Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[tasaraha]

Neuvolassa taas käyty ja olisin saanut raskaustodistuksen, mutta siihen tulostui väärä la. Järjestelmä ilmeisesti noukki sieltä kuukautisten perusteella sen eikä sitä sillä nopealla säädöllä saanut muutettua. Onko muilla tällaista käynyt?

 

[Mollama]

Neuvolassa taas käyty ja olisin saanut raskaustodistuksen, mutta siihen tulostui väärä la. Järjestelmä ilmeisesti noukki sieltä kuukautisten perusteella sen eikä sitä sillä nopealla säädöllä saanut muutettua. Onko muilla tällaista käynyt?

Mulla oli raskauden toteamis päivä ensimmäisessä versiossa km päätyneen raskauden mukaan eli v2023. Se todistus sit mitätöitiin ja teki heti perään uuden muuttaen sen raskauden toteamispäivän. Eli kyllä ainakin Apotissa onnistuu samantien.

 

[Iik88]

Täällä tuntuu että aika matelee. Ikuisuus on siihen että pääsee ultraan . Oireita ei ole, vähän tihuuttaa välistä verta ja vatsa näyttää välillä turvonneelta mutta useimmiten ei yhtään miltään. Vähän kyllä housut aristaa että kai sitä vois äitiyshousuja harkita. Ei kuitenkaan ole kipuja eikä ole ulos tullut niin alan olee varovaisen optimistinen.
11+1

 

[tasaraha]

Mites @Keltainenkukka92 on uusi arki lähtenyt rullaa? Joko on nimi selvillä?

 

[Keltainenkukka92]

Kiitos, arki rullaa ja kaikki sujuu todella hyvin. Imetyskään ei enää satu joten nyt ei ole edes mitään pientä mistä voisi valittaa, oikeastaan melkein pelottaa, voiko oikeasti kaikki olla näin täydellisesti. Oma palautuminen on myös sujunut todella hyvin, toki pidän mielessä että synnytyksestä tasan 2 vk mutta olon puolesta tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa. Nimi on ollut siitä lähtien, kun saimme tietää hänen olevan tyttö.

Ja aivan hullua miten isoja eroja voi olla, kaksi viikkoa on mennyt silmänräpäyksessä! Ero piinapäiviin tai esim kun odotti NIPT-tuloksia tai ihan vain ultria jne on niin valtavan iso. Jos aika mateli silloin niin nyt tekisi vain mieli pysäyttää ajan.

Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää

 

[Karhurouvanen]

Kiitos, arki rullaa ja kaikki sujuu todella hyvin. Imetyskään ei enää satu joten nyt ei ole edes mitään pientä mistä voisi valittaa, oikeastaan melkein pelottaa, voiko oikeasti kaikki olla näin täydellisesti. Oma palautuminen on myös sujunut todella hyvin, toki pidän mielessä että synnytyksestä tasan 2 vk mutta olon puolesta tuntuu että voisin tehdä mitä tahansa. Nimi on ollut siitä lähtien, kun saimme tietää hänen olevan tyttö.

Ja aivan hullua miten isoja eroja voi olla, kaksi viikkoa on mennyt silmänräpäyksessä! Ero piinapäiviin tai esim kun odotti NIPT-tuloksia tai ihan vain ultria jne on niin valtavan iso. Jos aika mateli silloin niin nyt tekisi vain mieli pysäyttää ajan.

Toivottavasti kaikille kuuluu hyvää

Onpa ihania kuulumisia @Keltainenkukka92 Piti kommentoida aiemmin että ihana synnytystarina, olipa kiva kun jaoit sen! Varmasti kyllä ollut hurja fiilis kun asiat edenny niin nopeesti ja tosiaan luomuna sitten syntynyt ilman että olisi erityisesti halunnut luomusynnytyksen! Mä oon muuten vähän sellanen ”luomutyyppi” mutta en kyllä yhtään synnytyksen suhteen! Ajattelen että mennään tilanteen mukaan että tottakai lääkkeettömiä on hyvä kokeilla ja jos niillä pärjäilis niin mikäs siinä mutta että jos siltä tuntuu niin todellakin epiduraali kehiin ja äkkiä! Ja epiduraalin olen molemmissa synnytyksissä saanutkin, ehkä kipua enemmän vielä edeltävien huonojen unien takia kun väsymyksen takia hankalaa ollu olla jaloilla niin ollu niin mahtava fiilis kun epiduraalin avulla saanut sen tunnin-pari nukkua

Onneksi tosiaan lähditte kuitenkin sairaalaan sitten heti ettette jääneet mietiskelemään, olis tosiaan tullu kyllä kiire! Upeaa ettei tullu mitään repeämiä ja että olit heti hyvässä kunnossa ja että imetyskin lähti sujumaan Mulla oli toisen lapsen kanssa tosi hankalaa se imetys noin ekat 6 viikkoa, meinasin ihan tulla hulluksi rintakumeilla, imetysapulaitteella, lypsämisellä ja hörppyyttämisellä ja ruiskuruokinnalla puljaamisen kanssa ja sen kokemuksen jälkeen todella arvostan helppoa/sujuvaa imetystä, joka taas esikoisen kohdalla oli ja meni aivan kuin itsestään synnytyssalista lähtien.

