Lapsi ja aikuisten aika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Seurustelen miehen kanssa jolla on 6v lapsi vuoroviikoin.
Asun 300km päässä. Mies on lapsen kanssa kaiken vapaa-ajan lapsiviikoillaan.
Nyt mietin, onko se ihan normaalia, ettei aikuisilla ole hetkeäkään kahdestaan.
Pyytelin aikaa kahdestaan vaikka kävelyn tms ajan nyt viikonloppuna.
Se ei toteutunut ja lapsi on koko ajan mukana. Ei voi edes mitään aikuisten asioita puhua.
Nyt sanoi, että mulle on aikaa kunhan lapsi nukkuu.
Tämä on vaikea hyväksyä. Ymmärrän, että lapsi on tärkeä jne, mutta eikö mitään voi tehdä ilman lapsen osallistumista. Okei me käytiin kaupassa, mut muuten ei. 5,5,8
Ajan pois viikonloppuvierailulta huomenna.
Onko liikaa vaadittu, että mulle löytyisi edes hetki viikonloppuna7.
 
Ihan normaalia on, ei ole mitään aikuisten aikaa ennen lasten nukkumaan menoa, ellei lapsi itse viihdy omissa leikeissään yksin. Toki eri asia jos saa lapsen hoitoon johonkin.
 
Seurustelen miehen kanssa jolla on 6v lapsi vuoroviikoin.
Asun 300km päässä. Mies on lapsen kanssa kaiken vapaa-ajan lapsiviikoillaan.
Nyt mietin, onko se ihan normaalia, ettei aikuisilla ole hetkeäkään kahdestaan.
Pyytelin aikaa kahdestaan vaikka kävelyn tms ajan nyt viikonloppuna.
Se ei toteutunut ja lapsi on koko ajan mukana. Ei voi edes mitään aikuisten asioita puhua.
Nyt sanoi, että mulle on aikaa kunhan lapsi nukkuu.
Tämä on vaikea hyväksyä. Ymmärrän, että lapsi on tärkeä jne, mutta eikö mitään voi tehdä ilman lapsen osallistumista. Okei me käytiin kaupassa, mut muuten ei. 5,5,8
Ajan pois viikonloppuvierailulta huomenna.
Onko liikaa vaadittu, että mulle löytyisi edes hetki viikonloppuna7.
Siis miksi ette tapaa silloinkun lapsi on äitillään vuoroviikolla? Ja siis on ihan ymmärettävää et mies huolehtii noin pienestä lapsesta ja se tulee mukana. Meilläkin oli vuoroviikot ennenkuin sairastuin ja hyvin kerkes sillonkun lapsi oli äitillää tapailla yhtä kivaa gimmaa. Ja sitkun aikaa oli kulunut ni se nainenkin tuli lapsen elämään ja tykkäs piirellä ja höpötellä mun lapselle nojoo tyttö oli silloin kaksivuotta.
 
En aina pääse sillä viikolla kun on äidiltään.
Koululaisen oon kuvitellut voivan olla hetken ilman vanhempaa.
Tuntuu, että oon ollut tässä katsomassa 2 päivää, kun hän viettää aikaa lapsen kanssa.


Siis miksi ette tapaa silloinkun lapsi on äitillään vuoroviikolla? Ja siis on ihan ymmärettävää et mies huolehtii noin pienestä lapsesta ja se tulee mukana. Meilläkin oli vuoroviikot ennenkuin sairastuin ja hyvin kerkes sillonkun lapsi oli äitillää tapailla yhtä kivaa gimmaa. Ja sitkun aikaa oli kulunut ni se nainenkin tuli lapsen elämään ja tykkäs piirellä ja höpötellä mun lapselle nojoo tyttö oli silloin kaksivuotta.
 
