LAPSETTOMUUSPUOLEN ODOTTAJAT
- Viestiketjun aloittaja pietu-
- Ensimmäinen viesti
Lizardus Onnea tuoreelle aviovaimolle! Sukunimen vaihtuminen ainakin minusta aikanaan tuntui (4 1/2 v sitten) vähän niinkuin olisi identiteettikin muuttunut ja pitää selitellä kun soittaa että se ja se olin entiseltä sukunimeltä. Hormonit tais tehdä kepposet alttarilla kun niin itketti =) Mukavaa häämatkaa!
HH+Känkkis 6+2
HH+Känkkis 6+2
Paljon Onnea Anni-77 tyttövauvasta ja Onnittelut myös Lizardus avioitumisesta ja hyvää häämatkaa!
:flower: :flower: :flower:
Me käytiin tänään ekassa neuvolassa ja sieltähän tuli lukemista paljon ja tietty ne verikokeitten lähetteet ym.... Ja samalla jouduin sitten sairaslomalle! Tänään olisi työt alkanut 7 viikon kesäloman jälkeen mutta arveltiin että on niin raskas työ että ei oteta mitään riskiä keskenmenonsuhteen! Huomenna lääkäri, joka kirjoittaa ilmeisesti pari viikkoa kerrallaan sairaslomaa....pääsisi edes tän "riskiajan" ylitse :| Viikkoja on nyt siis lapsettomuus puolen ultran mukaan 7+6 mut neuvolassa sanoi et olis vasta 7+1... outoo
Että mihin sitten uskoa! Mites oli Kitty sinulla? Ultrassa pienokainen oli 11,8mm ja olisi kuulema ollut jo vähän pidemmällä, joka ei tässä tapauksessa ole mahdollista kun tiedetään hedelmöittymispäivä! =)
:flower: :flower: :flower:
Me käytiin tänään ekassa neuvolassa ja sieltähän tuli lukemista paljon ja tietty ne verikokeitten lähetteet ym.... Ja samalla jouduin sitten sairaslomalle! Tänään olisi työt alkanut 7 viikon kesäloman jälkeen mutta arveltiin että on niin raskas työ että ei oteta mitään riskiä keskenmenonsuhteen! Huomenna lääkäri, joka kirjoittaa ilmeisesti pari viikkoa kerrallaan sairaslomaa....pääsisi edes tän "riskiajan" ylitse :| Viikkoja on nyt siis lapsettomuus puolen ultran mukaan 7+6 mut neuvolassa sanoi et olis vasta 7+1... outoo
Että mihin sitten uskoa! Mites oli Kitty sinulla? Ultrassa pienokainen oli 11,8mm ja olisi kuulema ollut jo vähän pidemmällä, joka ei tässä tapauksessa ole mahdollista kun tiedetään hedelmöittymispäivä! =)Onnittelut Annille tyttövuvasta :flower: :flower: :flower: sekä Rouva Hytöselle avioitumisen johdosta!
Ja teretulemas kaikki uudet plussanneet!
Anniinalle kovasti voimia ja jaksamista!
ON: kohta olisi 38 vkoa täynnä ja synnäri aina vaan lähempänä. Toistaiseksi ei ole ollut niin minkäänlaisia oireita, että lähiaikoina tulisi. Viime viikolla oli viimeinen neuvolalääkäri, joka sanoi kohdunkaulan jo hieman lyhenneen & pehmenneen. Veikkasi silti, että nämä pari viikkoa vielä menee ennen H-hetkeä. Masu kun ei ole vielä juurikaan laskeutunut.
Papana on ollut koko ajan sangen vilkas kaveri ja meilläkin oli aikoinaan vaikeuksia saada ultrassa mittoja keverista. Täällä joku kertoili vastaavanlaisista "ongelmista". Yöuniin liikkuminen ei onneksi ole missään vaiheessa vaikuttanut eli hyvin olen saanut yöni nukuttua aina näihin viikkoihin asti. Nyt alkaa olla samoja oireita Pietun kanssa, kunnon asentoa on vaikea löytää ja yöllä saa jousta vessassa useamminkin. Lienee hyvää harjoittelua tulevaan
Eilen kävin vielä salilla treenaamassa tunnin verran ja edelleen teki hyvää. Tosin nyt joutuu jo ottamaan aika varovaisesti vaikkakin aika samoilla painoilla pystyin vielä tekemään. Kyykyt ja sen semmoiset olen jättänyt pois ohjelmasta aika päivää sitten.
Papanan huone alkaa olla vähitellen sen näköinen, että meille on oikeasti kohta tulossa vauva
Tuo pienen pieni turvakaukalo suorastaan odottaa kyytiläistä 
Tällä viikolla tsempataan vielä viimeiset niin sitten kaikki on valmista.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja voikaahan paksusti!
Sannis-75 ja papana 37+5
Ja teretulemas kaikki uudet plussanneet!
Anniinalle kovasti voimia ja jaksamista!
ON: kohta olisi 38 vkoa täynnä ja synnäri aina vaan lähempänä. Toistaiseksi ei ole ollut niin minkäänlaisia oireita, että lähiaikoina tulisi. Viime viikolla oli viimeinen neuvolalääkäri, joka sanoi kohdunkaulan jo hieman lyhenneen & pehmenneen. Veikkasi silti, että nämä pari viikkoa vielä menee ennen H-hetkeä. Masu kun ei ole vielä juurikaan laskeutunut.
Papana on ollut koko ajan sangen vilkas kaveri ja meilläkin oli aikoinaan vaikeuksia saada ultrassa mittoja keverista. Täällä joku kertoili vastaavanlaisista "ongelmista". Yöuniin liikkuminen ei onneksi ole missään vaiheessa vaikuttanut eli hyvin olen saanut yöni nukuttua aina näihin viikkoihin asti. Nyt alkaa olla samoja oireita Pietun kanssa, kunnon asentoa on vaikea löytää ja yöllä saa jousta vessassa useamminkin. Lienee hyvää harjoittelua tulevaan
Eilen kävin vielä salilla treenaamassa tunnin verran ja edelleen teki hyvää. Tosin nyt joutuu jo ottamaan aika varovaisesti vaikkakin aika samoilla painoilla pystyin vielä tekemään. Kyykyt ja sen semmoiset olen jättänyt pois ohjelmasta aika päivää sitten.
Papanan huone alkaa olla vähitellen sen näköinen, että meille on oikeasti kohta tulossa vauva
Tuo pienen pieni turvakaukalo suorastaan odottaa kyytiläistä Tällä viikolla tsempataan vielä viimeiset niin sitten kaikki on valmista.Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja voikaahan paksusti!
Sannis-75 ja papana 37+5
Onnittelut Annille ja Lizardukselle!
