Hei!
Minulta löytyi tutkimuksiin hakeuduttuamme tukkeutuneet munatorvet ja syksyllä on edessä 1. IVF. Sanoin miehelleni, että haluaisin kertoa tilanteestamme kummankin vanhemmille, koska tiedän heidän odottavan lapsenlapsia. Lisäksi miehen vanhemmat heittävät välillä mielestäni asiattomia kommentteja lapsettomuudestamme (luulevat sen olevan tarkoituksellista eivätkä ilmeisesti tajua ettei kolmekymppiselle lapsettomalle pariskunnalle ehkä kannata kuittailla lasten hankkimisesta, kun ei tiedä taustoja), enkä tiedä, miten asiallisesti pystyn niihin pidemmän päälle suhtautumaan. Omat vanhempani ovat jättäneet meidät rauhaan lapsiasian suhteen, mutta tiedän että tieto raskaudesta tekisi heidät tosi onnellisiksi.
Mies torjui koko ajatuksen kertomisesta, ainakaan hänen vanhemmilleen hän ei halua kerrottavan. Hänestä lapsettomuushoitoihin joutumisessa on jotain noloa, vaikka muuten kyllä on ollut 100 prosenttisesti mukana ja mukisematta tehnyt kaiken mitä häneltä on vaadittu.
Itse en ymmärrä hänen asennettaan, minusta koeputkihedelmöityksen tuloksena syntynyt lapsi ei ole sen huonompi. Sitä paitsi minä tässä se viallinen osapuoli olen, joten häpeääkö hän sitten minun epänormaaliuttani.
Oletteko te kertoneet lapsettomuushoidoista vanhemmillenne ja missä vaiheessa? Miten vanhemmat ovat suhtautuneet?
Minulta löytyi tutkimuksiin hakeuduttuamme tukkeutuneet munatorvet ja syksyllä on edessä 1. IVF. Sanoin miehelleni, että haluaisin kertoa tilanteestamme kummankin vanhemmille, koska tiedän heidän odottavan lapsenlapsia. Lisäksi miehen vanhemmat heittävät välillä mielestäni asiattomia kommentteja lapsettomuudestamme (luulevat sen olevan tarkoituksellista eivätkä ilmeisesti tajua ettei kolmekymppiselle lapsettomalle pariskunnalle ehkä kannata kuittailla lasten hankkimisesta, kun ei tiedä taustoja), enkä tiedä, miten asiallisesti pystyn niihin pidemmän päälle suhtautumaan. Omat vanhempani ovat jättäneet meidät rauhaan lapsiasian suhteen, mutta tiedän että tieto raskaudesta tekisi heidät tosi onnellisiksi.
Mies torjui koko ajatuksen kertomisesta, ainakaan hänen vanhemmilleen hän ei halua kerrottavan. Hänestä lapsettomuushoitoihin joutumisessa on jotain noloa, vaikka muuten kyllä on ollut 100 prosenttisesti mukana ja mukisematta tehnyt kaiken mitä häneltä on vaadittu.
Itse en ymmärrä hänen asennettaan, minusta koeputkihedelmöityksen tuloksena syntynyt lapsi ei ole sen huonompi. Sitä paitsi minä tässä se viallinen osapuoli olen, joten häpeääkö hän sitten minun epänormaaliuttani.
Oletteko te kertoneet lapsettomuushoidoista vanhemmillenne ja missä vaiheessa? Miten vanhemmat ovat suhtautuneet?