Mitkä fiilikset synnytyksestä jäi nyt sitten tästä tokasta? Jäikö synnytyskuume päälle vai oliko sen verran tiivistahtista menoa ettei jääny niin kaihoilemaan? Mites vauva nukkuu? Mua aina nää nukkumisasiat kiinnostaa kun nämä esikoinen ja toinen lapsi olleet ihan nukkumattomia jo synnytyssairaalasta alkaen ja se nukkuminen ja vauvan väsymys hallinnut arkea Mites isoveli on suhtautunut tulokkaaseen?

Mulla tosiaan oli aikomus kommentoida synnytystarinaa jo sillon heti mutta yllätys omanapa tuli väliin, sillä mulla oli just viime viikon ti neuvola ja siellä todettiin pieni/pudonnut sf-mitta ja sain lähetteen äitiyspolille ultraan. No siis mulla on pieni, alimmalla käyrällä, ollu sf-mitta myös esikoisen ja toisen lapsen raskauksissa ja esikoisesta oltiin myös äitiyspolilla ultrissa pudonneen sf-mitan takia mutta kyllä siitä aloin silti aivan kauheena hermoilemaan, erityisesti kun mulla on painoa tullu vaan 900 g viikosta 11 -> 31 ja sitten kun rakenneultrassa se reisiluukin oli pieni. No tän viikon ma sitten pääsin ultraan ja kyllähän siellä kaikki vaikutti kunnossa olevan Myös reisiluu ihan mitoissaan Jonkin verran keskivertoa pienempi vauveli ehkäpä mutta kuitenkin ihan ”normaalikokoinen” Olin periaatteessa noiden aiempien kokemusten perusteella ja pienen raskausmahan (nyt 32+3 eikä tuntemattomat kyllä raskautta huomaa) perusteella vähän ajatellut että jospa se sf taas pieni on mutta kyllä sitä ultraa ootellessa alko kehittelee aika hyvin vaikka mitä skenaarioita!!! Noh mutta onneksi siis kaikki vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa

Vauva näkyi ultrassa olevan pääalaspäin ja olenkin tässä nyt parina päivinä ollut kaikista tuntemuksista vähän ihmeissäni. Harjoitussupistuksia en ole aiemmin havainnut vaikka ainakin neuvolantäti huomasi niitä olevan mutta nyt eilen ja tänään niitä on ollut ihan tosi paljon ja muutenkin välillä ihan outo fiilis tuolla alhaalla että ihan kuin vauva puskisi siellä ulos/alaspäin että välillä ihan hätkähtää että ei kai se nyt vielä synny! Nytkin piti ihan sängystä nousta ylös muuta tekemään kun ihan tuntui että sieltäkö se vauva kohta tulee!

Ei mulla mitään tällasia tuntemuksia ole esikoisen ja toisen lapsen raskauksissa ollu ollenkaan vaan ihan on tasasta ollut synnytyksen käynnistymiseen saakka, harjoitussupistuksia toki mutta ei mitenkään paljon eikä muutenkaan oikeen ”minkään tuntuisia”. Lapset on kyllä ollu nyt vatsataudissa parisen päivää ja hulabaloota siihen liittyen ollut ja eilen vaihdatin autonrenkaat ja niitä vähän nostelin niin en tiedä voiko tuollainen sitten vaikuttaa Toisaalta kyllä olen ihan fyysisesti aktiivinen ollut ihan koko ajankin, tai siis en mitenkään erityisesti ”fyysisesti aktiivinen” mutta arjen asioissa tuleehan sitä liikuttua, nosteltua ja kanniskeltua kaikkea ihan koko ajan Tai sitten tää on vaan taas tällanen harhaluuloilmiö kun äitiyspolin lääkäri mulle toisteli että nää lahjamunasolualkuiset _harvoin_ käynnistyy itsestään (sain jonkun ihan aikaistetun yliaikaiskontrollin sen takia jo nyt, 40+5 päivälle) niin lähdin sitten asiaa tutkimaan ja vaikka löysin yhdenkin varsin kattavan suomalaisen jutun missä vertailtu lahjamunasolu- ja omasolualkuisten raskauksien eroja ja vaikka mitähän siellä nousi esiin niin tuosta käynnistysten suuremmasta määrästä ei kyllä ollut viittaustakaan (vaikka esim sektioita on selvästi enemmän ja ennenaikaisuuksia) mutta jäi siitä nyt mieleen lähinnä se ennenaikaisten suuri prosentuaalinen osuus niin liekö kuvittelen sitten nyt heti että joo kohta tää jo syntyy

Mutta siis ihanissa raskausfiiliksissä täällä siis, viikot vaan menee niin nopsaa että toivoisi vähän hitaampaa tahtia, haluaisin vielä nautiskella raskaudesta ja toisaalta keretä myös laittaa kaiken valmiiksi Jos kaikki menee hyvin niin äitiysloma siis alkaisi 1.6. ja laskettu on 25.6. ja meillä on siinä kaikenlaista puuhaa ja menoa ekat pari viikkoa vaikka oikeastaan haluaisin mieluusti olla vaan kotiympyröissä ja fiilistellä En ole synnytystäkään oikeastaan vielä miettinyt tai kerennyt miettiä sillai käytännön asioita että mikä synnytyssairaala ja mihin lapset jne jne tai siis varmastikin mun vanhemmille mutta miten sitten käytännössä kun asuvat tunnin ajomatkan päässä ja eihän sitä tiedä millon synnytys alkaa! Viimeksi mentiin siis niiden kotiin lasketun ajan tienoilla ja odottelin siellä synnytyksen alkamista mutta en tällä kertaa ehkä haluais sinne tai ainakaan sinne niiden vieressä olevaan synnytyssairaalaan joka oli kuin aikamatka Neuvostoliittoon, verrattuna kun esikoinen syntyi täällä meiän kodin lähellä ihan uudessa ihanassa sairaalassa