En aina pääse sillä viikolla kun on äidiltään.
Koululaisen oon kuvitellut voivan olla hetken ilman vanhempaa.
Tuntuu, että oon ollut tässä katsomassa 2 päivää, kun hän viettää aikaa lapsen kanssa.
6vuotias on kyl viel eskaris ku eiks ekalle mennä sinä vuonna kun täyttää seittemän. No en mä uskaltanut jättää tyttöäni yksin ku hän oli kuusivuotias jos piti vaik nopee jotain käydä kaupasta hakeen ni kyl mä tytön otin aina messiin ku en olis itelle antanut anteeksi jos tytölle olisi jotain sattunut sillä välin. Mut kuitenkin pääset aina välillä kun on äitillään lapsi? Sitähän se vaan on et lapsi tulee eka. Ja noin pieni ei viel oikeen pärjää yksin. Mitä jos se lyö vaik päänsä johkin ku sä oot uuden naisen kaa jossain kahvittelemassa en mä ainakaan pystyisi rentoutumaan. Et jos mä tykkäisin jostain ni järjestäisin aikaa sillonku lapsi ei oo isällään. Ja noin pieni menee yleensä ajoissa nukkumaan meil jo kasin aikaan. Nih jäähän siinä aikaa aikuisten jutuille
 
Ihana mies ja isä, että ymmärtää ja osaa olla lapsensa kanssa, kun lapsi on luonaan. Totta kai noin, kun lapsi tulee aina ykkösenä. Kuusivuotias on sitäpaitsi vielä pieni, niin on täysin normaalia että hänen kanssaan vietetään aikaa.

Jos kerran koet lapsen kanssa olemisen vaikeaksi, niin miettisin kyllä miksi edes seurustelet miehen kanssa, jolla on lapsia. Tuosta tulee pian kynnyskysymys.
Ehkä on parempi nähdä silloin, kun lapsi on toisella vanhemmallaan.
 
6vuotias on kyl viel eskaris ku eiks ekalle mennä sinä vuonna kun täyttää seittemän. No en mä uskaltanut jättää tyttöäni yksin ku hän oli kuusivuotias jos piti vaik nopee jotain käydä kaupasta hakeen ni kyl mä tytön otin aina messiin ku en olis itelle antanut anteeksi jos tytölle olisi jotain sattunut sillä välin. Mut kuitenkin pääset aina välillä kun on äitillään lapsi? Sitähän se vaan on et lapsi tulee eka. Ja noin pieni ei viel oikeen pärjää yksin. Mitä jos se lyö vaik päänsä johkin ku sä oot uuden naisen kaa jossain kahvittelemassa en mä ainakaan pystyisi rentoutumaan. Et jos mä tykkäisin jostain ni järjestäisin aikaa sillonku lapsi ei oo isällään. Ja noin pieni menee yleensä ajoissa nukkumaan meil jo kasin aikaan. Nih jäähän siinä aikaa aikuisten jutuille

Täyttää pian 7. Miten ihmiset tekee kun ovat töissä ja lapsi itekseen koulun jälkeen?
 
Täyttää pian 7. Miten ihmiset tekee kun ovat töissä ja lapsi itekseen koulun jälkeen?
Nojoo hyvä pointti. Mulla ei tota ongelmaa ollut kun olin kotona ainakun tyttö pääsi koulusta ku en ollut töissä. Eiks noin pienille viel ekal luokan jälkeen ollut joku ryhmä en nyt muista nimee ni oli vähän ku eskaris. Iltapäiväkerho joo. Mut sit ite kyl jo ton ikäsenä tutkaili maailmaa ja koulumatkoissa koulun jälkeen venähti tuntien mittaiseksi. Mut jotenkin sitä on suojelevampi omaa lastaan kohtaan.
 
Odotan siis liikoja? Lapsen kanssa aamusta iltaan eikä pientä hetkeä edes eri huoneessa tai jopa paikassa voisi olla.
Minua tämä turhauttaa.
Toivoin että järjestyy hetki yhdessä, kun nyt viikonlopuksi ajelin tänne.
Ei järjesty.
 
Eikö kuus vuotias mene nukkumaan viimeistään kahdeksalta? Siinä on sitten illalla aikaa. Ette voi lähteä kahdestaan kävelylle ja jättää lasta yksin. Se on kuusi.
 
Kertaan vielä että tää lapsi on ihan pian seitsemän.
Hän nukkui silloin kun kirjoitin viestiä.
Mut ilmeisesti olen käsittänyt väärin. Kuvittelin, että ekaluokkalaisen vanhempi voi olla jonkun hetken päivässä muutenkin kuin vain lapselleen olemassa.
 