Täällä on sitten lauantaina menty ekaa kertaa ambulanssilla ja oltu ekaa kertaa sairaalassa. Elikkäs lauantaina oltiin siskon kanssa tulossa ikeasta kun valoissa meidän perään törmäsi toinen auto, ajoivat noin viittäkymppiä. Just jotain tällästä oon pelänny joka kerta kun autolla liikutaan. Olo onnettomuuspaikalla oli suht hyvä, tietysti pelästynyt ja tärisin ihan sikana. Tietty rupesin heti kuulostelemaan miltä vatsassa tuntuu, enkä tuntenut mitään. En kipua, en liikkeitä, en supistuksia enkä vuotoa. Siitähän mä säikähdin vaan entistä enemmän. Minä lähdin sitten ambulanssilla kättärille kun muut jäi paikalle selvittelemään tilannetta. Ambulanssissa paniikki vaan kasvo kun en vieläkään tuntenut yhtään liikettä, vaikka makasin kyljelläni. Yleensä vauva rupeaa heti mylläämään kun käyn makuulle. Mun pulssi heitteli koko matkan tosi korkeesta tosi matalaan. Sairaalassa pääsin sitten heti käyrälle ja voi sitä helpotusta kun ne sydänäänet kuului. Olin jo kerinny miettiä sataan kertaan että tässäkö tää nyt oli ja ettei me mitään vauvaa sitten saadakaan. Olin kerinny olla sairaalassa varmaan viis minuuttia kun mies soitti. Sisko oli kerinny jo soittaa sille. Mies oli tietysti kans ihan paniikissa kun sisko oli sille sanonu vaan että totanoin oltiin just kolarissa ja Iina lähti ambulanssilla sairaalaan et kai ne on ihan ok. Onneks olin jo siinä käyrällä niin et mieskin kuuli ne sydänäänet heti ja rauhottu vähän. Vähän muakin oli jo ambulanssissa itkettäny mut ei kuitenkaan ''hanat'' auennu ku vasta sitten kun mieskin itki toisessapäässä lankaa. Mies oli lähteny viikonlopuks kavereiden kanssa joutsaan mökkeilemään kun kerran oli viimeinen tilaisuus minnekään päästä pitkään aikaan. Oli raukka sitä mieltä että on sen vika kun on mut jättänyt yksin. Liikkeitä ei tuntunut sittenkään kun olin ollu käyrällä jo aika kauan, ja taas olin varma että jotain on pahasti pielessä. Rupesi niitä liikkeitäkin sitten tuntumaan jossain vaiheessa ja samoin rupesi tulemaan supistuksia. Ihan kivuttomia, mutta paljon napakampia kun ikinä aiemmin ja niitä tuli 3-5minsan välein. En sillon ite tajunnu et niitähän tulee ihan säännöllisesti, tajusin sen vasta sitten kun lääkäri sen mulle sano. En oikeestaan sen kummemmin noteerannu koko supistuksia muuten kun että muutama tuli silloin tällöin. Käyrän jälkeen lääkäri sitten ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Ultrassa kaikki oli hyvin, istukassa ei mitään vikaa, samoin napavirtaukset oli kunnossa ja vauvakin liikkui jo ihan hyvin siihen mennessä(ehkä reilut kaks tuntia kulunu onnettomuudesta). Kohdunkaula oli pehmennyt. muttei lyhentynyt eikä auennut. Painoarvioksi antoi 2700-3000g eli ihan hyvän kokoinen ois ollu jo silloin syntyä. Supistukset meni sitten pikkuhiljaa ohi iltaan mennessä. Lääkärin lähdettyä sain joskus kuuden aikoihin ruokaakin ekaa kertaa sitten aamupalan, eli oiskohan silläkin ollu tekemistä sen liikkumattomuuden kanssa etten ollu koko päivänä syöny mitään. Päänsärkyä mulle tuli kanssa ja siihen sain jotain lääkettä ja sekin meni ohi iltaan mennessä. Illalla ja aamulla otettiin vielä käyrää ja kun ne oli ihan kunnossa ja vauvakin tuntui liikkuvan suht normaalisti niin eilen pääsin sitten jo kotiin. Yöllä en saanut oikeen nukuttua sairaalassa kun oli pää täynnä kaikenmaailman asioita ja vierustoveri ravasi edestakaisin (hällä jo synnytys käynnissä).
Oon vieläkin vähän pihalla koko tapahtuneesta. Ollaan miehen kanssa ihan mega onnellisia ettei mitään kurjaa tapahtunut, siis että vauvalla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin. Onneksi ei sitten lähtenyt vielä syntymään, ois ollu aika kurjaa ton päälle synnyttää yksin kun mieskin oli siellä joutsassa. Oishan se sieltä päässy tänne jos vauva ois syntyny. Mietityttää vaan että jos sittenkin on vauvalle tullu jotain vaurioita, joita ei ultrassa tai muuten oo vaan huomattu. Ai niin ja koira mulla oli sylissä törmäyshetkellä ja sekin selvisi säikähdyksellä =) Onneksi törmäys tuli takaapäin niin en menny niitä vöitä päin niin kovaa ku oisin menny jos ois ite törmätty johonkin tai jos ois sivulta tullu. Loppu hyvin- kaikki hyvin!
Tulipas aika sekava sepostus
Miauku ja masukki 36+6 :heart:
Täällä on sitten lauantaina menty ekaa kertaa ambulanssilla ja oltu ekaa kertaa sairaalassa. Elikkäs lauantaina oltiin siskon kanssa tulossa ikeasta kun valoissa meidän perään törmäsi toinen auto, ajoivat noin viittäkymppiä. Just jotain tällästä oon pelänny joka kerta kun autolla liikutaan. Olo onnettomuuspaikalla oli suht hyvä, tietysti pelästynyt ja tärisin ihan sikana. Tietty rupesin heti kuulostelemaan miltä vatsassa tuntuu, enkä tuntenut mitään. En kipua, en liikkeitä, en supistuksia enkä vuotoa. Siitähän mä säikähdin vaan entistä enemmän. Minä lähdin sitten ambulanssilla kättärille kun muut jäi paikalle selvittelemään tilannetta. Ambulanssissa paniikki vaan kasvo kun en vieläkään tuntenut yhtään liikettä, vaikka makasin kyljelläni. Yleensä vauva rupeaa heti mylläämään kun käyn makuulle. Mun pulssi heitteli koko matkan tosi korkeesta tosi matalaan. Sairaalassa pääsin sitten heti käyrälle ja voi sitä helpotusta kun ne sydänäänet kuului. Olin jo kerinny miettiä sataan kertaan että tässäkö tää nyt oli ja ettei me mitään vauvaa sitten saadakaan. Olin kerinny olla sairaalassa varmaan viis minuuttia kun mies soitti. Sisko oli kerinny jo soittaa sille. Mies oli tietysti kans ihan paniikissa kun sisko oli sille sanonu vaan että totanoin oltiin just kolarissa ja Iina lähti ambulanssilla sairaalaan et kai ne on ihan ok. Onneks olin jo siinä käyrällä niin et mieskin kuuli ne sydänäänet heti ja rauhottu vähän. Vähän muakin oli jo ambulanssissa itkettäny mut ei kuitenkaan ''hanat'' auennu ku vasta sitten kun mieskin itki toisessapäässä lankaa. Mies oli lähteny viikonlopuks kavereiden kanssa joutsaan mökkeilemään kun kerran oli viimeinen tilaisuus minnekään päästä pitkään aikaan. Oli raukka sitä mieltä että on sen vika kun on mut jättänyt yksin. Liikkeitä ei tuntunut sittenkään kun olin ollu käyrällä jo aika kauan, ja taas olin varma että jotain on pahasti pielessä. Rupesi niitä liikkeitäkin sitten tuntumaan jossain vaiheessa ja samoin rupesi tulemaan supistuksia. Ihan kivuttomia, mutta paljon napakampia kun ikinä aiemmin ja niitä tuli 3-5minsan välein. En sillon ite tajunnu et niitähän tulee ihan säännöllisesti, tajusin sen vasta sitten kun lääkäri sen mulle sano. En oikeestaan sen kummemmin noteerannu koko supistuksia muuten kun että muutama tuli silloin tällöin. Käyrän jälkeen lääkäri sitten ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Ultrassa kaikki oli hyvin, istukassa ei mitään vikaa, samoin napavirtaukset oli kunnossa ja vauvakin liikkui jo ihan hyvin siihen mennessä(ehkä reilut kaks tuntia kulunu onnettomuudesta). Kohdunkaula oli pehmennyt. muttei lyhentynyt eikä auennut. Painoarvioksi antoi 2700-3000g eli ihan hyvän kokoinen ois ollu jo silloin syntyä. Supistukset meni sitten pikkuhiljaa ohi iltaan mennessä. Lääkärin lähdettyä sain joskus kuuden aikoihin ruokaakin ekaa kertaa sitten aamupalan, eli oiskohan silläkin ollu tekemistä sen liikkumattomuuden kanssa etten ollu koko päivänä syöny mitään. Päänsärkyä mulle tuli kanssa ja siihen sain jotain lääkettä ja sekin meni ohi iltaan mennessä. Illalla ja aamulla otettiin vielä käyrää ja kun ne oli ihan kunnossa ja vauvakin tuntui liikkuvan suht normaalisti niin eilen pääsin sitten jo kotiin. Yöllä en saanut oikeen nukuttua sairaalassa kun oli pää täynnä kaikenmaailman asioita ja vierustoveri ravasi edestakaisin (hällä jo synnytys käynnissä).