Ihania raskausviikkoja kaikille toivotellen

Karhurouvanen 32+2

 

[Karhurouvanen]

@Keltainenkukka92 What?!! Koko HUS alueen sulku? Mistä kuulit?
Me asutaan Helsingissä ilman autoa. Milläs mä pääsen jonnekin muualle synnyttämään. Taksi maksaa joku 500e Hämeenlinnaan. Toivottavasti kesällä on hiljasta ja nyt vaan joku yllättävä ryysis ollut. Pitää sit varmaan kärvistellä kotona siihen asti et ponnistuttaa, niin pääsee lanssilla menemään (joka ei kyllä myöskään ole halpaa).

Tätä piti kommentoida, en tiedä oliko tästä jo puhetta mutta siis eikös synnyttämään pääse myös Kela-taxilla tarvittaessa Tietty kiva ettei nyt tarttisi vaikka sinne Hämeenlinnaan Kela-taxillakaan mutta siis periaatteessa jos vaikka Hyvinkäälle joutuisi. En tuota kyseistä lehtijuttua ole lukenut mutta eikös niitä Uudenmaan sulkuja aina silloin tällöin ole, mutta siis muutaman tunnin kestoaika vain, silloin kun mun toinen lapsi syntyi niin oli just koko Uudenmaan sulku, mutta synnytin sillon ihan suunnitellusti Hyvinkään sairaalassa joka ei ollut niin täynnä kun Pk-seudun sairaalat vaan ottivat sinne ylipaikoille vielä porukkaa Eli en nyt sitten tiedä oliko oikeasti varsinainen Uudenmaan sulku kun kerran sinne Hyvinkäälle pääsin mutta siis kätilö siellä sairaalassa käytti tuota ilmaisua (ja olivat kireitä ja äkäisiä varmaan kiireen takia).

Mutta siis pointti oli tuo Kela-taxi

Karhurouvanen 32+2

 

[Iik88]

Ihana kuulla kuulumisia @Karhurouvanen ja mielenkiintoisia nuo lahjasolu tutkimukset.

Mun pitäisi aloittaa se asa-lääkitys mutta on ollut niin kiire etten ole ehtinyt apteekkiin mutta huomenna sit aloitan. Huomenna on myös vihdoin nt-ultra! Aika on mennyt todella hitaasti ja oon kokoajan valmistautunu pahimpaan vaikka varmaan ihan hyvin on asiat. Enää ei ole verta tullut mutta migreeni on tehnyt paluun ja on nyt toista päivää panadolista huolimatta. Pidän sitäkin hyvänä merkkinä. Vatsassa ei edelleenkään tunnu tai näy mitään mutta sellasta se vissiin on.
12+1

 

[vierailija]

Ihana kuulla kuulumisia @Karhurouvanen ja mielenkiintoisia nuo lahjasolu tutkimukset.

Mun pitäisi aloittaa se asa-lääkitys mutta on ollut niin kiire etten ole ehtinyt apteekkiin mutta huomenna sit aloitan. Huomenna on myös vihdoin nt-ultra! Aika on mennyt todella hitaasti ja oon kokoajan valmistautunu pahimpaan vaikka varmaan ihan hyvin on asiat. Enää ei ole verta tullut mutta migreeni on tehnyt paluun ja on nyt toista päivää panadolista huolimatta. Pidän sitäkin hyvänä merkkinä. Vatsassa ei edelleenkään tunnu tai näy mitään mutta sellasta se vissiin on.
12+1

Muistan että siitä aiemmin mainitsit mutta nyt en muista tarkemmin että miksi sun pitää se ASA-lääkitys aloittaa? Ihanaa että ultra on huomenna vihdoin Nuo on kyllä etanan hitaita nuo viikot musta sinne rakenneultraan ja ylikin asti, varsinkin niskaturvotusultraan asti, tuntuu että ainakin puolet ellei enemmänkin raskausajasta on sitä nt-ultran odottelua. Ja vuodot ym tietty tekee siitä vielä sata kertaa raskaampaa ja hitaampaa kun koko ajan on ikäänkuin vaakalaudalla ainakin henkisesti Onneks olet selvinnyt ja ultrapäivä nyt huomenna Kerro sitten tänne heti!

Mulla ei sillai ihan alkuraskauden vuodoista ole kokemusta yksittäisiä vuoteluita lukuunottamatta mutta toisen lapsen raskaudessa alkoi juuri ennen nt-ultraa, jotain 13+2 aivan valtava kirkas vuoto ihan puskista, oltiin silloin juuri Espanjan 3 viikon reissulla ja vuoto alkoi su ja paluulento oli ti-illalla ja nt-ultra ke puolilta päivin. Vuotoa tuli ihan kuin hanasta lattialle reisiä pitkin ja sänkyyn jne jne ja tuli alkuun oudosti melkein 12 h sykleissä aina muutaman tunnin ajan ja olin luonnollisesti aivan kauhuissani. Felicitaksen ihkulääkärille soittelin ja hänkin piti sitä ”todennäköisenä alkavana keskenmenona” ja varmisteli lähinnä lentoon valmistautumista. Kävin siellä heti Espanjassa ultrassa ja kaikki oli kuitenkin kunnossa eikä syytä näkynyt ja vuoto jatkui siinä sitten ja edelleen ihan itkuisena menin sitten nt-ultraan ja vieläkin muistan sen fiiliksen ja ihanan kätilön kun kaikki oli kuin olikin kunnossa, se tuntu siis aivan ihmeelliseltä! Vuotelu jatkui yhteensä kolmisen viikkoa vähän kerrassaan vähentyen ja loppui sitten, kävin vielä yhdessä ultrassa ja kaikki oli sielläkin hyvin ja sitten kun se vuotelu loppui niin koko raskausaikana ei tullut enää mitään vuotoa

