Lapsi ei syö ja äiti ei osaa reagoida siihen oikein, auttakaa :/

[Minen ossoo...]

Lapseni, 2,7v., on ryhtynyt äärimmäisen huonoksi syömäriksi. Ei saa haarukkaa suuhunsa, tekoitkee, suunnilleen hyperventiloi välillä, jauhaa ruokaa aikansa ja sylkee sitten pois, jne.

...ja minä typerätyperätyperä tietenkin menetän hermoni ja alan räyhätä. En edes ole maailman kovin räyhääjä (toki äkkipikainen) ja pinnakin ajoittain riittää pitkäänkin, mutta ruoka-asioissa en vaan siedä leikkimistä. Lapsi tarvitsee ravintoa ja lapsi tarvitsee hyvät pöytätavat, näin se vaan on.

Sitten kun huomaan taas puhkuvani ja puhisevani ruokapöydässä, mielessäni takoo "on PAKKO olla parempiakin tapoja selvittää tilanne!!", mutta mieleen ei tule yhtään, niinpä minä vaan äkäilen. Enkä kertakaikkiaan haluaisi.

Miten kuuluu toimia, kun lapsi käy nirsoksi ja ruokailut uhkaa mennä päin peffaa? Kauanko tuollainen pikkuruinen voi olla vähällä ruualla?

Kiitos!

 

[Hankey]

Laitat lapselle pienen pienen annoksen ja teeskentelet tyyntä. Jos lapsi pyytää lisää, olet harkitsevinasi, antaisitko sittenkään. No, annat yhtä pienen annoksen kuin alunperinkin.

 

[CousCous]

Tiedätkö, luulen että sun hermostuminen provosoi lastasi käyttäytymään noin.. ruokailuista on tullut niin kurjia tilanteita lapselle että vaikka pöytään tultaisiin hyvällä mielellä niin takaraivossa takoo ajatus siitä että "kohta räjähtää" :/
Koita hillitä itsesi, koita saada ruokailuista mukava, yhteinen hetki missä juttelet niitä näitä lapsesi kanssa ruokailun ohella. Ole tyytyväinen pienestäkin maistamisesta, kehu ja rohkaise lasta.
Eiköhän se siitä kun annat lapsellesi aikaa..

 

[Ap]

Laitat lapselle pienen pienen annoksen ja teeskentelet tyyntä. Jos lapsi pyytää lisää, olet harkitsevinasi, antaisitko sittenkään. No, annat yhtä pienen annoksen kuin alunperinkin.

Hienoa, tätähän voisi kokeilla! Kiitos paljon!

 

[endie]

no siihen ei juurikaan kannata reagoida mitään, jos kyseessä ei tosiaan ole mikään sairaudesta johtuva syömättömyys.
mulla 6v jolla noita kausia on ollut aina ettei mikään mene alas eikä maistu jne. alkuun meillä tehtiinkin kaikki virheet asiassa, mutta nyt vuosien saatossa sitä on oppinut ottaa relasti. syö kun syö ja jos ei syö ni sit ei.
hyvät ruokatavat toki pitää vaatia ja opettaa, mutta jos ei ruoka uppoa, niin sitä nyt ei vaan oikeen voi vaatia.ja jos vaatiikin, niin harvemminpa siitä mitään positiivista kehitystä ruokailun suhteen jatkossa seuraa.

kyllä se siitä!pitkää pinnaa ja uskoa että ei se nälkään kuole, trust me! :hug:

 

[Ap]

Tiedätkö, luulen että sun hermostuminen provosoi lastasi käyttäytymään noin.. ruokailuista on tullut niin kurjia tilanteita lapselle että vaikka pöytään tultaisiin hyvällä mielellä niin takaraivossa takoo ajatus siitä että "kohta räjähtää" :/
Koita hillitä itsesi, koita saada ruokailuista mukava, yhteinen hetki missä juttelet niitä näitä lapsesi kanssa ruokailun ohella. Ole tyytyväinen pienestäkin maistamisesta, kehu ja rohkaise lasta.
Eiköhän se siitä kun annat lapsellesi aikaa..