Oon vieläkin vähän pihalla koko tapahtuneesta. Ollaan miehen kanssa ihan mega onnellisia ettei mitään kurjaa tapahtunut, siis että vauvalla vaikuttaisi olevan kaikki hyvin. Onneksi ei sitten lähtenyt vielä syntymään, ois ollu aika kurjaa ton päälle synnyttää yksin kun mieskin oli siellä joutsassa. Oishan se sieltä päässy tänne jos vauva ois syntyny. Mietityttää vaan että jos sittenkin on vauvalle tullu jotain vaurioita, joita ei ultrassa tai muuten oo vaan huomattu. Ai niin ja koira mulla oli sylissä törmäyshetkellä ja sekin selvisi säikähdyksellä =) Onneksi törmäys tuli takaapäin niin en menny niitä vöitä päin niin kovaa ku oisin menny jos ois ite törmätty johonkin tai jos ois sivulta tullu. Loppu hyvin- kaikki hyvin!
Tulipas aika sekava sepostus
Miauku ja masukki 36+6 :heart:
Lisään vielä
Siinä toisessa autossa oli kanssa matkustajana raskaana oleva nainen ja kaks lasta. Outoa oli ettei ne halunnu lähteä sairaalaan. Mua ei ois saanu pidettyä poissa sairaalasta, en ois mitenkään muuten voinu saada mielenrauhaa et kaikki on hyvin ja sairaalassakin ne oli ehdottomasti sitä mieltä että tälläsessä tapauksessa pitää tulla näytille ja että ne ehdottomasti pitää tarkkailussa ainakin yön yli.. Kyllähän ne ambulanssi sedät ja tädit tutki ne jo paikanpäällä mutta silti... Ambulansseja tuli paikalle muuten kolme ja poliisejakin kaksi. ja aika hyvin meni ruttuun meidän auto, menee varmana lunastukseen. Sen toisen auton rekkarikin tuli ikuistetuksi meidän perään. Siihen toiseen autoon ei oikeestaan tullu kun vähän pienen pientä klommoa, en heti ees tajunnu mikä auto meihin osu. Ja ne vaan jatko loma matkaansa sen jälkeen. Ei ne oikeestaan ite ees tarkastanu kävikö lapsille mitään ennenkun ambulassit tuli. tulivat vaan istuskelemaan tien reunuskaiteelle ja jättivät moottorinkin päälle ja lapset sinne autoon... kai nekin oli sen verran shokissa ettei ajatus kulje...
Hassua oli kun sisko onnettomuuspaikalla ihmetteli miksei takavilkut toimi miksköhän... Ja sairaalassa vaikutin varmaan aika jupilta kun kokoajan olin kännykässä kiinni kun tietty heti kaikki rupee soittelemaan kun kuulee mitä tapahtunut. Äiti ja sisko tulikin käymään illalla ja toi mulle tavaroita ja haki koirantavarat jotka jäi mun kassiin. Olivat ulkoiluttaneet koiraa kännykänlaturilla kun flexi oli mulla
En kyllä ikinä oo noin pahasti säikähtäny tai pelänny, eikä oo mieskään. Kai ne on niitä äidinvaistojakin osittain.
joo ja rinnatkin on ruvennu vähän vuotamaan. Eilen tuli muutama tippa jotain oranssia :/ Ei mun hinkit kyllä ihan yhtä isot oo ku teillä (oliko se ees tää pino missä puhetta asiasta?) tällähetkellä ollaan koossa 75-80 D eli koon verran oon paisunu. En oo vielä uskaltanu hankkia yhtään imetysliivejä kun en oikeen tiedä mikä sitten on hyvä koko.
Hei taas!
Siinä toisessa autossa oli kanssa matkustajana raskaana oleva nainen ja kaks lasta. Outoa oli ettei ne halunnu lähteä sairaalaan. Mua ei ois saanu pidettyä poissa sairaalasta, en ois mitenkään muuten voinu saada mielenrauhaa et kaikki on hyvin ja sairaalassakin ne oli ehdottomasti sitä mieltä että tälläsessä tapauksessa pitää tulla näytille ja että ne ehdottomasti pitää tarkkailussa ainakin yön yli.. Kyllähän ne ambulanssi sedät ja tädit tutki ne jo paikanpäällä mutta silti... Ambulansseja tuli paikalle muuten kolme ja poliisejakin kaksi. ja aika hyvin meni ruttuun meidän auto, menee varmana lunastukseen. Sen toisen auton rekkarikin tuli ikuistetuksi meidän perään. Siihen toiseen autoon ei oikeestaan tullu kun vähän pienen pientä klommoa, en heti ees tajunnu mikä auto meihin osu. Ja ne vaan jatko loma matkaansa sen jälkeen. Ei ne oikeestaan ite ees tarkastanu kävikö lapsille mitään ennenkun ambulassit tuli. tulivat vaan istuskelemaan tien reunuskaiteelle ja jättivät moottorinkin päälle ja lapset sinne autoon... kai nekin oli sen verran shokissa ettei ajatus kulje...
Hassua oli kun sisko onnettomuuspaikalla ihmetteli miksei takavilkut toimi
miksköhän... Ja sairaalassa vaikutin varmaan aika jupilta kun kokoajan olin kännykässä kiinni kun tietty heti kaikki rupee soittelemaan kun kuulee mitä tapahtunut. Äiti ja sisko tulikin käymään illalla ja toi mulle tavaroita ja haki koirantavarat jotka jäi mun kassiin. Olivat ulkoiluttaneet koiraa kännykänlaturilla kun flexi oli mulla En kyllä ikinä oo noin pahasti säikähtäny tai pelänny, eikä oo mieskään. Kai ne on niitä äidinvaistojakin osittain.
joo ja rinnatkin on ruvennu vähän vuotamaan. Eilen tuli muutama tippa jotain oranssia :/ Ei mun hinkit kyllä ihan yhtä isot oo ku teillä (oliko se ees tää pino missä puhetta asiasta?) tällähetkellä ollaan koossa 75-80 D eli koon verran oon paisunu. En oo vielä uskaltanu hankkia yhtään imetysliivejä kun en oikeen tiedä mikä sitten on hyvä koko.
Hei taas!
On ollut mukava lukea kuinka täällä ollaan hengessä mukana.
Kotona ollaan nyt oltu perjantaista alkaen ja imetys alkaa sujua jo ihan kivasti.
Neuvolantäti tulee vasta torstaina käymään, mutta hyvin me pärjäilemme.
Suurin yllätys on ollut ehkä se miten paljon aikaa päivästä imetykseen kuluukaan käytännössä. Vaikka etukäteen yritti kuvitellakin, niin ei ihan vastaa todellisuutta. Välillä mietityttää riittääkö rintamaito mutta ainakin tyttö on tyytyväinen.
Hän on aivan ihana, kaikkien sydämet vienyt prinsessa!
Minulla synnytyksessä suurinpiirtein kaikki meni toisin mitä oppikirjat sanoo...
Synnytys oli harvinaisen vaikea enkä haluaisi ketään täällä ehdoin tahdoin pelotella.