Tässä raskaudessa ei onneksi ole vuotoja ollut alun yksittäistä kertaa lukuunottamatta

Siis ihanaa kun viime viikot on ollu niiiin hurjaa kiirettä koko ajan kun tein aika paljon töitä, pitkiä päiviä ja viikonloppuja jne jne tuohon 15.4. asti kun siihen asti tehdyt työt vaikuttaa vanhempainpäivärahojen määrään ja sitten tietty just se vika pari viikkoa millon mulla on ihan täynnä töitä niin meiän auto meni rikki ja oli 1,5 viikkoa korjaamolla ja kauheeta säätöä senkin kanssa ja päivässä meni 4 tuntia lasten viemiseen ja hakuun päiväkodista ja työmatkaan! Vaikka työpaikka/-paikat on siis tässä aika lähellä 10-15 min ajomatkan päässä mutta kun lapset on vuoropäiväkodissa niin se taas on toisella suunnalla ja julkiset yhteydet huonohkot varsinkin iltaisin ja vkl jne. Niin nyt tuntuu kyllä ihanalta ja kun töitäkin vähemmän ja melkeinpä voi jo laskea päiviä että milloin äitiysloma alkaa Meillä on vielä niin ihania juttuja siinä heti alkuunsa lapsille etten kestä odottakaan

Karhurouvanen 32+3

 

[Keltainenkukka92]

Olipa kiva lukea kuulumisia @Karhurouvanen ja tsemppiä nt-ultraan @Iik88 !

Tuohon synnytyssairaala-asiaan niin me emme siis mahtuneet Espooseen mikä oli ykköstoive, vaan päädyimme Naikkariin. Eli täyttä on!

Synnytyskuume jäi kyllä totaalisesti tämän kokemuksen myötä. Siis tottakai synnytys sattuu mutta tämä oli kyllä kaikin puolin täyttä kidutusta. En niinku tiedä voisiko kokea kovempaa kipua. Toivottavasti ei. En sitten tiedä sattuuko nopea synnytys tavallaan enemmän vai kestinkö vain huonosti kipua. Toisaalta en haluaisi uskoa, että oma kipukynnys on niin surkea koska olen kaksi kertaa päässyt viiteen senttiin ilman että on tehnyt kovin tiukkaa ja viimeksikin sain epiduraalin vasta, kun olin täysin auki ja pärjäsin hengittämällä ja vain päättämällä että prkl mä kestän. Nyt taas huusin täyttää kurkkua sellaista kauhuleffapaniikkihuutoa. Viimeksi koin, että MINÄ synnytin ja olin kontrollissa (ja se oli niin hiton siistiä ja voimaanuttavaa), nyt koin enemmän että keho meni johonkin raivotilaan ja mulla ei ollut mitään sanottavaa. En esim tuntenut supistuksia edes ponnistusvaiheessa kovin selkeästi koska sellainen epämääräinen, jatkuva kipu oli niin kova että supistukset jäivät ikään kuin sen varjoon.

Tästä huolimatta ei jäänyt traumoja, ja olen lähinnä ylpeä että selvisin. Lisäksi vauva on niin täydellinen ja ihana ja ja ja että hän on sen arvoinen. Varmasti tuntuu aika hyvältä kokemukselta näin jälkikäteen sen takia, että kaikki oli niin hyvin heti synnytyksen jälkeen. Jos tapahtuu ihme ja olen joskus vielä raskaana niin tulee kyllä olemaan jonkinlaista synnytyspelkoa, siis että menee vielä nopeammin ja sattuu yhtä pahasti. Esikoinen syntyi 5h ekasta varovaisesta supistuksesta ja tämä huhtikuinen alle 2h. Niin hypoteettinen kolmas olisi varmasti ihan crazy syöksysynnytys. Ja tuota kipua tyyliin autossa tai omassa kylppärissä...hrr

Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan ja toistaiseksi hän ei ole ollut mustasukkainen eikä ole taantunut tms. Vauva nukkuu paremmin kuin veljensä, syö 2-5h välein. Ja täysimetys sujuu ongelmitta. Nukkuu 90% yöstä mun kainalossa, en ollut ajatellut perhepetiä mutta esikoisen takia yöunet jäävät niin naftiksi jos pitää säätää ylimääräistä niin luovutin suurin piirtein heti, kun vauva ilmoitti ettei aio nukkua pinniksessä. Vauva on siis ollut superpirteä noin 22-24 ja esikoinen herää 6-7 ja ainakin toistaiseksi ollaan ainakin tunti hereillä aina kun vauva herää syömään, niin vaikka tulee ihan hyviä pätkiä, jopa reilu 4h unta putkeen, niin ei meinaa riittää kun pääsen niin myöhään nukkumaan ja herään aikaisin.

