisestä keskenmenon aikana, lääkkeiden käyttämisen ja muistamisen vaiva, sivuvaikutukset esim.mahavaivat estrogeenista, tietysti niillä käynneillä ravaaminen ja jatkuva jalkojen levittely, sit kuumeinen olojen kuulostelu siirron tms. jälkeen, taas käytetään viikkotolkulla lääkkeitä, kroppa ei tunnu yhtään omalta kun turvottaa jne. Lista jatkuu loputtomiin. Ja miehelle se homma supistuu siihen että tuliko kaksi viivaa tikkuun vai ei, vähän kärjistäen.
@Zelina sun miehellä kuulostaa olevan tosi hyvä asenne


montako alkiota teillä olikaan jemmassa?
@näännä toi microgynon olikin ihan uusi tuttavuus. Onko se tabletti ja kuinka usein sitä otat? Mä oon huomannut saman, että migreeni pysyy mulla pois kun on estrogeenilisä käytössä. Mulla normi elämässä oli siis aina pillerien (yhdistelmäpillerit, joita ei edes saisi käyttää kun on aurallinen migreeni

) taukoviikolla migreeni. Se liittyi siihen estrogeenitason romahtamiseen. Kyllähän se naiselle hyvää tekee, että on sitä sukupuolihormonia elimistössä riittävä määrä.
Omanapa vielä, että raskaustesti oli eilen negatiivinen



viikko keskenmenon jälkeen, ei voi valittaa. Ja vuoto tosiaan loppui sekin, 6 pvä kkm jälkeen. Sain jo Ovumiasta perjantaina ohjeet, eli huomenna KP1 ja estradot laastari käyttöön. Sillä "ylläpidetään" estrogeenitasoa ja estetään se limiksen ohentuminen, joka oli viimeksi ongelmana. Sit välissä ultra, proveralla tehdään vuoto, ja sit JOS ymmärsin oikein niin ehkä jo tästä päivästä laskien toiseen kiertoon voisi tehdä siirron


soitan vielä ens viikolla ja varmistan. Eli siis lokakuussa tsäänssi päästä siirtoon!! Eiks joo
@Karhurouvanen että nyt käsi kädessä täältä keskenmenoista noustaan ja liitytään siihen plussatsunamiin joka meille palstalaisille on laihan kesän jälkeen tulossa?!
Tsemppiä kaikille! Ihanaa kun meillä on toisemme täällä ♥