Hyvä mieli jäi kuitenkin, eikä mitään pelkoja tms.
Ihanat ja ammattitaitoiset kätilöt TYKS:ssä.
Tulen kyllä kertomaan synnytystarinani jos joku on kiinnostunut siitä kuulemaan.
Anni ja tyttö 8vrk
ps.Onnittelut rouvaantuneelle ja uusille plussanneille. Pahoittelut tippuneille.
Kotona ollaan nyt oltu perjantaista alkaen ja imetys alkaa sujua jo ihan kivasti.
Neuvolantäti tulee vasta torstaina käymään, mutta hyvin me pärjäilemme.
Suurin yllätys on ollut ehkä se miten paljon aikaa päivästä imetykseen kuluukaan käytännössä. Vaikka etukäteen yritti kuvitellakin, niin ei ihan vastaa todellisuutta. Välillä mietityttää riittääkö rintamaito mutta ainakin tyttö on tyytyväinen.
Hän on aivan ihana, kaikkien sydämet vienyt prinsessa!
Minulla synnytyksessä suurinpiirtein kaikki meni toisin mitä oppikirjat sanoo...
Synnytys oli harvinaisen vaikea enkä haluaisi ketään täällä ehdoin tahdoin pelotella.
Hyvä mieli jäi kuitenkin, eikä mitään pelkoja tms.
Ihanat ja ammattitaitoiset kätilöt TYKS:ssä.
Tulen kyllä kertomaan synnytystarinani jos joku on kiinnostunut siitä kuulemaan.
Anni ja tyttö 8vrk
ps.Onnittelut rouvaantuneelle ja uusille plussanneille. Pahoittelut tippuneille.
Onneksi olkoon vain Anni77! :flower: Taas yksi urakan paremmalla puolella. Kesäloma on alkanut, vaan fiilis ei ole sen mukainen. Ajattelin jo säästyneeni pahoinvoinnilta, mutta niin se vaan tuossa kymppiviikon paikkeilla on pahentunut. Koko ajan öksöolo, ruoka ei tahdo maistua ja välillä pitää ihan kunnolla oksentaakin. Onneksi ei tarvi töissä olla, menee tosin enemmän lepäilyn puolelle tämä loma. Huomenna loppuu progesteronit, jotain ihanaa sentään.
Kerro toki Anni77 synnytystarinasi, kaikki otetaan vastaan!
Sienna74 rv 9+5
Kerro toki Anni77 synnytystarinasi, kaikki otetaan vastaan!
Sienna74 rv 9+5
Jännää, kun ihmiset alkaa jo poksahtelemaan =) Millos siulla -pietu on la?
Mie täällä kuumeisesti odotan helmikuuta Oltiin tänään taas vuodon takia ylimääräsessä ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan hyvin :heart: Yllätyin hirmusesti miten ihmisen näkönen meiän Takku jo on 
:heart: Ens viikolla on sitten np-ultra, jos sillon näkis jo pikkusen liikkuvan Äitin rakas Takku... :heart: :heart: :heart:
mimoniandra ja Takku 10+0
Mie täällä kuumeisesti odotan helmikuuta
Oltiin tänään taas vuodon takia ylimääräsessä ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan hyvin :heart: Yllätyin hirmusesti miten ihmisen näkönen meiän Takku jo on :heart: Ens viikolla on sitten np-ultra, jos sillon näkis jo pikkusen liikkuvan Äitin rakas Takku... :heart: :heart: :heart: mimoniandra ja Takku 10+0
Onneksi Miauku ei käynyt kuinkaan! :x
ON ei edelleenkään uutta, viikon päästä varhaisultra ja eka ÄN, joten jos silloin uskaltais alkaa olla raskaana :ashamed: Nyt ei ole ollut kovin pahoja oireita, ja toivoisin niin että tämä odotus olisikin helpompi kuin esikon. Sille matkalle siunaantui kaikki mahdollinen ja sairaalassa maattiin monta kertaa, joten olisin kovin mielelläni oireeton vaikka loppuun asti.
Tunteet on kyllä pinnassa pienestäkin syystä. Viime raskaudessa lähinnä itkeskelin herkästi, mutta nyt myös nauru ja suuttumus hyökkäävät takavasemmalta pienestäkin syystä. Välillä tunnen itseni käveleväksi tulivuoreksi, ja höyryjä täytyy käydä päästämässä ulkona joka välissä. Voisin joinain iltoina antaa kaikki meitin lapset huutokaupattavaksi, oman ja miehen kaikki kolme |O
Noh, jospa se taas tästä kun vähän purnaa
ON ei edelleenkään uutta, viikon päästä varhaisultra ja eka ÄN, joten jos silloin uskaltais alkaa olla raskaana :ashamed: Nyt ei ole ollut kovin pahoja oireita, ja toivoisin niin että tämä odotus olisikin helpompi kuin esikon. Sille matkalle siunaantui kaikki mahdollinen ja sairaalassa maattiin monta kertaa, joten olisin kovin mielelläni oireeton vaikka loppuun asti.
Tunteet on kyllä pinnassa pienestäkin syystä. Viime raskaudessa lähinnä itkeskelin herkästi, mutta nyt myös nauru ja suuttumus hyökkäävät takavasemmalta pienestäkin syystä. Välillä tunnen itseni käveleväksi tulivuoreksi, ja höyryjä täytyy käydä päästämässä ulkona joka välissä. Voisin joinain iltoina antaa kaikki meitin lapset huutokaupattavaksi, oman ja miehen kaikki kolme |O
Noh, jospa se taas tästä kun vähän purnaa
Hienoa, että mimoniandralla on kaikki hyvin! :heart:
Meillä laskettu aika on 3.8. eli ei olisi enää pitkä aika eräpäivään.. Kovasti on alkanut alaselkään juilimaan pitkin päivää. En oo viittiny soitella polille tai neuvolaan asian tiimoilta, kun torstaina on synnytystapa-arvio. Sit jos alkaa mennä sietämättömäksi niin ehkä siinä tapauksessa soitan
Viikon päästä sitten pelkopoli. Pääsen puhumaan ja kysymään mielen päällä olevat asiat koskien polia ja henkilökuntaa.. ja sitä, että tämä ei ole luomuraskaus. Vauvan koon mukaan laskettu aika olisi jo reippaasti heinäkuun puolella, mutta inseminaation takia pysynyt 3.8. tarkalleen. Tätä ne ei välttämättä ota huomioon tai huomaa papereista ellei alleviivaa..
Noh.. Hetki ja päivä kerrallaan.
pietu- 36+4
Meillä laskettu aika on 3.8. eli ei olisi enää pitkä aika eräpäivään.. Kovasti on alkanut alaselkään juilimaan pitkin päivää. En oo viittiny soitella polille tai neuvolaan asian tiimoilta, kun torstaina on synnytystapa-arvio. Sit jos alkaa mennä sietämättömäksi niin ehkä siinä tapauksessa soitan
Viikon päästä sitten pelkopoli. Pääsen puhumaan ja kysymään mielen päällä olevat asiat koskien polia ja henkilökuntaa.. ja sitä, että tämä ei ole luomuraskaus. Vauvan koon mukaan laskettu aika olisi jo reippaasti heinäkuun puolella, mutta inseminaation takia pysynyt 3.8. tarkalleen. Tätä ne ei välttämättä ota huomioon tai huomaa papereista ellei alleviivaa..
Noh.. Hetki ja päivä kerrallaan.
pietu- 36+4
Onnittelut vielä täältäkin Annille tyttövauvasta ja Lizardukselle tahtomisesta :flower: :flower: ! Ja pahoittelut porukasta pudonneille! Tuulimunaraskauden kokeneena tiedän fiilikset, jaksuja :hug: !
