Lapsi ei halua mennä eskariin, mikä avuksi?

["emonen"]

Esikoisemme on eskarissa 4 h päivässä. Itse jäin äitiyslomalle ja pikkuveli on kotona , pikkuveli käy kerhossa muutamana päivänä viikossa. Syksy meni ihan hyvin, tämä vuosi on ollut tosi takkuista. Itkee ja ei haluaisi ollenkaan mennä aamulla eskariin.

Taustalla ei pitäisi olla mitään kiusaamista tai muuta. Pojalla on paljon kavereita, on reipas ja aktiivinen muuten, harrastaa urheilua ja ns. suosittu. Kun kysyn miksei halua eskariin valittaa vaan, että siellä on niin tylsää. Tänäänkin itku puoli tuntia aamulla, ettei vaan vietäisi häntä hoitoon.

Olen todella loppu tämän joka päiväisen taistelun kanssa. Eskarissa poika on kuulemma ihan ok, iloinen ja leikkii tyytyväisenä kavereidensa kanssa. Ryhmä on kyllä tosi iso ja poika on ns. kiltti lapsi, ryhmässä on monta adhd-lasta, joiden erilaiset tempaukset ovat pojasta pelottavia. On ollut nyrkkitappeluita, ruokalautasia heitellään ruokailussa viikottain ja mm. huonekaluja on rikottu eskarissa raivokohtauksien aikana. Hoitajat eivät tilannetta pidä kuitenkaan mitenkään huolestuttavana.

Olisiko vinkkejä itkukohtauksiin ja aamun vaikeuksiin?

 

["nipa"]

no onko sinne eskariin pakko mennä, jos se on niin kurjaa ja itse olet kotona?

 

[Ken guru]

[QUOTE="emonen";29638122]Esikoisemme on eskarissa 4 h päivässä. Itse jäin äitiyslomalle ja pikkuveli on kotona , pikkuveli käy kerhossa muutamana päivänä viikossa. Syksy meni ihan hyvin, tämä vuosi on ollut tosi takkuista. Itkee ja ei haluaisi ollenkaan mennä aamulla eskariin.

Taustalla ei pitäisi olla mitään kiusaamista tai muuta. Pojalla on paljon kavereita, on reipas ja aktiivinen muuten, harrastaa urheilua ja ns. suosittu. Kun kysyn miksei halua eskariin valittaa vaan, että siellä on niin tylsää. Tänäänkin itku puoli tuntia aamulla, ettei vaan vietäisi häntä hoitoon.

Olen todella loppu tämän joka päiväisen taistelun kanssa. Eskarissa poika on kuulemma ihan ok, iloinen ja leikkii tyytyväisenä kavereidensa kanssa. Ryhmä on kyllä tosi iso ja poika on ns. kiltti lapsi, ryhmässä on monta adhd-lasta, joiden erilaiset tempaukset ovat pojasta pelottavia. On ollut nyrkkitappeluita, ruokalautasia heitellään ruokailussa viikottain ja mm. huonekaluja on rikottu eskarissa raivokohtauksien aikana. Hoitajat eivät tilannetta pidä kuitenkaan mitenkään huolestuttavana.Olisiko vinkkejä itkukohtauksiin ja aamun vaikeuksiin?[/QUOTE]


Nämä kaksi lausetta ei oikein mahdu samaan kappaleeseen.

Jospa kuitenkin lähestyisit eskarin opettajia/hoitjaia tämän asian tiimoilta.

Vaikka eipä nuo samassa kappaleessa olleetkaan ..

 

["hmmm"]

Osaako poika esim. jo lukea? Selviääkö eskaritehtävistä helposti? Voi turhautua jos muut tahkovat aakkosia ja itse lukisi jo enemmän.Esiopettajan kanssa voi keskustella taitotasosta. Joka tapauksessa ottaisin yhteyttä eskarin henkilökuntaan.

 

["emonen"]

Kyllä minä haluaisin, että poika eskaria käy, ihan sen takia, että opettelevat kirjaimia ja numeroita ja tekevät retkiä. Kotona tulisi melko tylsää parin viikon päästä, nyt poika on vain sen eskariajan siellä, ei ns. hoidossa ollenkaan. Ollaan pidetty myös vapaapäiviä silloin tällöin.