Aivan pakosti näin on, että olen provosoinut lastani, koska itsellänikin takoo päässä se "kohta räjähtää" -ajatus.

Ja minä nimenomaan haluan, että ruokahetket ovat onnellisia ja mukavia perheen yhteisiä hetkiä. Ja silti olen onnistunut sähläämään

Lapseni on kaikinpuolin suloinen ja kiltti ja ihana, mutta minua vaan huolettaa, että mikä on vienyt hänen ruokahalunsa. Ja sitten kun minä huolestun, niin tulee entistä kovempi tarve saada lapsi syömään ja entistä kovempi stressi, kun lapsi ei syö...

 

[vieras]

Koita pitää pää kylmänä ja päättää etukäteen ettet hermostu. Sitten laitat ruuat tarjolle, ja kiinnität minimalistisen vähän huomiota temppuihin. Sopivan ajan kuluttua kysyt, onko valmista ja jos on, kiität kauniisti ja otat ruuan pois. Noin pieni lapsi syö vielä niin usein, etten olisi huolissani vaikka ruokaa tuntuisi menevän kerralla vähänkin.

Ja onko muuten tsekattu, ettei esim. kurkussa tai nielussa ole mitään, jos kerran yökkää ja hyperventiloi? Ettei siis satu mihinkään tms?

 

[Ap]

no siihen ei juurikaan kannata reagoida mitään, jos kyseessä ei tosiaan ole mikään sairaudesta johtuva syömättömyys.
mulla 6v jolla noita kausia on ollut aina ettei mikään mene alas eikä maistu jne. alkuun meillä tehtiinkin kaikki virheet asiassa, mutta nyt vuosien saatossa sitä on oppinut ottaa relasti. syö kun syö ja jos ei syö ni sit ei.
hyvät ruokatavat toki pitää vaatia ja opettaa, mutta jos ei ruoka uppoa, niin sitä nyt ei vaan oikeen voi vaatia.ja jos vaatiikin, niin harvemminpa siitä mitään positiivista kehitystä ruokailun suhteen jatkossa seuraa.

kyllä se siitä!pitkää pinnaa ja uskoa että ei se nälkään kuole, trust me! :hug:

Niinhän se taitaa olla. Miten voi vaatia syömään, jos ei vaan yksinkertaisesti maistu? Eihän minuakaan kukaan silloin vaadi syömään... Kyllä mä olen onnistunut olemaan pöhkö!

Täytyy vaan tosiaan relata. On muuten erittäin helpottavaa, koska niin minä nimenomaan haluaisinkin tehdä

 

[relaa]

Toiset lapset syö paljon, toiset vähän. Jotku pärjää oikeasti ihan pienenpienillä annoksilla. Meidän sälli syö yleensä ihan älyttömästi, mutta joskus on päiviä, ettei alas mene yhtään mitään. Koeta tosiaan hillitä reaktiosi ja anna lapsen syödä se mitä syö.

 

[mä vaan]

Mäkin tekisin niin että jättäisin temput huomioimatta. Tietyn ajan jälkeen kysyn onko ruoka syöty, jos on niin kovasti kehuja, jos ei niin lautanen pois ja sanoisin että seuraava ruoka on silloin ja sillloin saa seuraavan kerran sapuskaa. Ei terve lapsi itseään nälkään tapa. Ja tosiaan ei mitään välipaloja välissä.

 

[CousCous]

Jokainen meistä käyttäytyy joskus niin että oikein itsekin pysähtyy ihmettelemään että "mitä ihmettä mä tein??!" mut se on hyvä että huomaat itse ongelman ja pyrit korjaamaan sitä.
Meillä poika jättää välillä ruokansa niin ettei aijo maistaakaan sitä, -pistän sitten ruuan kaappiin ja sanon että ilman olemista piisaa.
Seuraavan kerran kun poika tulee pyytämään leipää, muroja tms. niin sanon että voin lämmittää sen ruuan jos nyt maistuisi. Ja usko tai älä, -se sama ruoka mitä ei edes maistanut, sitten se kelpaakin kun ei ole muuta tarjolla ja vatsa kurnii =)

 

[Ap]

Koita pitää pää kylmänä ja päättää etukäteen ettet hermostu. Sitten laitat ruuat tarjolle, ja kiinnität minimalistisen vähän huomiota temppuihin. Sopivan ajan kuluttua kysyt, onko valmista ja jos on, kiität kauniisti ja otat ruuan pois. Noin pieni lapsi syö vielä niin usein, etten olisi huolissani vaikka ruokaa tuntuisi menevän kerralla vähänkin.