Neuvolakuulumiset: Kaikki hyvin (nyt rv 35+6 menossa). Vauva oli kiinnittynyt jo pää alaspäin asemiinsa ja ne viikon takaiset reippaan kovat supparit olivat kuulemma vain merkki porautumisesta eli ihan normaaleja. Vaikka sf-mitta onkin yläkäyrällä, niin vauvan painoarvio on siellä keskivaiheilla, n. 3 kg. Mielialakin on huomattavasti parantunut matkanvarrella, kiitos kohdillaan olevan lääkityksen ja sen, että virallinen äippäloma alkoi viikko sitten . Nyt on "lupa" vain olla ja ottaa lunkista, eikä tarvitse stressata työttömyydestä ym. ikävästä. Huomenna sitten loppuraskauden lääkärin tarkastukseen ja tutustumaan synnytyssairaalaan.
Anni77:n synnytyskertomus kiinnostaa täälläkin ja mielellään kuuntelen ne hurjatkin tarinat. Jokainen synnytyshän on kuitenkin yksilöllinen eikä sen kulkua voi ennustaa. Ei siis turhia paniikkeja täällä, ainakaan vielä .
- Hiiru - 35+6
Neuvolakuulumiset: Kaikki hyvin (nyt rv 35+6 menossa). Vauva oli kiinnittynyt jo pää alaspäin asemiinsa ja ne viikon takaiset reippaan kovat supparit olivat kuulemma vain merkki porautumisesta eli ihan normaaleja. Vaikka sf-mitta onkin yläkäyrällä, niin vauvan painoarvio on siellä keskivaiheilla, n. 3 kg. Mielialakin on huomattavasti parantunut matkanvarrella, kiitos kohdillaan olevan lääkityksen ja sen, että virallinen äippäloma alkoi viikko sitten
. Nyt on "lupa" vain olla ja ottaa lunkista, eikä tarvitse stressata työttömyydestä ym. ikävästä. Huomenna sitten loppuraskauden lääkärin tarkastukseen ja tutustumaan synnytyssairaalaan.Anni77:n synnytyskertomus kiinnostaa täälläkin ja mielellään kuuntelen ne hurjatkin tarinat. Jokainen synnytyshän on kuitenkin yksilöllinen eikä sen kulkua voi ennustaa. Ei siis turhia paniikkeja täällä, ainakaan vielä
.- Hiiru - 35+6
Tervehdys palstalaiset! :wave:
Alkuun onnittelut vauvansa jo saaneille ja ainakin yhdelle uudelle rouvashenkilölle
(...ihan pikkasen kateudesta vihreenä ollaan...)
Täällä ei mitään kummempia, olo tuntuu paikoin jo ihan normaalilta. Välillä jo alkaa huolestumaan että onkohan kaikki ees kunnossa. Eilen jaksoin koiran kanssa jo lenkillekin pitkästä aikaa, joten eiköhän tämä tästä...
Mutta kirjurille sellainen oikaisu että en odota esikoista. Minulla on lapsia ennestään mutta nykyisellä miehelläni ei yhtään joten hänelle tämä tuleva lapsi on esikoinen. En vaan kauheasti tätä ole maininnut kun se aiheuttaa pahaa mieltä monille. Mutta rankaa tämä on ollut siinä mielessä meillä että sitä "aitoa" yhteistä emme sitten saaneet. Toki tämä lapsi on meille aivan samalla tavalla yhteinen.
Koskaan kun ei voi tietää miten elämä kuljettaa... :ashamed:
Voikaahan taas hyvin :hug:
:heart: :llä mybaby+nykerö 13+2
Alkuun onnittelut vauvansa jo saaneille ja ainakin yhdelle uudelle rouvashenkilölle
(...ihan pikkasen kateudesta vihreenä ollaan...)
Täällä ei mitään kummempia, olo tuntuu paikoin jo ihan normaalilta. Välillä jo alkaa huolestumaan että onkohan kaikki ees kunnossa. Eilen jaksoin koiran kanssa jo lenkillekin pitkästä aikaa, joten eiköhän tämä tästä...
Mutta kirjurille sellainen oikaisu että en odota esikoista. Minulla on lapsia ennestään mutta nykyisellä miehelläni ei yhtään joten hänelle tämä tuleva lapsi on esikoinen. En vaan kauheasti tätä ole maininnut kun se aiheuttaa pahaa mieltä monille. Mutta rankaa tämä on ollut siinä mielessä meillä että sitä "aitoa" yhteistä emme sitten saaneet. Toki tämä lapsi on meille aivan samalla tavalla yhteinen.
Koskaan kun ei voi tietää miten elämä kuljettaa... :ashamed:
Voikaahan taas hyvin :hug:
:heart: :llä mybaby+nykerö 13+2
Taasen on neuvolassa pyörähdetty!
Rv 13+4
Painon muutos/vko +350
RR 130/70
U-Prot. -
U-Gluk. -
Sydämensyke ++ 160
Kaikki siis hyvin ja pikkuinen oli vallan liikkuvalla päällä kun ei meinannu millää pysyä paikallaan et ois saatu kuunnella sydänääniä mutta kyllähän siellä pikkuveturi kovasti kuului puksuttavan,kerran heitti jopa kunnon kuperkeikankin kun molskaus vaan kuului *hihi*.Hentosia liikkeitäkin oon alkanu jo tuntemaan ja varsinki iltaisin tuntuu kummaa venytystä mahassa,ilmeisesti siellä pikkuinen venyttelee itseään pitkin kohdunseinämiä
Huomenna aamulla aikainen herätys kun lähdetään kohti Helsinkiä ja sieltä lentäen Italiaan,tulee siis tälle mammalle kahden viikon paussi netistä.Eli maisemissa olen taas aikasintaan 28pv tätä kuuta.Tänään saadaan uusi LG:n pesutornikin,jippii!
Rouva Mamma rv 13+4
Rv 13+4
Painon muutos/vko +350
RR 130/70
U-Prot. -
U-Gluk. -
Sydämensyke ++ 160
Kaikki siis hyvin ja pikkuinen oli vallan liikkuvalla päällä kun ei meinannu millää pysyä paikallaan et ois saatu kuunnella sydänääniä mutta kyllähän siellä pikkuveturi kovasti kuului puksuttavan,kerran heitti jopa kunnon kuperkeikankin kun molskaus vaan kuului *hihi*.Hentosia liikkeitäkin oon alkanu jo tuntemaan ja varsinki iltaisin tuntuu kummaa venytystä mahassa,ilmeisesti siellä pikkuinen venyttelee itseään pitkin kohdunseinämiä
Huomenna aamulla aikainen herätys kun lähdetään kohti Helsinkiä ja sieltä lentäen Italiaan,tulee siis tälle mammalle kahden viikon paussi netistä.Eli maisemissa olen taas aikasintaan 28pv tätä kuuta.Tänään saadaan uusi LG:n pesutornikin,jippii!
Rouva Mamma rv 13+4
Alkuperäinen kirjoittaja SEE:
Moikka. Huoli osoittautui tänään sitten turhaksi niinkuin järkikin kyllä sanoi. pienokainen oli kasvanut hurjasti ja oli jo 2 senttiä!! eli viikot 8+5 joten nyt mennään sitten menkkojen mukaan. viikko sitten ultrassa viikothan oli vaan 6+5 jo kokoa vaivaiset 6.8mm, lääkäri epäili pienokaisen olleen vaan vähän piilossa joten mittaustulos ei olllut tuolloin luotettava. Nyt olen niin iloinen ja alan nauttia kunnolla raskaudesta koska lääkärikin sanoi että nyt voi jo vähän huokaista helpotuksesta eli suurin keskenmenoriski on ylitetty! tänään varaan kyllä neuvolankin kun olen odotellut tätä ultraa enkä ole varannut sitä vielä ollenkaan.