Poika on aika avoimesti kertonut näistä muutamasta vaikeammasta lapsesta, joilla tosiaan on tapana vähintään kerran viikossa tempaista jotain " mukavaa". Olen hoitajien kanssa asiasta useamman kerran jutellut ja kysellyt, muttei se kuulemma ole niin vakavaa. Meidän poika ei ole ollut koskaan osallisena tai kohteena näissä tapahtumissa, mutta kyllä ne selkeästi lasta häiritsevät, kun heti eskarista tultuaan alkaa kertoa mitä nämä muutama lapsi on taas tänään keksinyt. Poika kyllä leikkii heidän kanssaan, mutta hakeutuu mielummin muuhun seuraan. Viimeksi juttelin asiasta lto:n kanssa jahänestä heillä on niin kiva ryhmä, eikä mitään ongelmia juuri esiinny. Meidän poika ei ole edes sieltä herkimmästä päästä, on kotona melkoinen möykkääjä ja tappelija veljensä kanssa.

 

["Veera"]

Onks tää sun äitiysloma vasta alkanu? Liittyiskö siihen?

Voisko sitä pitää vaikka pari viikkoa lomaa ja katsoa miten sitten menee. Tai jutell ihan ajan kanssa hoitajien kanssa mikä
Se tilanne siellä on ja mikä lasta mahtaa pelottaa.

 

["emonen"]

Lapset on jaettu tasoryhmiin, joissa tehtäviä tehdään. Osaa kirjaimet ja lukea vähän, laskee ihan taitavasti. Mutta usein kun tehdään juuri näitä tehtäviä, niin muutama lapsi riehuu ja muut joutuvat istumaan ja odottamaan. Hoitajat ovat monta kertaa kiitelleet, kun meidän poikaa ei tarvitse auttaa ja ohjata, kun on niin omatoiminen. Luulen sen johtuvan lähinnä siitä, ettei apua tule, koska opeilla on kiire muualla.

 

[Tallu -]

Mä kannustaisin omiani kuitenkin menemään eskariin. Muistelen, että myös meillä oli tytyn kanssa välillä kerhon ja eskarin aikana väsymystä niiden rutiineihin. Näen asian niin, että kun nyt kannustaa ja tukee lasta rutiineihin, niin se hyödyttää hänen tulevaisuuttaan - hän ei opi luistelemaan velvollisuuksista sen vuoksi, että on tylsää. Vaikka eskari ei olekaan pakollinen ja sinänsä velvollisuus, niin sen voi lapsen silmissä sellaiseksi tehdä panostaen näin hänen tulevaisuuteensa.

 

[kyllä se siitä]

ei ole pakollinen, anna pitää vapaa päiviä silloin tällöin, meiil ainakin aikoinaan painotettiin, että nyt kun vielä voi niin kannttaa ja on jopa suositeltavaa pitää vapaata silloin tällöin.
Näin tehtiin ja koulun aloitti sysyllä innokas ekaluokkalainen.

 

[voiEII]

onko pakko jos ei halua...............
huohhhhhhhh...........

 

[ddefg]

LAPSI ei halua. En ymmärtänyt kysymystä.

 

["emonen"]

Jäin vasta äitiyslomalle, mutta tämä itkuisuus alkoi jo vuoden vaihteessa. Syksy meni tosi hienosti, ei ollut mitään ongelmia. En tiedä liittyykö tämä syntyvään vauvaan, muuten on ollut tosi innoissaan tulevasta pikkusisaruksesta kyllä.

Haluan lapsen käyvän eskaria, ihan sen takia, että syksyllä on edessä koulun aloitus. Oppii nyt jo hyödyllisiä juttuja ja sitä miten koulussa ollaan. Ja saa ikäistään seuraa, meidän läheellä ei oikein ole muita leikkikavereita kuin pari vuotta nuorempi pikkuveli. Vapaapäiviä on pidetty ja sovittu, että sitten kun vauva syntyy saa olla kotona jonkin aikaa, jos niin haluaa. Pojalle on selkeästi vaikeaa lähteä eskariin, mutta kun sinne pääsee, niin on ainakin hoitajien mukaan ihan tyytyväinen. Paras kaveri on samassa ryhmässä ja eskarin loputtua pojat haluaisivat vielä jatkaa leikkejään.

Hoitajien ja lton kanssa olen jutellut monta kertaa ja kysellyt siitä miten menee, he ovat ihan hämmästyneitä siitä, että eskariin lähteminen on niin vaikeaa. Nyt kävin pojan hakemassa ja oli ihan poissa hyväntuulinen, päivä oli mennyt kivasti. Muualle ei ole vaikeuksia lähteä, ei vaikka pitäisi olla kauan poissa kotoa.