Vielä tuohon sf-mittaan niin ihanaa, että kaikki hyvin! Ja mielenkiintoisia juttuja lahjasoluista. Mietin, että kuinka paljon itse lahjasolu vaikuttaa ja toisaalta kuinka paljon sitä, että moni lahjasolun saanut on aika vanha...? Oma sf oli muuten just ja just ok, puoli cm pienempi niin olisi pitänyt käydä polilla tsekkauksessa. No tyttö oli varsin keskikokoinen, 3470g (vaikka syntyi "jo" 38+5) eli ei tuo kerron oikein mitään. Varmaan oma rakenne+se, että hän hillui niin alhaalla vaikutti mittaan.

 

[Iik88]

Se asa-lääkitys on vaan ehkäisemään raskausmyrkytystä. Ultrassa kaikki hyvin! Vähän pienempi kuin mitä viikot mutta ei hälyttäny seulonta ja se oli jo iso kumminkin. Heinäkuussa rakenne ultraan ja kesäkuun alussa seuraava neuvola. Istukka oli edessä alhaalla ja siitä varmaan verenvuoto johtunut.
12+3

 

[Iik88]

Mä en ala. Sain lapselta (ehkä) jonkun rokkotaudin ja oon huomenna lähdössä reissuun. Ei oo siis mitään muita oireita kuin ihottuma. Koko keskivartalo on nyt täynnä jotain punasta paukamaa, lapsella tietty sama. Vähänkö ahdistaa lähteä nyt viikoksi roadtripille ulkomaille kun kumminkin tarttuu sitten kaikkiin jne. Pieni lohtu kuitenkin se että oon melkeinpä kaiken jo sairastanu tai rokotteen saanu, ja ehkä tää vois olla joku infektio joka on tullu paljusta mutta äähhh. Että sellasta tänään.
13+0 (päivitin tämän nyt tähän viralliseen lukemaan)

 

[Keltainenkukka92]

Eikä kunhan se ei ole vauvalle vaarallinen tauti niin reissu on vain reissu jne mutta kyllähän tuollainen siitä huolimatta on ihan hanurista! Oletteko kuitenkin menossa johonkin missä terveydenhuolto pelaa?

 

[Iik88]

Joo, ei oo eu-maa mutta sivistynyt paikka silti. Konsultoin lääkäriä ja helpotti olo heti, hän ei uskonu että ois rokko kun ei ole kuumetta.

 

[Iik88]

Täällä on taas viikko kulunut. Reissu meni hyvin ja olokin on tosi hyvä. Sukulaisille ja tulevalle isosiskolle on kerrottu vihdoin ja alkuviikosta meen sokerirasitukseen. Tänään ja muutamana muunakin päivänä on tuntunut vihdoin kutittelua tuolta sisäpuolelta mikä on ihan parasta.

Kovasti kiinnostaa muidenkin kuulumiset.
14+2

 

[tasaraha]

Mä kävin kanssa viime viikolla sokerirasitustestissä ja ok oli tulokset. Kurkkasin esikoisen raskauden tietoihin, niin siinä kävin kaks kertaa ja eka kerta oli jo paljon aikasemmilla viikoilla. Silloinkin kaikki arvot oli ok. Nyt tuskin käyn kahta kertaa.

Alkaa nuo perhevapaiden päivät olee selkeät ja oonkin ne työnantajan lomakkeisiin jo näpytellyt, tosin lähettäminen eteenpäin vielä puuttuu Yritän saada itselleni kaiken hyödyn, kun lomaa kertyy vanhempainvapaasta, muttei hoitovapaasta, niin kun käytän hoitovapaalla yhden lomaviikon, niin saan siitä kuukaudesta taas uudet lomapäivät seuraavalle lomakaudelle. Tämä siis ainakin meidän tessissä. Ja sitten kun on lomalla, niin saa siitä myös palkkaa, niin saa vähän armoa sen hoitovapaarahan kanssa. Oon myös heti kun raskaus selvisi, niin laittanut kaiken ylimääräsen talteen, niin on hoitovapailla puskuria olla kotona.

Olo on hyvä, oon tehnyt puutarhahommia kotona että mökillä, pyöräilen edelleen töihin, eilen oltiin koko päivä Särkänniemessä. Tosin laitteet skippasin, kun niistä muutenkin saan helposti pahan olon. Seuraava neuvola ensi viikolla.

25+5

 

[Keltainenkukka92]

Ihania kuulumisia

Täällä vauva on jo kuukauden ikäinen. Eka mökkireissu takana ja hyvin meni kaikki aitomatkat, veneily yms. Hän viihtyy vain sylissä ja nukkuu öisin vain vieressä, on kuitenkin hyvin tyytyväinen niin kauan kun saa olla sylissä. Isoveli on noin viikko sitten alkanut oireilla (tai ainakin oletan, että käytös johtuu pikkusiskosta) joten hänen kanssaan on ollut hyvin raskas pitkä vkl ja tämä aamu oli sellainen shitshow että purskahdin itkuun heti kun pääsin päikyn ovesta ulos. Samalla oli niin valtava helpotus päästä hänestä eroon kuudeksi tunniksi (joo, aikamoinen paskamutsifiilis, sitäkin itkin) ja samalla sydäntä raastavaa nähdä ikkunasta miten surulliselta hän näytti (tätä itkin vielä enemmän). Oli oikeasti sellainen olo, etten pärjää molempien lasten kanssa (tätäkin itketti). Ymmärrän tietenkin, että tilanne on hänelle raskas ja käytöksen takana on selvä syy mutta kun tarpeeksi kauan on laskenut kymmeneen, yrittänyt pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena ja toinen silti vain on mahdoton kiukkupussi joka pistää hanttiin ihan joka ikisessä asiassa+ käyttäytyy aggressiivisesti mua kohtaan niin oma jaksaminen ja pian kärsivällisyys alkaa olla nollassa.