SEE ja vauva 8+5
Eikös se kuitenkin ole 12 viikkoa kun voi huokaista helpotuksesta keskenmenojen kohtaan? sillä suurin osa keskenmenneistä raskauksista tapahtuu/menee kesken juuri rv 8-10 ja alkuraskauden km:t eriksee (eli ennen rv8 kesken menneet).
Täällä onneksi onnellisesti mennään jo rv 13+4
Täällä onneksi onnellisesti mennään jo rv 13+4
Kyllä se suurin riski on alkuraskaudessa, mutta tietenkin kaikki on mahdollista, en nyt sitä tarkoittanut!! Kyllä lääkäri asian näin selitti että jos alkuraskauden ultrassa kaikki näyttää normaalilta ja kehitys on oikeanlaista keskenmeno riski on n.3 prosenntia , viikoilla 10-13 riski nousee hieman.
Taidan olla nyt vähän herkkä mutta jotenki toi sun kommentti Lizardus oli aika töksö, kun kuitenkin itse on tänään saanut kuulla hyviä uutisia jota on nyt viikon jännittänyt onko kaikki ok!
Taidan olla nyt vähän herkkä mutta jotenki toi sun kommentti Lizardus oli aika töksö, kun kuitenkin itse on tänään saanut kuulla hyviä uutisia jota on nyt viikon jännittänyt onko kaikki ok!
SEE: Mulle lapsettomuuslääkäri sanoi että kun syke on selvästi todettavissa (noin rv 7 ), on keskenmenoriski enää noin 5%.
No niin, kotona oltu nyt 6pv ja alkaahan tämä äidin ja isän rooli tässä jo sujua aika mukavasti. Terveydenhoitaja kävi tänään ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Ensi viikolla sitten vauva siirtyykin lastenneuvolan asiakkaaksi kun mennään ekalle käynnille.
Synnytystarinaa sitten...
Eli säännölliset supistukset alkoivat 28.6 klo 01 yöllä. Niitä tuli siinä 15-10min välein. Aamuyöstä huomasin limatulpan irronneen. Sen verran oli Kuukautismaista kipua että piti nousta aina supistuksen tullessa ylös sängystä. Aamulla oli sovittu neuvola jossa kävimme.
Päivän aikana supistukset tihenivät ja muuttuivat kipeämmiksi. Iltapäivällä sup väli oli 8-12min. Supistuskivut äityivät klo 20 niin kipeiksi että en pystynyt olemaan kunnolla missään asennossa. Lähdimme TYKS:n. Jossa todettiin kohdunsuun olevan 3-4cm auki eli synnytys käynnissä hyvin ja jäimme synnärille. Yön aikana supistukset tulivat 5-10min välein mutta kohdunsuu ei auennut. Aamulla minut siirrettiin raskaanaolevien vuodeosastolle odottamaan. Kaksi valvottua yötä oli takana. Sain kipulääkettä (Tramal+Litalgin), jotka helpottivat tilannetta sen verran että pystyin nukkumaan n 15-20min kerrallaan mikä oli supistusten väli. Iltaa kohden taas supistukset tihenivät ja yöllä välit olivat 5-10min. Yön aikana kohdunsuu oli auennut 4-5cm. Aamulla siirto takaisin synnärille. Koko päivä oli yhtä tuskaa. Jalat karamppaislivat ja issiashermo oli puuduksissa. En pystynyt olemaan oikein missään asennossa. Edelleenkään kohdunsuu ei auennut vaikka supistukset olivat kipeitä ja säännöllisiä. Unenpuute alkoi jo painamaan kovasti. Hengittelin ilokaasua ja torkuin n. 3 min pätkissä koko päivän. Ilokaasusta meni vain nuppi sekaisin mutta kipuun se ei juuri auttanut. Aquarakkulat ja akupunktioneulat selässä kokeiltiin myös, mutta ei apua. Kyselimme voisiko tilannetta jotenkin vauhdittaa mutta ei kuulemma.
Yöksi sain sitten epiduraalin joka vei kivulta pahimmat huiput. Supistusten kesto muuten ollut koko ajan 45-90 sekunttia. Sain nukuttua noin 4tuntia. Sunnuntaiaamuna issiashermo oli niin pahasti painuksissa että en pystynyt edes itse pissaamaan, vaan katetroitiin sitten..
Epiduraalista oli se hyöty että kohdunsuu alkoi aukeamaan. Hitaasti mutta varmasti. Aamupäivän aikana oltiin päästy jo 7cm. Klo 14 kohdunsuu oli auki 10cm ja ajattelin että nythän tämä etenee, mutta...
Vauvan laskeutuminen kesti ja kesti. SUpistukset alkoivat olla jo tehottomia pitkän synnytyksen vuoksi. Kivuliaita kylläkin. Supistusten väli oli n 4min ja kesto reilun minuutin. Olin kokoajan kiinni seurantamonitoreissa ja siksi asennon vaihtaminen oli vaikeaa, oikeastaan mahdotonta.
Jalat kramppasivat suoriksi issiashermon puristumisen vuoksi. Minulle laitettiin spinaalipuudutus jotta voisin ponnistaa. Kipuun se ei auttanut mutta sain sentään polvet koukkuun.
Klo 16 annettiin lupa ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli takana tunti alkoin vauvan sydänäänet heiketä.
Vauva piti saada nopeasti ulos. Lääkäri päätyi imukuppiin. Imukuppi irtosi useita kertoja, kohtu lakkasi supistumasta ja vauva oli painettava väkivalloin ulos. Tilanne kesti ja kesti. Alettiin valmistautua hätäsekltioon.
Päätin että minähän en sektioon päädy kaiken tämän ponnistelun jälkeen. Kaikki voimat olivat jo loppu mutta jostain sain vielä viimeiset puhdit ponnistaa vauvan ulos. Täysin supistumisen lopettanut kohtu ei auttanut aisiaa yhtään...
Mutta:Vauva syntyi lopulta alateitse sunnuntaina 1.7 klo 18 kasvotarjonnassa ja napanuora kaulan ympäri. Vauva vietiin samantien lämpökaappiin voimia keräämään, isä meni vauvan mukaan. Itse en tajunnut enää mistään muusta kuin että selkäkipu oli poissa ja huoneeseen tuli täysi hiljaisuus kun kaikki ylimääräiset lääkärit ja kätilöt poistuivat.
Kätilö alkoi ompelemaan suurta välilihanleikkaushaavaa kiinni.
Vauva virkosi nopeasti ja sitten sain hänet rinnalle.
Aika pysähtyi ja lähes neljän vuorokauden ponnistelujen jälkeen sain rinnalle terveen tytön. :heart: :heart: :heart:
Synnytyksen viralliseksi kestoksi tuli 42h josta ponnistusvaihetta
1h 40min.
Synnytystä käytiin moneen kertaan läpi kätilöiden kanssa, eikä mitään kauhukuvia jäänyt. Vuodeosastolla pyörryin ekana yönä kun olin niin heikossa kunnossa. Muuten olen toipunut hyvin. Neljän vuoden odotus palkittiin vihdoin ja hän on maailman täydellisin pieni tyttö...
:heart: :heart:
No niin, kotona oltu nyt 6pv ja alkaahan tämä äidin ja isän rooli tässä jo sujua aika mukavasti. Terveydenhoitaja kävi tänään ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Ensi viikolla sitten vauva siirtyykin lastenneuvolan asiakkaaksi kun mennään ekalle käynnille.
Synnytystarinaa sitten...
Eli säännölliset supistukset alkoivat 28.6 klo 01 yöllä. Niitä tuli siinä 15-10min välein. Aamuyöstä huomasin limatulpan irronneen. Sen verran oli Kuukautismaista kipua että piti nousta aina supistuksen tullessa ylös sängystä. Aamulla oli sovittu neuvola jossa kävimme.