 

[Vierasss]

Mun lapset olleet aina sellaisia, että lähdöt olleet vaikeita. Vaikkapa kotoa hoitoon,niskus myös hoidosta kotiin, äidin luota isän luokse. Se on raskasta äidille. Pitää vaan ajatella niin, että sun homma on kuunnella, antaa tilaa noille tunteille - vaikka se onkin kurjaa! , silti rohkaista eteenpäin ja silleen. Juttele niille tädeille, että olisivat käytettävissä sillä hetkellä, kun lasta tuodaan. Siitä vois olla iso apu, kun saisi aikuisen huomion jne, kunnes lähtee kavereiden kanssa puuhaamaan. Tee myös itse kiireettömiä niistä hetkistä, kun viet lapsen hoitoon. Tuo varmaan hankaloittaa, kun lapsi tietää sun jäävän nuoremman lapsen kanssa kotiin. On mustasukkainen. Järjestä kahdenkeskistä aikaa myös eskarilaisen kanssa.

 

[Moraalinvartija]

Kaiken kaikkiaan 6-vuotiaan elämä on hirveän hankalaa ja sekavaa. Voi liittyä ihan siihenkin, ei välttämättä mitään hirveitä traumoja tarvita taustalle.

Mistä tulikin mieleeni, että keskimmäisen 6-vuotisuhmaa ei ole vielä näkynyt ainakaan kovin isosti. Täytyykin varautua.

 

["Sirkkeli"]

tuntuis johtuvan silti vauvasta. Juttelisin pojan kanssa, ja tekisin selväksi, että marina ei auta ja eskarissa on käytävä, piste. Ja siis hyvin yksinkertaisesti, lyhyesti. Jos kerran on hyväntuulinen haettaessa jne., niin tuksin siellä oikeasti on mitään suurempaa epämiellyttävää asiaa.

 

["emonen"]

Me ollaan päätetty miehen kanssa, ettei anneta periksi, vaan poika menee eskariin marinoista huolimatta, vapaata pidetään vain päivinä, jotka ollaan ennalta sovittu. Pikkuveli menee kahtena tai kolmena päivänä viikossa samalla kerhoon pariksi tunniksi, mutta myöhästyy sieltä usein, kun minä olen selvittelemässä eskarilaisen elämäkriisiä. Välillä oikein naurattaa ne hirmuiset kohtaukset ja hysteriat, joita poika saa aamulla aikaiseksi. Toisaalta siinä tilanteessa itkettää, kun raahaan kirkuvaa lasta kohti eskaria, yritän pitää pikkuveljen poissa auton alta ja pysyä pystyssä mahan kanssa.

Meillä on perjantaina isomman kanssa äitipäivä, pikkuveli menee puolestaan ensin kerhoon ja sitten mummon luokse hemmoteltavaksi. Enemmän aikaa esikoinen meiltä nykyisin saa, kuin tuo pikkuveli. Isäkin isomman kanssa usein lähtee kahdestaan esim. lätkäpeleihin ja pikkuveli jää kotiin äidin kanssa.

Toivon kovasti, että ensi syksy olisi helpompi. Poika menee eri kouluun kuin paras ystävänsä, ovat eri koulupiireistä. Toisaalta poika kyllä odottaa koulun alkua kovasti.

 

["hoitaja"]

Voi olla, että tuolla tapahtuvat erityislasten riehumiset kuitenkin pelottavat lastasi. Tai onko henkilökunta vaihtunut tai paljon sijaisia? Joskus jopa yksi ajattelemattomasti käyttäytyvä aikuinen voi joskus hirvittää.

 

[Vihrassa]

[QUOTE="hoitaja";29638858]Voi olla, että tuolla tapahtuvat erityislasten riehumiset kuitenkin pelottavat lastasi. Tai onko henkilökunta vaihtunut tai paljon sijaisia? Joskus jopa yksi ajattelemattomasti käyttäytyvä aikuinen voi joskus hirvittää.[/QUOTE]

Tai sit ne hoitajat ovat kuten muuallakin, ei heitä vähempää vois kiinnostaa lapsen itkut tai riehumiset tai ylipäänsä tuleeko joku aamulla vai ei. Tänäkin aamuna kun vein oman lapseni eskariin, niin kaksi akkaa kälätti omia juttujaan, eivät edes katsettaan nostaneet eivätkän huomenta sanoneet ja yksi pelas kännykällä kuten yleensäkin.

 

["emonen"]

Eskariin mennessä vaihtui hoitopaikka ja tuli uudet tädit siis kokonaan. Ringissä on viisi hoitajaa ja kaksi opettajaa, jotka vähän kiertävät, hoitopaikka on auki 14h päivässä, joten ovat eri vuoroissa.

 

["vieras."]

Meillä ainakin varoiteltiin jo eskarin syksyllä, että "kevätlukukausi" on sitten vähän syksyä vaikeampi. Siinä tapahtuu paljon henkistä kasvamista, ja koulun aloitus alkaa pikkuhiljaa kutitella tietoisuutta. Kesää kohti tilanne meni aika villiksi välillä, jopa lehmänhermoisilla eskariopeilla paloi useampaan kertaan käämit.