Ja onko muuten tsekattu, ettei esim. kurkussa tai nielussa ole mitään, jos kerran yökkää ja hyperventiloi? Ettei siis satu mihinkään tms?

Se hyperventilointi on sellaista "tekohankalaa hengitystä", eli siis siitä ei tarvitse huolestua.

Sen sijaan yökkäily johtuu suureksi osaksi siitä, että pelleilee ja laittaa aivan liikaa ruokaa suuhunsa, muttei onnistu puremaan sitä. Ja välillä näyttää, ettei hän edes pure ruokaansa, nielee vaan. Siitä voisi kysyä asiantuntevammilta ihmisiltä, että mistä mahtaa johtua. Kyseinen vaiva on ollut jo kauan, hän ei voi laittaa suuhunsa kerralla kovinkaan paljoa ruokaa tai ulos tulee bumerangina.

 

[Ap]

Lapsen ruokahalun on ehkä vienys se, että hän ei kasva yhtä paljon kuin aiemmin eikä tarvitse niin paljon ruokaa. Lautasen kokokin vaikuttaa fiiliksiin. Pienelle lautaselle saa helposti koottua leikki-ikäiselle sopivan kokoisen annoksen, mutta jos kattaa isolle lautaselle, laittaa helposti 3 perunaa, desin kastiketta ja salaattia ja sitten ihmettelee, jos lapsi ei syökään kaikkea.

No tämäkin voi olla, että mätän ihan liikaa ruokaa lautaselle! Kokeilen jatkossa pienentää annoksia.

 

[Tanja]

Meillä on samansorttinen tilanne samanikäisellä pojalla. Palstaäideiltä sainkin aikanani mainioita evästyksiä asiaan, kun huoletti pojan syömättömyys. Nyt rauhoitettu tilanne vöyhkäämisemme osalta, kylläpä poika itse tietää miten paljon syö, perusterve kaveri kun on. Ikäkauteen liittyvä juttu, mikä tasoittunee aikanaan.

 

[Ap]

Jokainen meistä käyttäytyy joskus niin että oikein itsekin pysähtyy ihmettelemään että "mitä ihmettä mä tein??!" mut se on hyvä että huomaat itse ongelman ja pyrit korjaamaan sitä.
Meillä poika jättää välillä ruokansa niin ettei aijo maistaakaan sitä, -pistän sitten ruuan kaappiin ja sanon että ilman olemista piisaa.
Seuraavan kerran kun poika tulee pyytämään leipää, muroja tms. niin sanon että voin lämmittää sen ruuan jos nyt maistuisi. Ja usko tai älä, -se sama ruoka mitä ei edes maistanut, sitten se kelpaakin kun ei ole muuta tarjolla ja vatsa kurnii =)

Ai niin totta, minkäs takia minäkään jatkossa annan välipalaa, kun voin lämmittää sen syömättä jääneen ruuan?!

...välillä vaan mietin, että missä ihmeessä maalaisjärkeni oikein luuraa =D

 

[Ap]

Meillä on samansorttinen tilanne samanikäisellä pojalla. Palstaäideiltä sainkin aikanani mainioita evästyksiä asiaan, kun huoletti pojan syömättömyys. Nyt rauhoitettu tilanne vöyhkäämisemme osalta, kylläpä poika itse tietää miten paljon syö, perusterve kaveri kun on. Ikäkauteen liittyvä juttu, mikä tasoittunee aikanaan.

Minullakin on helpottanut olo tämän viestiketjun aikana todella, todella kovasti. Olette antaneet hirveästi hyviä vinkkejä ja uskoisin, että seuraava ruokailutilanne tulee olemaan todella erilainen.

Ihan kamalasti kiitoksia kaikille!!!