Tässä yritän hyväksyä, etten saa asiat x, y ja z hoidettua vauva sylissä ja ne saavat odottaa, kerätä voimia parisen tuntia ennen kuin haen esikoisen ja pumpata maitoa, jotta voidaan tehdä jotain kahden kesken esikosen kanssa illalla. Tätä ennen kaikki on ollut niin ihanaa ja vaaleanpunaista hattaraa, että olihan tämäkin vaihe tultava.

 

[Mollama]

@Keltainenkukka92 Tsemppiä sinne! Kuulostaa tutulle. Mulla oli tulevan keskimmäisen syntymän jälkeen tosi negatiivisia ajatuksia esikoisesta (heillä ikäero 2,5v). Ärsytti, jopa välillä inhosin häntä. Pelästyin itsekin niitä ajatuksia, mutta neuvolassa terkkari onneksi osasi kertoa, että on todella yleistä ja kuuluu vauvaan kiintymiseen. Meni sit ajan kanssa ohi.

Ja rehellisyyden nimissä. Kyllä mun maailman tärkeimmät ja rakkaimmat aarteeni, eli nyt 9v ja 6v ovat mulle maailman tärkeimpiä, mutta ajoittain aivan saakelin raivostuttavia ja ärsyttäviä ja tekis mieli lähettää ne viikoksi kaksistaan Timbuktuun. Enää en koe tästä huonoja fiiliksiä, koska tiedän että ne on vaan ajatuksia ja sitä että lapset, etenkin yhtään vaativammat ja aktiivisemmat, osaa viedä vanhempansa hulluuden partaalle.

Tsemppiä siis sinne hormoonihöyryihin ja esikoisen uhmailun kanssa. Tuota odotellessa, kuinka vahvasti meidän muutenkin vahvasti tuntevat ja kovasti koettelevat lapset suhtautuu, kun vauva on syntynyt.

 

[Mollama]

Täällä menee ihan kivasti. Olo on noh, raskaana oleva. Kaikenlaista vaivaa ja kremppaa supistusten lisäksi on listaksi asti, mutta en koe tarvetta niistä isommin valitella, kun tiedän että tämä on hetkellistä ja max 9vko niin tämäkin ajanjakso elämässä ohi.

Mieli on alkanut luottaa enemmän tulevaan. Kuvittelen jo millaista kesä on ehkä vauvan kanssa, mitä puen hänelle ekoina päivinä, miten läheiset tulee katsomaan vauvaa yms. Edelleen ajatuksissa silti pyörii, että voiko kaikki todella mennä hyvin ja pelkoja on mm. kohtukuolema, synnytysvammautuminen ja kätkytkuoleman yms, jotka estävät tekemästä asioista (esim ostamasta isompia 74cm-> vaatteita) mutta yritän antaa pelkojen tulla ja mennä ja hyväksyä, että näin ne traumat koettelee.

Lomilla olo on tehnyt hyvää sekä kiintymyssuhteelle että omalle jaksamiselle. Haahuilen kirppareilla, teen vikoja hankintoja, makaan sohvalla ja syön suklaata, nukun 1h päikkäreitä, siivoan kotia jne milloin mikäkin tuntuu hyvälle. Ihanaa kun ulkonakin alkaa vihdoin kunnolla lämmetä. Vaikka hikoilen, kuin saunassa konsanaan, odotan että pääsen jonnekin kahvilan terassille tai puistoon istumaan kylmän juoman kanssa ja nauttimaan lämmöstä.

Me myös päätettiin miehen kanssa mennä naimisiin elokuussa. Ihan vaan maistraatissa ja noin 15 läheisintä paikalle, vihkimisen jälkeen ravintolaan ja hotelliin yöksi. Meidän näköiset, minimini "häät". Tätäkin on kiva ollut pohdiskella ja järjestää (toki ei tässä mitään järkkäämistä edes ole, kuin kutsujen laitto ja raflan varaus ), niin ajatuksissa muutakin merkittävää kesälle, kuin vauva.

Rv33+jotain

 

[Karhurouvanen]

Ihania kuulumisia

Täällä vauva on jo kuukauden ikäinen. Eka mökkireissu takana ja hyvin meni kaikki aitomatkat, veneily yms. Hän viihtyy vain sylissä ja nukkuu öisin vain vieressä, on kuitenkin hyvin tyytyväinen niin kauan kun saa olla sylissä. Isoveli on noin viikko sitten alkanut oireilla (tai ainakin oletan, että käytös johtuu pikkusiskosta) joten hänen kanssaan on ollut hyvin raskas pitkä vkl ja tämä aamu oli sellainen shitshow että purskahdin itkuun heti kun pääsin päikyn ovesta ulos. Samalla oli niin valtava helpotus päästä hänestä eroon kuudeksi tunniksi (joo, aikamoinen paskamutsifiilis, sitäkin itkin) ja samalla sydäntä raastavaa nähdä ikkunasta miten surulliselta hän näytti (tätä itkin vielä enemmän). Oli oikeasti sellainen olo, etten pärjää molempien lasten kanssa (tätäkin itketti). Ymmärrän tietenkin, että tilanne on hänelle raskas ja käytöksen takana on selvä syy mutta kun tarpeeksi kauan on laskenut kymmeneen, yrittänyt pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena ja toinen silti vain on mahdoton kiukkupussi joka pistää hanttiin ihan joka ikisessä asiassa+ käyttäytyy aggressiivisesti mua kohtaan niin oma jaksaminen ja pian kärsivällisyys alkaa olla nollassa.

