Lapsi ei tahdo eskariin, mitä tekisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ewe"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="tuulevi";22892666]Kuulostaa vähän sille, että sun eskarilainen on mustasukkainen. Kilpailisiko kenties ajasta äidin kanssa? Pikkusisarus pääsee aikaisemmin äidin luokse kuin hän? Ja uusi "kilpailija" syntyy piakkoin.

Siinä on pienelle ihmiselle paljon pohdittavaa. Ei ole helppoa eskarilaisella, mutta kannattaa opettaa siihen, että eskarissa käydään säännöllisesti. Ekaluokalla ei kuitenkaan voi ilman syytä jäädä koulusta pois.[/QUOTE]

Tää on muuten varmaan totta. Meilläkin nimittäin eskarilainen aika ajoin pohdiskelee, tykätäänkö me vanhemmat enemmän pikkuveljestä, tai, että kaikki nauravat vaan pikkuveljen jutuille, ei hänen... Eskarilainen on silleen hankalassa iässä, että haluaa olla jo iso, mutta on samalla vielä pieni.
 
Me pidettiin esikoisella vapaapäiviä ja lyhyitä päiviä eskarista juuri sillä ajatuksella että koulussa ehtii sitten kyllä istua kun on pakko. Nauttikoon vapaudestaan vielä edes osittain eskarivuonna. Ja kyllä nyt käy koulussa ihan reippaasti vaikka sai viime vuonna löysäillä vähän. Minusta ei ole pakko olla niin tiukka linja, 6-vuotias on sitä paitsi kuitenkin vielä kovin pieni.
 
Ap, ihan oikein teet kun "käsket" eskariin :) Pitäkää niitä vapaapäiviä vaikka silloin tällöin.

Osan kommentteja täytyy vähän ihmetellä. Ihanko oikeasti täällä ollaan sitä mieltä että lapsi määrää tahdin ja koska "ei halua", ei tarvitse? Curling taas vauhdissa, siitä se lähtee....

Mä en ymmärrä mitä curlingia se muka on että antaa lapsen päättää hieman omista asioistaan ja sitä kautta lievittää mustasukkaisuutta pikkusisaruksia kohtaan. Olisiko parempi että pakotetaan eskariin ja sitten kestetään kauheita mustispuuskia jotka voivat yltyä jopa väkivaltaisiksi, koska lapsesta tuntuu että hänet jätetään täysin huomiotta vain siksi ettei kukaan luule että annetaan periksi.

Kuusivuotias osaa/haluaa tehdä päätöksiä. Silloin kun on mahdollisuus niin eikö voi tehdä lapsen kanssa kompromissia, esim. just ehdottamallani tavalla että puolet viikosta on koko päivän ja puolet viikosta haetaan lapsen tahdosta samaan aikaan kun sisarus kerhosta. Lapselle ei anneta liikaa periksi (kauhea ajatus monen mielestä näköjään kun heti aletaan curlingista puhua) ja lapsesta kuitenkin tuntuu että on saanut vaikuttaa.
 
[QUOTE="tuulevi";22892666]Kuulostaa vähän sille, että sun eskarilainen on mustasukkainen. Kilpailisiko kenties ajasta äidin kanssa? Pikkusisarus pääsee aikaisemmin äidin luokse kuin hän? Ja uusi "kilpailija" syntyy piakkoin.[/QUOTE]

En usko että kyse on mustasukkaisuudesta vaan kateellisuudesta kuten aiemmin sanoin. Eskarilaisesta on epäreilua että veli pääsee aikaisemmin hoidosta. Vauvaankaan ei kumpikaan lapsi suhtaudu ainakaan vielä kilpailijana vaan odottavat pienen syntymää kovasti ja eskari varsinkin on kovassa vauvanhoitoiässä tällä hetkellä ja leikkii paljon nukeilla.

Ajattelin tätä asiaa kun kävin hoitamassa asioita ja tulin siihen tulokseen että koska tämä asia vaivaa minua tämän verran että kysyn mielipiteitä palstalta, ehkä joku jousto olisi paikallaan.
Hain sitten lapset samaan aikaan hoidosta tänään klo12 ja sovittiin eskarilaisen kanssa että niinä päivinä kun veli on kerhossa, hän saa tulla meidän kanssa samaa matkaa kotiin ja niinä päivinä kun veli on kotona, eskari tulee yhdeltä kotiin.
Katsotaan nyt miten tämä menee, voi olla että parin viikon päästä tyttö haettaessa jo ruinaa että ei tahdo vielä kotiin että tule myöhemmin. ;)
 
Kuusivuotias osaa/haluaa tehdä päätöksiä. Silloin kun on mahdollisuus niin eikö voi tehdä lapsen kanssa kompromissia, esim. just ehdottamallani tavalla että puolet viikosta on koko päivän ja puolet viikosta haetaan lapsen tahdosta samaan aikaan kun sisarus kerhosta. Lapselle ei anneta liikaa periksi (kauhea ajatus monen mielestä näköjään kun heti aletaan curlingista puhua) ja lapsesta kuitenkin tuntuu että on saanut vaikuttaa.
Kyllä nuo kirjoitukset, missä aamulla päätetään, että tänään ei viitsitäkkään lähteä eskariin, menee tuonne curlingin ja myös vanhemman laiskuuden ja ajanhallinnanpuutteen puolelle. Täällähän on monia näkökulmia esitelty.