Päivän aikana supistukset tihenivät ja muuttuivat kipeämmiksi. Iltapäivällä sup väli oli 8-12min. Supistuskivut äityivät klo 20 niin kipeiksi että en pystynyt olemaan kunnolla missään asennossa. Lähdimme TYKS:n. Jossa todettiin kohdunsuun olevan 3-4cm auki eli synnytys käynnissä hyvin ja jäimme synnärille. Yön aikana supistukset tulivat 5-10min välein mutta kohdunsuu ei auennut. Aamulla minut siirrettiin raskaanaolevien vuodeosastolle odottamaan. Kaksi valvottua yötä oli takana. Sain kipulääkettä (Tramal+Litalgin), jotka helpottivat tilannetta sen verran että pystyin nukkumaan n 15-20min kerrallaan mikä oli supistusten väli. Iltaa kohden taas supistukset tihenivät ja yöllä välit olivat 5-10min. Yön aikana kohdunsuu oli auennut 4-5cm. Aamulla siirto takaisin synnärille. Koko päivä oli yhtä tuskaa. Jalat karamppaislivat ja issiashermo oli puuduksissa. En pystynyt olemaan oikein missään asennossa. Edelleenkään kohdunsuu ei auennut vaikka supistukset olivat kipeitä ja säännöllisiä. Unenpuute alkoi jo painamaan kovasti. Hengittelin ilokaasua ja torkuin n. 3 min pätkissä koko päivän. Ilokaasusta meni vain nuppi sekaisin mutta kipuun se ei juuri auttanut. Aquarakkulat ja akupunktioneulat selässä kokeiltiin myös, mutta ei apua. Kyselimme voisiko tilannetta jotenkin vauhdittaa mutta ei kuulemma.
Yöksi sain sitten epiduraalin joka vei kivulta pahimmat huiput. Supistusten kesto muuten ollut koko ajan 45-90 sekunttia. Sain nukuttua noin 4tuntia. Sunnuntaiaamuna issiashermo oli niin pahasti painuksissa että en pystynyt edes itse pissaamaan, vaan katetroitiin sitten..
Epiduraalista oli se hyöty että kohdunsuu alkoi aukeamaan. Hitaasti mutta varmasti. Aamupäivän aikana oltiin päästy jo 7cm. Klo 14 kohdunsuu oli auki 10cm ja ajattelin että nythän tämä etenee, mutta...
Vauvan laskeutuminen kesti ja kesti. SUpistukset alkoivat olla jo tehottomia pitkän synnytyksen vuoksi. Kivuliaita kylläkin. Supistusten väli oli n 4min ja kesto reilun minuutin. Olin kokoajan kiinni seurantamonitoreissa ja siksi asennon vaihtaminen oli vaikeaa, oikeastaan mahdotonta.
Jalat kramppasivat suoriksi issiashermon puristumisen vuoksi. Minulle laitettiin spinaalipuudutus jotta voisin ponnistaa. Kipuun se ei auttanut mutta sain sentään polvet koukkuun.
Klo 16 annettiin lupa ponnistaa. Kun ponnistusvaihetta oli takana tunti alkoin vauvan sydänäänet heiketä.
Vauva piti saada nopeasti ulos. Lääkäri päätyi imukuppiin. Imukuppi irtosi useita kertoja, kohtu lakkasi supistumasta ja vauva oli painettava väkivalloin ulos. Tilanne kesti ja kesti. Alettiin valmistautua hätäsekltioon.
Päätin että minähän en sektioon päädy kaiken tämän ponnistelun jälkeen. Kaikki voimat olivat jo loppu mutta jostain sain vielä viimeiset puhdit ponnistaa vauvan ulos. Täysin supistumisen lopettanut kohtu ei auttanut aisiaa yhtään...
Mutta:Vauva syntyi lopulta alateitse sunnuntaina 1.7 klo 18 kasvotarjonnassa ja napanuora kaulan ympäri. Vauva vietiin samantien lämpökaappiin voimia keräämään, isä meni vauvan mukaan. Itse en tajunnut enää mistään muusta kuin että selkäkipu oli poissa ja huoneeseen tuli täysi hiljaisuus kun kaikki ylimääräiset lääkärit ja kätilöt poistuivat.
Kätilö alkoi ompelemaan suurta välilihanleikkaushaavaa kiinni.
Vauva virkosi nopeasti ja sitten sain hänet rinnalle.
Aika pysähtyi ja lähes neljän vuorokauden ponnistelujen jälkeen sain rinnalle terveen tytön. :heart: :heart: :heart:
Synnytyksen viralliseksi kestoksi tuli 42h josta ponnistusvaihetta
1h 40min.
Synnytystä käytiin moneen kertaan läpi kätilöiden kanssa, eikä mitään kauhukuvia jäänyt. Vuodeosastolla pyörryin ekana yönä kun olin niin heikossa kunnossa. Muuten olen toipunut hyvin. Neljän vuoden odotus palkittiin vihdoin ja hän on maailman täydellisin pieni tyttö...
:heart: :heart:
Huh oli siinä Annilla touhua kerrakseen, mutta ihana oli palkintokin =) Oletko Anni hyvä kuntoinen siis niinku harrastatko aktiivisesti liikuntaa kun et ole raskaana? Ajattelin vaan kun jaksoit noinkin hyvin monta päivää vauvaa tehdä. Nauttikaa olostanne :heart:
See Kiva että ultrassa oli kaikki ok =) mulla ultra vasta ens tiistaina (7+2)
hh+Känkkis 6+5
See Kiva että ultrassa oli kaikki ok =) mulla ultra vasta ens tiistaina (7+2)
hh+Känkkis 6+5
Kyllä olen todella aktiivinen liikkuja. Raskausaikanakin liikuin paljon. Kuntosalilla, uimassa ja lenkillä kävin. Tein vielä rv 39 tunnin sauvakävelylenkkejä päivittäin.Alkuperäinen kirjoittaja Hormonihirviö:
Sitä se kätilö sanoikin että kyllä huomaa. Ja kyllä kannatti tehdä nekin lenkit jotka meinasin väsymyksen takia jättää väliin...
Oikeastaan kai ainoa mitä voi tehdä synnytyksen hyväksi on syödä terveellisesti ja pitää mieli ja kroppa kunnossa...
Tsemppiä ja jaksamista!
Anni77 aikamoinen urakan oot jaksanut vetää. Toivottavasti itse selviän vähän lyhyemmässä ajassa. Onneksi tosiaan kaikki synnytykset on erilaisia.
Lizardus Hyvää häämatkaa! ruskettukaa munkin puolesta B)
SEE Onnittelut hyvistä ultra uutisista. Mulla muistaakseni rv10 paikkeilla ultrassa saatiin viikkoja enemmän kuin ois pitäny olla ja seuraavassa ne sit tippu taas takaisin lähtölukemiin eli kyllä noita mittavirheitä sattuu. Ei kai se oo niin helppoa sekään homma. Mutta pääasia että kaikki on kunnossa ja pääset nyt nauttimaan raskaudesta.
ON Tiistaina oli neuvola, missä kaikki kuten aiemminkin eli hyvin =) Toivoisin että pian päästäisiin tositoimiin, mutta ei ole mitään merkkejä ilmassa että tyttö olisi liikekannalla ulospäin.
Aikalailla on kotona vielä laitettavaakin. Ois kiva jos ois ees jotenkin koti valmiina vauvaa varten. Rupeaa välillä ihan masentamaan kun tuntuu että jokapaikka rempsottaa. En just nyt oo tyytyväinen yhteenkään huonekaluun mitä meillä on enkä oikeestaan mihinkään. tuntuu että kaikki on jotenkin tunkkasta ja likasta ja vanhaa ja ällöttävää.... Ja mies ei kyllä yhtään auta tässä asiassa. Hänen mielestään missään ei oo mitään vikaa. Ja jos jonkin kaapinkin haluaa saada siirrettyä niin viikkotolkulla pitää asiasta puhua eikä siltikään mitään tapahdu |O
Tulipahan taas valitettua. Ehkä huomenna on parempi päivä.