Tässä yritän hyväksyä, etten saa asiat x, y ja z hoidettua vauva sylissä ja ne saavat odottaa, kerätä voimia parisen tuntia ennen kuin haen esikoisen ja pumpata maitoa, jotta voidaan tehdä jotain kahden kesken esikosen kanssa illalla. Tätä ennen kaikki on ollut niin ihanaa ja vaaleanpunaista hattaraa, että olihan tämäkin vaihe tultava.

Oi ei, kuulostaa kauheelta - ja tutulta Meillähän sillon 2 v 9 kk esikoinen tuli hulluksi kun vauva syntyi - siis ihan oikeasti mietin välillä että onko tullut oikeasti hulluksi. Inhosi vauvaa ihan avoimesti ihan ensinäkemältä synnytyssairaalasta asti ja oli tosi aggressiivinen vauvaa kohtaan ihan koko ajan, ei ollenkaan pienintäkään hetkeä suhtautunut vauvaan normaalisti. Asiaa ei tietty helpottanut se että esikoinen oli kotihoidossa, olin heidän kanssa yksin yh:na ja lisäksi vauva oli samanlainen kuin esikoinen että nukkuminen yötä päivää ihan erittäin hankalaa. Vauva, ei siis isompanakaan, ei nukahtanut ”mihinkään”, ei autoon, ei vaunuihin, ei kantoreppuun, ei mihinkään paitsi kotisänkyyn nukutettuna ja nukkui päivällä _aina_ 1 v 3 kk ikään asti aina max 37 min (- nukuttamiseen ja syvään uneen odotteluun käytetty aika eli varsinaista aikaa viettää esikoisen kanssa oli noin 15-20 min ja sitten vauva taas heräsi ja väsyneenä tietenkin ja taas tovin päästä uusi nukutusrumba ja uudet pikku-unet). En yhtäkään kertaa ollut esikoisen kanssa puistossa, asukaspuistossa tai yhtään missään silleen että vauva olisi nukkunut kun ei sitä saanut missään nukkumaan - ja koko ajan oli tietty väsynyt mutta ei vaan nukkunut - tivolissakin oltiin kun vauva 5 kk ja koko päivän kärräilin ympäriinsä ja jossain vaiheessa nukahti kantoreppuun 10 minuutiksi mutta muuten oli 10 h koko päivä hereillä eikä nukahtanut kotimatkalla autoonkaan vaan huusi vaan väsyneenä.

Että sikäli ymmärrän hyvin esikoista että olihan se tiukka paikka mutta kun tosiaan käyttäytyi kuin villieläin ihan aamusta iltaan (se alko jo sängyssä välittömästi kun avasin silmät, alko meuhkata ja sörkkiä vauvan silmiä ja hyppäillä päälle jne - joka ikinen aamu! Muistan vieläkin elävästi sen kun fiilis oli kuin siitä Päiväni murmelina elokuvasta (heh kuka on niin vanha että muistaa sen) ja odotin vaan että kyllä tulee vielä päivä kun palautuu normaaliksi mutta aina vaan heräsin siihen samaan!

Eikä siis todellakaan auttanu mitkään ”lue vaikka kirjaa yhdessä vauvan ja esikoisen kanssa” - ei se lapsi mitään kirjaa pystynyt kuuntelemaan kun meuhkasi vaan. Jos lähdettiin ulos tai oltiin kahdestaan esikoisen kanssa, edes sen vauvan 20 min päiväunien ajan niin lapsi oli aivan normaali!!! Mutta heti kun vauva tuli paikalle niin se sekoilu jatku!

Oltiin luonnollisesti sitten ihan koko ajan liikenteessä paitsi asiaa hankaloitti se ettei vauvaa saanut nukkumaan missään ja myöskään esikoinen itsekään ei ole koskaan nukahtanut kärryihin tai autoon ja nukkui siis myös itse edelleen päiväunia.

Ja mä olin etukäteen miettinyt (en onneksi ääneen sanonut) että ei meille varmaan mitään mustasukkaisuutta tule kun esikoinen on intensiivisyyden lisäksi niin ”iloinen ja ystävällinen”

Sitä kesti aivan pahimmillaan noin 6 kk jona aikana ei voinut sekunniksikaan jättää vauvaa ja esikoista että olisi itse ollut edes parin metrin päässä, sitten alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja noin vuoden iässä alkoi lapsi olla taas normaali - oikeastaan musta se helpottui aika lailla sitä mukaa kun vauva oppii uusia taitoja esim liikkumaan niin oli esikoisen mielestä ehkä jotenkin enemmän potentiaalinen kaveri eikä vain itkevä vaativa nyytti. Onneksi vauva alkoi konttaamaan jo 5 kk iässä, seisomaan 6 kk iässä ja kävelemään 8 kk iässä

Ja kaikki tutut ja ketä tapasin missä vaan niin heillä aina meni oikeen mukavasti, ”pientä huomionhakuista käytöstä” esikoisella tms, paitsi tehtiin törmäsin joilla kanssa oli aivan kamalaa, olivat jossain vaiheessa ihan joutuneet eristämään ettei lapset voineet olla samassa kerroksessa

Mutta joo toivottavasti teillä ei kestä kovin kauaa, onko miehellä kesällä lomaa niin sehän voi tulla oikeen sopivaan saumaan että saa esikoinen enemmän aikaa Jaksamista!

