Lapsettomuuteen käytettävät lääkkeet, seksin muuttuminen "pakkopullaksi" ja siitä puhuminen?

[diipadaapadaa]

Tilanne siis se, että tuloksetonta yritystä takana 3 vuotta. Näistä ehkä noin 1,5 vuotta olen tikuttanut ovulaatiota. Näissä kierroissa missä olen tikuttanut ovulaatiota en ole puhunut miehelle mitään ovulaationajankohdasta, mutta se on kyllä tullut usein hyödynnettyä. Sitten on lukuisia kiertoja missä on menty reilu viikko ovulaation lähettyvillä tyylillä "seksiä joka toinen tai kolmas päivä". Nyt olen ollut niin turhautun tähän yrittämiseen, etten ole jaksanut moneen kuukauteen tehdä aloitetta vaikka olen tiennyt ovulaation olevan lähellä vaan ihan tuurilla on menty.

Nyt olemme kuitenkin menossa lapsettomuuspoliklinikalle kuulemaan tuloksia ja suunnittelemaan miten hoidoissa edetään. Aukiolotutkimuksessa minulla olivat kummatkin puolet auki eli varmaankin jotain lääkkeitä kokeillaan ensin koska hormoniarvot olivat aivanliian matalia. Nyt kuitenkin huolestuttaa kun seksistä varmaankin tulee väkisinkin pakkopullaa. Koska on varmastikkin järkevää hyödyntää jokainen ovulaatio jos tavoitteena on raskaus ja sitävarten lääkkeitä syö. Se että seksiä olisi parhaimpina päivinä ei ole niin itsestään selvää koska kumpikin teemme vuorotyötä. Usein jommankumman on tingittävä useampi tunti yöunistaan jos haluaa sekstailla. Esim. Minä olen usein ollut nukkumassa jo 1-2 tuntia kun mieheni tulee iltavuorosta ja päinvastoin. Tai jos toinen on aamuvuoroon menossa ja toinen tulee yövuorosta syömme usein aamupalan yhdessä. Eikä sitä väsyneenä yövuoronjälkeen todellakaan ole seksi ensimmäisenä mielessä. Ahdistaa, että pitäisi alkaa herättämään toista koska nyt on ovulaatio tai itse sinniteltävä väsyneenä hereillä, että toinen ehtii töistä kotiin, syö ja käy suihkussa jne.

Miten siis teillä on puhuttu seksin harrastamisen "pakollisuudesta" tiettyinä päivinä? Ottavatko asian puheeksi poliklinikalla? Jotenkin mieheni (niin kyllä minäkin vaikka en niin pahasti) kokee seksin suunnittelun pahimmaksi haluntappajaksi. Häntä siis tuskin saa sekstailemaan vain sentakia, että nyt on ovulaatio. Normaalisti seksissä saattaa olla kahdenkin viikontauko ja toki sitten joskus taas on näitä aktiivisempia kausia kun esim. työvuorot osuvat paremmin yksiin.

 

["vieras"]

meillä oli työvuorojen kanssa sama juttu. Sovittiin että silloin vaan suoritetaan, mnä autan pikkukaverin hereille ja siitä sitten eteenpäin. Sitten kun oikeasti tekee mieli niin pidemmän kaavan mukaan.

Ovulaation aikaan aikatauluttamisesta mies sanoi heti että ei halua kuulla MITÄÄN, tee aloite silloin ja mielellän joskus muulloinkin niin ei ole niin selvä juttu. Tarkkaa homma oli vaan yhdynnän jälkeisten tutkimusten kanssa, ja kun piikitettiin munasolua irroittavaa lääkettä. Hienoa soitella miehelle (reissutyössä) että mitä luulet, miten olet illalla kotona että mihin aikaan pistän... Puhumattakaan just yj-tutkimuksista kun ei saa käydä pesulla... :x

 

[tiedän tunteen..]