Miauku ja mötti rv37+2
Lizardus Hyvää häämatkaa! ruskettukaa munkin puolesta B)
SEE Onnittelut hyvistä ultra uutisista. Mulla muistaakseni rv10 paikkeilla ultrassa saatiin viikkoja enemmän kuin ois pitäny olla ja seuraavassa ne sit tippu taas takaisin lähtölukemiin eli kyllä noita mittavirheitä sattuu. Ei kai se oo niin helppoa sekään homma. Mutta pääasia että kaikki on kunnossa ja pääset nyt nauttimaan raskaudesta.
ON Tiistaina oli neuvola, missä kaikki kuten aiemminkin eli hyvin =) Toivoisin että pian päästäisiin tositoimiin, mutta ei ole mitään merkkejä ilmassa että tyttö olisi liikekannalla ulospäin.
Aikalailla on kotona vielä laitettavaakin. Ois kiva jos ois ees jotenkin koti valmiina vauvaa varten. Rupeaa välillä ihan masentamaan kun tuntuu että jokapaikka rempsottaa. En just nyt oo tyytyväinen yhteenkään huonekaluun mitä meillä on enkä oikeestaan mihinkään. tuntuu että kaikki on jotenkin tunkkasta ja likasta ja vanhaa ja ällöttävää.... Ja mies ei kyllä yhtään auta tässä asiassa. Hänen mielestään missään ei oo mitään vikaa. Ja jos jonkin kaapinkin haluaa saada siirrettyä niin viikkotolkulla pitää asiasta puhua eikä siltikään mitään tapahdu |O
Tulipahan taas valitettua. Ehkä huomenna on parempi päivä.
Miauku ja mötti rv37+2
Johan on Anni:lla ollu tekemistä, mutta onneks kaikki on hyvin ja äiti ja vauva voi hyvin :hug:
Ja SEE:lle onnittelut ultrauutisista. Mulle sano varhaisultrassa lääkäri, että kun syke näkyy, niin on paljon pienempi riski keskenmenoon.Olisko se ollu joku 5% just mitä Anniki kirjoitti.
Miauku Eiköhän se neiti sieltä ulos tulo, koitahan jaksaa :hug:
pietu:llakin pvä lähestyy, jännäää, jännää
Mä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin odotan vaan marraskuuta. Yleensä odotan innolla kesää, mut nyt odotan innolla talvea, ku mun kulta rakas syntyy sillon :heart:
Kävin vähän alennusmyynneistä ostaa pieniä söpöjä vaatteita, esim. söpön keltaisen toppaliivin H&M:ltä, menee sitte ens keväänä =)
Mutta nyt syömään, ettei tuu paha olo. Eilen iski töissä ku olin syöny niin hirvee oksetus päälle ja bussilla ku kotiin tulin niin oli kokoajan sellanen olo et laatta lentää mut ei onneks kuitenkaan. Onks muilla ollu rv20 jälkeen pahoinvointia muuten?
Mutta syömään, voikaahan hyvin kaikki :wave:
Sanna ja Nipsu 21+2
Ja SEE:lle onnittelut ultrauutisista. Mulle sano varhaisultrassa lääkäri, että kun syke näkyy, niin on paljon pienempi riski keskenmenoon.Olisko se ollu joku 5% just mitä Anniki kirjoitti.
Miauku Eiköhän se neiti sieltä ulos tulo, koitahan jaksaa :hug:
pietu:llakin pvä lähestyy, jännäää, jännää
Mä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin odotan vaan marraskuuta. Yleensä odotan innolla kesää, mut nyt odotan innolla talvea, ku mun kulta rakas syntyy sillon :heart:
Kävin vähän alennusmyynneistä ostaa pieniä söpöjä vaatteita, esim. söpön keltaisen toppaliivin H&M:ltä, menee sitte ens keväänä =)
Mutta nyt syömään, ettei tuu paha olo. Eilen iski töissä ku olin syöny niin hirvee oksetus päälle ja bussilla ku kotiin tulin niin oli kokoajan sellanen olo et laatta lentää mut ei onneks kuitenkaan. Onks muilla ollu rv20 jälkeen pahoinvointia muuten?
Mutta syömään, voikaahan hyvin kaikki :wave:
Sanna ja Nipsu 21+2
Iltaa!
Pikkuisen päätin kurkistaa tälle puolelle ja liittyä mukaan.
Olen juuri perjantaina 13 päivä tehnyt testin joka kovasti oli haalea haamu, mutta tänään se muuttui paremmalla testillä siniseksi plussaksi.
Olen varovaisen iloinen ja toiveikas, mutta toisaalta jalat on tukevasti maassa, en usko tätä täysin ennen kuin pää näkyy!
Taustatietoja: ikää 32, miehellä 31 ja ensimmäistä lasta ollaan toivottu lokakuusta 2006. Keskenmeno yllätti helmikuussa, otin sen aika raskaasti ja halusin tietää mistä se johtuu. Hakeuduin Väestöliittoon jälkiselvityksiin ja siellä selvisi, että mulla on "laiskat munasolut", pitkä kierto ja keltarauhashormonia elimistössä liian vähän. Tutkittiin myös muita vaihtoehtoja sukurasituksen takia, äidilläni ollut neljä keskenmenoa aikoinaan.
Tätä raskautta vauhditti ensimmäinen Clomifen-kuuri ja Pregnyl-pistos, ilmeisesti ne saivat vauhtia omaan hormonituotantoon ja herättivät ne uneliaat munasolut. Ultrassa näkyi kp 11 neljä munarakkulaa, kaksi 9mm ja kaksi 14mm. Siitä se sitten on tärpännyt, eli kyytiläinen (todennäköisintä on että yksi) on mukaan tarttunut.
Laskettu aika olisi sitten vasta joskus kaukana, yhden laskurin mukaan 27.3.2008. Toivottavasti matka sinne on onnistunut, terveisiä ja hyviä vointeja kaikille!
R
Pikkuisen päätin kurkistaa tälle puolelle ja liittyä mukaan.
Olen juuri perjantaina 13 päivä tehnyt testin joka kovasti oli haalea haamu, mutta tänään se muuttui paremmalla testillä siniseksi plussaksi.
Olen varovaisen iloinen ja toiveikas, mutta toisaalta jalat on tukevasti maassa, en usko tätä täysin ennen kuin pää näkyy!
Taustatietoja: ikää 32, miehellä 31 ja ensimmäistä lasta ollaan toivottu lokakuusta 2006. Keskenmeno yllätti helmikuussa, otin sen aika raskaasti ja halusin tietää mistä se johtuu. Hakeuduin Väestöliittoon jälkiselvityksiin ja siellä selvisi, että mulla on "laiskat munasolut", pitkä kierto ja keltarauhashormonia elimistössä liian vähän. Tutkittiin myös muita vaihtoehtoja sukurasituksen takia, äidilläni ollut neljä keskenmenoa aikoinaan.
Tätä raskautta vauhditti ensimmäinen Clomifen-kuuri ja Pregnyl-pistos, ilmeisesti ne saivat vauhtia omaan hormonituotantoon ja herättivät ne uneliaat munasolut. Ultrassa näkyi kp 11 neljä munarakkulaa, kaksi 9mm ja kaksi 14mm. Siitä se sitten on tärpännyt, eli kyytiläinen (todennäköisintä on että yksi) on mukaan tarttunut.
Laskettu aika olisi sitten vasta joskus kaukana, yhden laskurin mukaan 27.3.2008. Toivottavasti matka sinne on onnistunut, terveisiä ja hyviä vointeja kaikille!
R
Similar threads