Karhurouvanen 34+4

 

[Karhurouvanen]

Täällä on taas viikko kulunut. Reissu meni hyvin ja olokin on tosi hyvä. Sukulaisille ja tulevalle isosiskolle on kerrottu vihdoin ja alkuviikosta meen sokerirasitukseen. Tänään ja muutamana muunakin päivänä on tuntunut vihdoin kutittelua tuolta sisäpuolelta mikä on ihan parasta.

Kovasti kiinnostaa muidenkin kuulumiset.
14+2

Oi onpa ihanaa että reissu mennyt hyvin ja olette kertoneetkin raskaudesta Mitäs tuleva isosisko tuumas? Onpa ihanaa jos alkaa jo liikkeitä tuntumaan, kyllä se mielenrauhaa vaan tuo, mulla tässä raskaudessa melkein vasta rv 20 alko kunnolla tuntumaan!

@tasaraha Onpa ihanaa että tuli hyvä tulos sokerirasituksessa, eihän sitä kai tuon myöhempään tarvi käydäkään kun ne taitaa olla jotain rv 12-18 ja rv 24-28 jos kahteen kertaan käy Onpa teillä kiva TES että noin avokätisesti lomia kertyy, meillä mun mielestä lomia kertyy vaan täysistä lomanmääräytymiskuukausista, toisaalta oon kyllä tyytyväinen että ylipäätään kertyy vanhempainvapaiden ajalta, oon ollutkin ihan hämmästynyt aina siitä lomapäivien määrästä ja edelleenkin mietin että olivatkohan ihan oikein laittaneet kun olin jo kertaalleen käyttänyt esikoisen hoitovapaalla kaikki lomapäiväni ja sit yhtäkkiä myös toisen lapsen hoitovapaalla mulla olikin 33 lomapäivää taas käytettävissä

@Mollama Oi kun ihanaa kun oot lomalla Meetkö siis vielä kuitenkin töihin vai jatkat suoraan äitiyslomalle? Varmasti tekee hyvää mielelle ja kaikkinensa että saa rennosti ottaa ja valmistella kaikkea kivaa Onneksi olkoon avioitumispäätöksestä, onpa ihanaa Ajattelin ensin että ihan nyt tässä menette naimisiin mutta siis sitten elokuussa menettekin kun on vauvakin mukana Ihana että voi rennoin mielin olla ettei mitään kuukausien häävalmisteluja tarvi

Karhurouvanen 34+4

 

[Karhurouvanen]

Mulla on täällä vielä kaikki valmistelut ihan valmistelematta! En oikeen kerkee mitään ja tuntuu että tulee kohta paniikki ja kiire! Oon kyllä tehnyt nyt vähän vähemmän töitä eli ollaan oltu paljon enemmän vapaalla mutta ollaan sitten tehty ”kaikkea kivaa” eikä mitään pakollisia siivous- ja järjestelyjuttuja. Mulla on siis ihan kauheasti kaikkea hommaa mitä pitäis ja haluaisin tehdä, ihan siis kaikkea lastenvaatteiden ja tavaroiden läpikäymistä ja myymistä ja pihan ja terassin ja varaston siivousta ja olin ajatellut vähän terassia laajennuttaakin ja muitakin pienehköjä remonttihommia täällä olisi mitä haluaisin tehdä tai siis teettää, itse en ole mikään tee-se-itse-tyyppi. Mutta siis miljoonia asioita pitäisi tehdä ja mitään en oo tehny! Tämä ja ensi viikko vielä töitä ja sitten jos kaikki menee hyvin niin alkaisi äitiysloma! Jospa sitten saisin jotain tehtyä vaikka siinä on kyllä kaikkea menoa ja muuta että miten sitten kerkeänkään. Tuntuu että viikot menee niin nopsaan ja haluaisin vielä fiilistellä ja nauttia tästä raskaudesta!

Vointi on ollut edelleen hyvä, maha on mielestäni aika iso/samanlainen kuin aiemmissa synnytyksissä mutta ihan sikäli mukana menevä edelleen eikä nyt sillai ihan jätti-iso että vkl taloyhtiön talkoissa ei kukaan tuntunut huomaavan että olen raskaana ja tänään kerroin kerhotädille että jään äitiyslomalle 1.6. niin kyseli ihmeissään että ai mitä tarkoitan äitiyslomalla Synnytystä mietin edelleen välillä kun on erikoisia tuntemuksia että alkaako se jo kohta mutta ei kai sentään nyt vielä, kyllä tämäkin varmaan sinne laskettuun aikaan menee Synnytys jännittää sikäli että ajattelen taas että kun on ollu jo kaksi ihanaa synnytystä niin voisiko olla niin hyvä tuuri että kolmaskin olisi niin ihana ja toisaalta ajattelen että jos ne synnytykset on ollu niin ”ihania” kun vauvat on olleet pieniä, niin että jos tää on nyt isompi kun mahakin ehkä isompi niin jos se vaikuttaa! Nooo toisaalta ajattelen että kai siitä synnytyksestä selviää kun kuitenkin hyvät olosuhteet ja kaikki mahdollinen lääketieteellinen tuki saatavilla ja kun kautta-aikojen naiset synnytelleet ja edelleenkin valtava määrä ellei valtaosa naisista synnyttää ties missä olosuhteissa!

Ihania raskausviikkoja kaikille

Karhurouvanen 34+5