Me yritettiin 2 vuotta ennen kuin onnistui. Se jatkuva tikuttaminen oli niin hermoja raastavaa. Ja kun mulla oli PCO, ei voinut siihenkään tulokseen luottaa ja se ärsytti vielä enemmän. Kerroin aina miehelleni koska testi näytti plussaa, mutta kyllä siitä seksistä tuli pakko pullaa kun siinä oli koko ajan mielessä vaan se että tulisi nyt raskaaksi. Välillä lopetin sen tikuttelun, mutta sillä ei tulosta syntynyt kun ei ollut hajuakaan oviksesta. Lopulta onneksi tulin raskaaksi, mutta jos en olisi siitä kierrosta tullut, olisimme lopettaneet koko homman kun liikaa kävi henkisesti raskaaksi koko yrittäminen. Tsemppiä sulle ja miehellesi, koita puhua hänelle näistä ajatuksista, minä koitin olla avoin niistä tunteista hänelle.

 

["aloittaja"]

Ihana kuulla, että muillakin vastaavia pulmia, vaikka eihän se kivaa ole! Olen pohtinut paljon mielessäni onko mitenkään normaalia kun näistä asioista puhuminen on miehelle niin vaikeaa. Tosin ennen yrityksen aloittamista oli sitä mieltä, että heti tärppää ja yrityksen aloittamista tästä syystä lykättiin aina muutamalla kuukaudella tai puolella vuodella (nyt on huono tilanne töissä, jokin kurssi kesken tai vastaavaa). Oli saavutus, että suostui edes lapsettomuustutkimuksiin koska se on niin noloa ja kaikki pitävät häntä varmasti huonona ihmisenä kun joutuu käymään niissä. Muista asioista kyllä pystytään puhumaan täysin avoimesti mutta tämä lapsettomuusjuttu on miehelle asia mistä ei halua puhua.

 

["vieras"]

se on ihan normaalia :hug:

muista että kunnioitat miehesi toivetta olla kertomatta esim lähipiirille lapsettomuushoidoista jos hän ei halua niistä kertoa. Yksi puolituttu pariskunta erosi tästä syystä, mies koki vaimonsa pettäneen hänen luottamuksensa hänelle erittäin tärkeässä asiassa

Tsemppiä, lääkärit ja etenkin hoitajat on yleensä ihania ja kannattaa jutella tuntemuksista käynneillä :heart:

 

["Vieras"]

Meillä ei kyllä ollut paineita seksin harrastamiseen enää lapsettomuushoitojen alkamisen jälkeen. Miehen sperma kun "taltioitiin" ja sitä sitten käytettiin inseminaatioihin, ja myöhemmin pakastetun alkion siirtoihin. Eri spermat tietty, inssissä joutui joka kerta raahaamaan uuden sperman, mutta ivf:n siirroissa yksi spermakerta riitti.

Clomifeneilla teillä varmaan sitten aloitetaan jos tuollaisesta oli puhetta, mutta ei niitäkään kai yleensä montaa kiertoa jatketa jos ei tulosta tule? Meillä mentiin suoraan inseminaatioihin vaikka mitään vikaa ei kummassakaan meistä ollut/ole.

Niin, ja baby tulossa .

 

["aloittaja"]

Millä perusteella tuohon inseminaatioon siirrytään suoraan? Minulla ei siis ole tietoa kokeillaanko meillä lääkkeitä ensin, mutta luulin että niin tehdään jos aina jos aukiolotutkimuksessa ei poikkeavaa. paljon helpompaa (ainakin nyt tuntuu siltä) olisi vain mennä poliklinikalle tiettynä päivänä ja hoitaa asia siellä kun koittaa väkisin vietellä miestä kotona (ja salata, että nyt olisi pakko).

 

["vieras"]

kannattaa jutella ihan reilusti asiasta ja koittaa löytää ratkaisu jonka kanssa molemmat tulee toimeen.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25723705]Millä perusteella tuohon inseminaatioon siirrytään suoraan? Minulla ei siis ole tietoa kokeillaanko meillä lääkkeitä ensin, mutta luulin että niin tehdään jos aina jos aukiolotutkimuksessa ei poikkeavaa. paljon helpompaa (ainakin nyt tuntuu siltä) olisi vain mennä poliklinikalle tiettynä päivänä ja hoitaa asia siellä kun koittaa väkisin vietellä miestä kotona (ja salata, että nyt olisi pakko).[/QUOTE]

Inseminaatiossa on lähes yhtä "huono" onnistumisprosentti kuin että harrastaisitte seksiä ovulaation aikaan, jos kummassakaan ei ole mitään vikaa. Inseminaatiota käytetään yleensä pohjustuksena ns. kovemmille hoidoille, eli ivf:lle, jolloin inseminaation aikana selvitetään miten elimistö reagoi mihinkin lääkkeisiin yms. Joillekin inseminaatio tuo sen toivotun tuloksen, mutta suurimmalle osalle ei, jos ei normaalistikaan ole raskautunut.

