Mietin täällä meidän eskarilaista, on joulukuussa syntynyt hyvin kehittynyt poika. Eskarissa on kaikista nuorin koko porukasta, taidot on kehittyneet hyvin. Tykkää kirjoista (lukee jo sanoja ja lauseita), piirtämisestä, askartelusta, musiikista ja liikkumisesta, kukapa tuon ikäinen ei. 
Osaa motorisesti kyllä jo ajaa ilman apupyöriä pitkiäkin matkoja kaatumatta kertaakaan, kesällä veteli pihaa ympäri täyttä vauhtia. Osaa hiihtää hyvin ja siihen on intoa todenteolla. Kaikki kiipeilyt, hyppelyt sun muut niistä pitää myös. Odottaa aina sisäliikuntatunteja kovasti.
Mutta tuo luistelu, tänään alkaisi luistelu eskarissa ja poika ei osaa itsenäisesti kävellä niiden kanssa, ei pysy jäällä hetkeäkään pystyssä saati että potkaisi vähän vauhtia, arkailee kovasti. Yritetty on monet kerrat.
Hyviä neuvoja kaipaan siis 6v. luisteluun opettelussa ja kannustamisessa. Lisää treeniä vain kyllä, mutta jotenkin lapsesta näkee selvästi jonkinlaisen pelon luistelua kohtaan, voisiko olla kaatumisen pelkoa tai jotain. En tiedä, mutta harmittaa lapsen puolesta, joka haluaisi oppia luistelemaan ja jännitys vie voiton koko touhusta.
Osaa motorisesti kyllä jo ajaa ilman apupyöriä pitkiäkin matkoja kaatumatta kertaakaan, kesällä veteli pihaa ympäri täyttä vauhtia. Osaa hiihtää hyvin ja siihen on intoa todenteolla. Kaikki kiipeilyt, hyppelyt sun muut niistä pitää myös. Odottaa aina sisäliikuntatunteja kovasti.
Mutta tuo luistelu, tänään alkaisi luistelu eskarissa ja poika ei osaa itsenäisesti kävellä niiden kanssa, ei pysy jäällä hetkeäkään pystyssä saati että potkaisi vähän vauhtia, arkailee kovasti. Yritetty on monet kerrat.
Hyviä neuvoja kaipaan siis 6v. luisteluun opettelussa ja kannustamisessa. Lisää treeniä vain kyllä, mutta jotenkin lapsesta näkee selvästi jonkinlaisen pelon luistelua kohtaan, voisiko olla kaatumisen pelkoa tai jotain. En tiedä, mutta harmittaa lapsen puolesta, joka haluaisi oppia luistelemaan ja jännitys vie voiton koko touhusta.
Viimeksi muokattu: