T
tuleva yh?
Vieras
Otsikko on vähän tympeä ja en siis tarkoita että on ollenkaan lapsen syytä, vaan miehen ja minun!
Haluan erota. Kun odotin esikoista, mies petti kun olin 8:nella kuulla raskaana. Tuntuu että siinä meni jo meidän suhteelta pohja. Asia sovittiin joten kuten, mutta en ole ikinä voinut antaa sitä kunnolla anteeksi saatika unohtaa sitä. Se oli erittäin törkeä temppu ja mies oli tapaillut sitä toista useamman kerran, kuin mitä itse väittää.
Lapsi syntyi ja uskalsin taas iloita edes jostakin. Lapsesta tuli maailmani keskipiste ja mies jäi kauas sen varjoon. Jossain vaiheessa mies oli aika mustasukkainenkin pienelle vauvalle, hänen saamastaan huomiosta. En välittänyt. Olihan mies petturi ja valehtelija. Lapsi taas minulle kaikki kaikessa ja miehellekin sanoin että lapsi on miljoona kertaa tärkeämpi, kuin hän.
Nyt esikoinen on jo 2-vuotias ja toista tulokasta odotellaan syntyväksi marraskuussa. Ennen tätä raskautta oltiin saatu miehen kanssa välit kuntoon ja siis yhdessä päätimme tehdä toisen. Vaan kuinkas kävikään! Pari päivää positiivisen raskaustestin jälkeen, mies häipyi sanaakaan sanomatta ja täysi puun takaa omille teilleen. Ei vastannut puhelimeen, ja jouduin työni takia järjestää esikoiselle muun hoitajan. Pari päivää meni ja hän ilmaantui takaisin kotiin. Nakkasin hänet menemään, mutta jo kahden viikon päästä otin hänet takaisin.
Luottamus meni taas täysin. Mieleni tekee erota joka päivä, mutta onko se oikein lasten kannalta? Mies on kuitenkin hyvä isä ja omistaa paljon aikaansa esikoiselle, kodin kunnossapitoon, käy töissä ym. Esikoiselle isä on hyvinkin tärkeä. Meidän keskeiset välit vain on huonot.
Toisaalta toivon että mies löytää toisen ja jatkaa matkaa, mutta toisaalta ei olisi varmastikaan helppoa olla kahden pienen yh. Olen umpikujassa.
Haluan erota. Kun odotin esikoista, mies petti kun olin 8:nella kuulla raskaana. Tuntuu että siinä meni jo meidän suhteelta pohja. Asia sovittiin joten kuten, mutta en ole ikinä voinut antaa sitä kunnolla anteeksi saatika unohtaa sitä. Se oli erittäin törkeä temppu ja mies oli tapaillut sitä toista useamman kerran, kuin mitä itse väittää.
Lapsi syntyi ja uskalsin taas iloita edes jostakin. Lapsesta tuli maailmani keskipiste ja mies jäi kauas sen varjoon. Jossain vaiheessa mies oli aika mustasukkainenkin pienelle vauvalle, hänen saamastaan huomiosta. En välittänyt. Olihan mies petturi ja valehtelija. Lapsi taas minulle kaikki kaikessa ja miehellekin sanoin että lapsi on miljoona kertaa tärkeämpi, kuin hän.
Nyt esikoinen on jo 2-vuotias ja toista tulokasta odotellaan syntyväksi marraskuussa. Ennen tätä raskautta oltiin saatu miehen kanssa välit kuntoon ja siis yhdessä päätimme tehdä toisen. Vaan kuinkas kävikään! Pari päivää positiivisen raskaustestin jälkeen, mies häipyi sanaakaan sanomatta ja täysi puun takaa omille teilleen. Ei vastannut puhelimeen, ja jouduin työni takia järjestää esikoiselle muun hoitajan. Pari päivää meni ja hän ilmaantui takaisin kotiin. Nakkasin hänet menemään, mutta jo kahden viikon päästä otin hänet takaisin.
Luottamus meni taas täysin. Mieleni tekee erota joka päivä, mutta onko se oikein lasten kannalta? Mies on kuitenkin hyvä isä ja omistaa paljon aikaansa esikoiselle, kodin kunnossapitoon, käy töissä ym. Esikoiselle isä on hyvinkin tärkeä. Meidän keskeiset välit vain on huonot.