Toisinaan kokeillaan muutama kierto pelkillä clomifeneilla, jolloin munasoluja kypsytetään vähän enemmän kerralla, jolloin todennäköinen raskautmis% kasvaa. Olen kuullut että joillain käytetään tuota clomifenia ja ajoitettua yhdyntää kauemminkin, mutta yleensä kai ei, ainakin jos itse pyytää päästä hoidoissa eteenpäin.

Jos on kovin nuori, eikä yrityksiä ole vielä kauhean paljon ollut, niin uskon että silloin jotkut saattaavat jatkaa tuota ajoitettua clomien kanssa, mutta kyllä usein siihen inseminaatioon pääsee ilman mitään ihme perusteluja. Puolen vuoden jonot siihen julkisella on (hoitotakuu), ja jonotus todella kestää yleensä sen puoli vuotta.

Clomejakaan ei voi omin päin käyttää, vaan on aina ultrattava alkioiden määrä, koska joskus niitä saattaa tulla liikaakin, ja silloin tulee yhdyntäkielto, ja clomifenien määrää pienennetään.

En tiedä selvensikö tämä yhtään?

 

["Vieras"]

Ja vielä, että kaikissa noissa hoidoissa jatkuu ovulaation tikutus, paitsi lääkkeellisessä alkion siirrossa, mikä on sitten niitä kovempia hoitoja. Itselläni ei ollut koskaan tuota lääkkeellistä, paitsi silloin kun munasoluja kasvatettiin ivf:ää varten. Muuten siirrot tehtiin ns. omaan kiertoon, eli tikutin oviksen, ja siitä muutaman päivän sisällä siirrettiin jo labrassa hedelmöitetty alkio. Viides siirto toi toivotun tuloksen. Ja takana kolme inseminaatiota (yleensä inseminaatioita tehdään 3, joskus 4, jonka jälkeen tulee ivf).

 

["aloittaja"]

Juu selvensihän tuo sinun vastauksesi, kiitos! meillä ikää 32 eli en tiedä lasketaanko meidät "nuoriksi vai vanhoiksi" tässä lapsettomuusasiassa eli onko lääkäreiden mielestä järkevää jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa vielä. Toisaalta yritystä takana 3 vuotta (vaikka näitä ohimenneitäkin kiertojakin on) ilman tulosta.

Olen myös katsonut ja ihmetellyt ettei tuolla inseminaatiolla ole kovin kummoiset onnistumismahdollisuudet mutta silti sitä suositellaan kokeiltavaksi usein.

 

["aloittaja"]

ei minua niinkään tuo ovulaation tikutteli itsessään häiritse vaan siitä tuleva tunne, että nyt olisi pakko harrastaa seksiä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25723847]Juu selvensihän tuo sinun vastauksesi, kiitos! meillä ikää 32 eli en tiedä lasketaanko meidät "nuoriksi vai vanhoiksi" tässä lapsettomuusasiassa eli onko lääkäreiden mielestä järkevää jäädä odottelemaan pitkäksi aikaa vielä. Toisaalta yritystä takana 3 vuotta (vaikka näitä ohimenneitäkin kiertojakin on) ilman tulosta.

Olen myös katsonut ja ihmetellyt ettei tuolla inseminaatiolla ole kovin kummoiset onnistumismahdollisuudet mutta silti sitä suositellaan kokeiltavaksi usein.[/QUOTE]

Juu, en ajatellutkaan että se häiritsisi, kirjoitin ehkä vähän huonosti. Tarkoitukseni oli korostaa että jatkossa ei jodu hikoilemaan ajoitetun seksin kanssa kun ovulaation tikutus tehdään "muista syistä".

Ette ole enää nuoria lapsettomuushoidoissa, ja uskon että pääsette nopeasti eteenpäin. Vaikka suurin osa saa ivf:ssä ensimmäisen vuoden aikana toivotun tuloksen, joillakin hoidot voivat kestää vuosia. Yleensä julkisilla saa kolme ivf:ää, eli kolme kertaa kerätään munasolut, joita sitten istutellaan. Toisilla niitä tulee 20 yhdellä kertaa, toisilla vain esim. 2.