Toisaalta ap:n lapsi viihtyy hyvin siellä eskarissa kavereiden kanssa, se lähteminen vaan tuntuu olevan se vaikein juttu. Ehkä oman ajan etsiminen ihan vaan eskarilaisen kanssa viettämiseksi voisi olla hyvä vaihtoehto eskariajan ulkopuolla. Sinällään kunkin täytyy vähitellen oppia, että kaikilla on erilaisia aikatauluja, joiden kanssa pitää oppia elämään, kerhoajat ovat erilaiset, mitä eskariajat. Isän työajat (oletan perheessä olevan työssäkäyvä isä) ovat sitten pidemmät kuin eskarilaisen (ja myöhemmin koululaisen) ajat. Omat lapseni ovat monessa suhteessa olleet sellaisia, että on puoliväkisin saanut viedä jonnekin ja sitten on saanut puoliväkisin hakea takaisin, kun on niin kivaa, ettei vielä haluttaisi lähteä kotiin.
 
Meilläkin eskarilla on ollut nihkeyttä lähtemisten ja eskarin kanssa muutenkin, pienempi sisarus kotona. Kun eskari oli vielä kerhossa, ei lähtemisen/ viihtymisen kanssa ollut mitään ongelmia. Kokee vähän raskaaksi kun leikkimisen tilalle on tullut myös tehtävien tekoa ja muuta koulumaista ohjelmaa.

Olen ajatellut eskarivuotta nimenomaan harjoitteluvuotena. On tarkoitus oppia, että ollaan ajoissa, ollaan tietty aika, tehdään tietyt jutut ja sen jälkeen mennään kotiin. Tulee niitä velvollisuuksia samalla kun lisää vapauttakin.

Ei ole käynyt mielessäkään, että lapsi jättäisi eskariaikaa lyhyemmäksi tai muuta. Mitä nihkeämmin sujuu, sen varmemmin lapsi harjoittelua tarvitsee ettei tartte koulussa aloittaa alkeista. Jos jonkun loman takia pitäisi olla joku päivä poissa, voisi olla, mutta muuten osallistuu normaalisti ohjelmaan.

Minusta lapsen on tärkeä ymmärtää, että eri ikäisillä on eri velvollisuudet, mutta myös vapaudet. Eihän pienempikään sisarus saa vapauksia sen vuoksi, että isommalle ne ovat sallittuja, esimerkiksi kulkea lähipihoilla yksinään.

Monilla 6-.7-vuotiailla on vähän vaikea vaihe menossa ja minusta on sitä tärkeämpä tehdä päivälle selkeät raamit ja näyttää suunta, mihin ollaan menossa. Eskariaika on lyhyt ja vastaa suunilleen samaa aikaa mitä lapsi tulee olemaan koulussa viikottain. Se on vain kaikinpuolin sisällöltään rennompaa.

En usko, että eksarin henkilökuntakaan on hirveän riemuissaan lapsista, jotka tulevat ja samantien lähtevät, kuulostaa vähän rikkonaiselta ja saattaa vaatia eritysjärjestelyjä päivien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jos kyse on mustasukkaisuudesta, panostaisin eskarin kanssa touhuamiseen vapaa-ajalla. Meillä yhteisen ajan tarve kasvoi paljon siinä vaiheessa kun eskari alkoi. Päivittäin on useampi tunti 'korvamerkittynä' eskarille jomman kumman vanhemman kanssa.

Mutta eskariajan lyhentäminen ei minusta ole avain ongelman ratkaisemiseen vaan lapsi saattaa mennä mustasukkaisuuden taakse piiloon väistääkseen velvollisuuksia. Eskari-ikäinen on jo aika taitava vetämään niistä naruista, joiden tietää toimivan :) Meillä on aina joku paikka kipeä kun ei huvita. Sillä saa varmasti huolestuneen äidin huomion. Tuo on vaan sitä ikää kun lapsia pitää mielestäni alkaakin vähän potkia pitämään myös velvollisuuspuolesta kiinni, ei vaan lojumaan kotona.

Mutta olenkin tiukkapipoinen kasvattaja :)
 
Lisään vielä, että erittäin monella eskarilla on vaikeuksia lähtemisen kanssa, kuuluu ikävaiheeseen. MLL- sivuilla on yksi hyvä kuvaus ikäkauden haasteista, kannattaa käydä lukemassa ja pohtia, onko pidemmän päälle viisasta antaa lapsen juuri tässä vaiheessa määritellä meneekö esikouluun vai ei.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuotias/
 
[QUOTE="vieras";22893285]
Minusta lapsen on tärkeä ymmärtää, että eri ikäisillä on eri velvollisuudet, mutta myös vapaudet. Eihän pienempikään sisarus saa vapauksia sen vuoksi, että isommalle ne ovat sallittuja, esimerkiksi kulkea lähipihoilla yksinään.
[/QUOTE]

Tää oli minusta hyvä pointti :)
 
[QUOTE="vieras";22893628]Eskarin ja ekaluokkalaisen viikkotunnit on suunnilleen samat noin 20h. Siksi eskarissa onkin niin hyvä harjoitella ...[/QUOTE]

Nimenomaan harjoitella... Ei olla hampaat irvessä väkisin, vaan omien kykyjen mukaan harjoitella.

Ei trapetsi-taiteilijakaan aloita heittämällä voltteja ilmassa lentäen. Vaan harjoittelemalla ensin helpompia asioita.
 
Mä ite teen sillein ett vien aina sillon eskariin kun pystyn, eikä meidän eskarilainen valita, menee sillon kun on eskari päivä. normaalisti on yks päivä viikossa arkena vapaa. En pidä eskaria itse vielä pakollisena, mutta johtuu siitä että olen hoitovapaalla, minusta on ihana pitää lasta kotona ja yhteisiä vapaita. ens vuonna on kumminkin pakko joka päivä mennä kouluun, eli vapaaehtoisuus on kumminkin jutun juoni. Mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee.
 

Yhteistyössä