Jonotusta tulee ainakin vuosi, koska ensimmäiseksi pitää jonottaa inseminaatioon puoli vuotta, sitten tehdään ne hoidot, jotka voi tapahtua joka kuukausi peräkkäin, tai voi olla välikuukausiakin. Tuohon siis menee puoli vuotta - vuosi. Eli nyt on puolitoista vuotta kulunut.

Jos inseminaatiot eivät tuota tulosta, joutuu taas jonottamaan puoli vuotta, eli nyt on kulunut n. 1-2 vuotta ennen kuin pääsette edes aloittamaan ivf hoitoja. Eli olet 34 vuotias. Nopeastikin toteutettuna voit äkkiä olla 35 ennen kuin raskaudut.....

Tuossa on toooooodella karkeat esimerkit, ja voi olla että raskaudut luomusti jo ensi kuussa, mutta jos ei raskaudu, niin kannattaa mielessään varautua että voi kulua aikaakin. Kannattaa muistaa myös tuo ikä, eli esim. 36- vuotiaana voi olla jo heikentynyt tuo raskaaksi tulo. Mutta ei välttämättä, itse olin 39 kun tulin raskaaksi, ja hoitoihin lähdin 36 vuotiaana, hoidot aloitettiin kun olin 37 (olin jonossa).

Meissä ei kummassakaan ollut ainuttakaan vikaa, mutta jostain syystä ei plussaa tullut ennen kuin oltiin siirretty 5 pakastettua alkiota.

Oikein paljon onnea teille hoitoihin! Mutta lähde vain puskemaan niitä oikeita hoitoja, että ei kannata "tyytyä" pelkkään kotikonstiin lääkkeillä, koska siinä saattaa vaan turhaan kulua aikaa!

 

["Vieras"]

Menikö vähän pieleen nuo ajat...eli puoli vuotta jonossa, puoli vuotta inseminaatioita + puoli vuotta IVF jonossa, ja hyvällä tuurilla vain puoli vuotta ivf hoitoja niin aikaa kuluu nopeallakin tahdilla mentynä 2v.

 

["Vieras"]

Ja tosiaan, jos teissä ei ole mitään vikaa, niin nuo inseminaatiot joutuu käymään yleensä läpi vaikka niissä onkin huonot onnistumisprosentit, julkisilla siis, ennen kuin suostuvat siirtymään niihin kovempiin hoitoihin, joissa sitten onkin ihan toisen laiset onnistumisprosentit. Siksi lähtisin sinuna vaan vaatimaan heti niitä hoitoja.

 

["aloittaja"]

Nyt sitten vain jännityksellä odottamaan mitä meille suosittelevat. Olin jotenkin melkovarma, että lääkkeitä kokeillaan aina ensin. Harvinaisen selväksi on kyllä tullut tämä odottelu Aikatarkkaan vuosi sitten aloitettiin lapsettomuustutkimukset ja nyt vasta saamme kuulla kaikki tulokset ja aletaan suunnittelemaan hoitoja.

Olisi mukava kuulla muitakin kokemuksia lapsettomuushoidoista jos joku jaksaa kirjoitella!

 

["Vieras"]

Kannattaa ehkä mennä tuonne lapsettomuus puolelle. Siellä on paljon lisää vastaajia ja erilaisia kokemuksia . Avaa vain tällainen ketju sinne, niin saat varmasti vastauksia!

 

["..."]

Kun pelkästä tikuttelusta siirtyy hormonihoitoihin, niin yleensä jo "pankoset" kasvavat (ainakin henkisesti) sen verran, että seksistä ei tule pakkopullaa (ainakaan ihan kokonaan), vaan ehkä enemmän semmoista jännittävämpää yrittämistä. Vaikea selittää, mutta meillä ainakin siihen tuli tavallaan oma viehätyksensä ja sellainen pieni jännityksen tunne, että "nyt tämä saattaa johtaa johonkin".

Tosin jos ei tärpää, niin romahduskin on sitten suurempi, mutta peukkuja sinne, että onnistuu pian.