Tässähän ei ollut kyse siitä että hänet jätettäisi pitkäksi aikaa yksin.
Oon harmissani siitä että edes mikään aikuisten kesken kävelylenkki ei onnistu.
Ja ihmettelen sitäkin että mikäli lasta ei voi jättää edes vartiksi yksin tekemään muuta niin miksi ei esimerkiksi sitten voi pyytää isovanhempia avuksi ja seuraksi siksi aikaa.

Tiedostan tietenkin että lapsi on tärkein mutta onko lapsenkaan etu se että hän on vaan vanhemman kanssa kaiken hereilläoloaikansa lukuun ottamatta koulua.

Vielä siitä että voittehan te viettää aikaa yhdessä kun lapsi nukkuu....
No esimerkiksi terassille istumaan tai saunaan ei voida mennä, jotta lapsi ei säikähdä jos herää eikä heti isänsä ole kuultavissa.

Minkä ikäisenä tämmöinen sitten on mahdollista jos ei nyt ekaluokkalaisen kanssa?
 
Sori, ap, mut minkä ikänen sä oot? Sä vaikutat niin kujalla olevalta.
Mikset tapaile miestä vaan silloin kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Kun lapsi on mukana, niin silloin ei mennä ryyppäileen terdelle. Jotenkin selvä asia. Ja onko isovanhemmat sitä varten että ne palvelee sun tarkoitusperiä? No ei. Kunnioita miestä ja hänen suhdetta lapseensa. Jotenkin vaikuttaa siltä että et oo tarpeeksi kypsä, aikuinen, heidän kanssa olemiseen.
 
Sori, ap, mut minkä ikänen sä oot? Sä vaikutat niin kujalla olevalta.
Mikset tapaile miestä vaan silloin kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Kun lapsi on mukana, niin silloin ei mennä ryyppäileen terdelle. Jotenkin selvä asia. Ja onko isovanhemmat sitä varten että ne palvelee sun tarkoitusperiä? No ei. Kunnioita miestä ja hänen suhdetta lapseensa. Jotenkin vaikuttaa siltä että et oo tarpeeksi kypsä, aikuinen, heidän kanssa olemiseen.

En tosiaankaan tarkoittanut mitään ryyppäämistä ja terassilla ajattelin ihan sitä heidän omalla takapihalla olevaa. En ole niin kujalla kuitenkaan. Ryyppääminen olisi tosi överiä tilanteessa, jossa lapsi on meillä viikonlopun aikana.

Aina ei ole mahdollista mun lähteä yli 300 km päähän juuri silloin kun lapsi on äitiviikollaan.

Ne isovanhemmat otin esimerkiksi siihen että jos mies haluaisi hetken kanssa niin se varmasti järjestyisi. Ja esimerkiksi harrastustensa aikana mies vie lapsen vanhempiensa luokse ja he mielellään ovat tämän lapsen kanssa.

Mutta nyt ajoin viikonlopuksi ekaluokkalaisen tason tapaamiseen jossa meillä ei ollut omaa aikaa.
 
Ajoin yli 300 km tapaamaan miestä viikonlopuksi. Tiesin että vietämme ison osan ajasta niin että lapsi on mukana. Olisi se silti ollut tosi kiva tuntea itsensä tärkeäksi ja vaikka niin että esim "hei lähdetään käymään kävelyllä ja tuossa puistossa, haluan kuulla mitä sulle kuuluu".
 
Mitä semmoista sulle kuuluu, mitä lapsen kuullen ei voi puhua?

Sinäkö jaat kaikki henkilökohtaisetkin asiat lapsen kanssa? Eikö sulla ole mitään aikuisten juttuja ja asioita?

Työhön liittyviä rankkoja fiiliksiä, läheisen terveyshuolia ja omia tuntemuksia ylipäätään en jakaisi muille aikuisillekaan saati sitten lapselle.

Hän kuuntelee ja esimerkiksi kysyy kuka se on, ai Kenen auto, mitä se tarkoittaa jne. Ongelmat kierukan kanssa myöskään ei ole sellaisia joita haluaisin hänen kuuntelevan ja mahdollisesti juttelevan vaikka äidilleen.
 
Ajoin yli 300 km tapaamaan miestä viikonlopuksi. Tiesin että vietämme ison osan ajasta niin että lapsi on mukana. Olisi se silti ollut tosi kiva tuntea itsensä tärkeäksi ja vaikka niin että esim "hei lähdetään käymään kävelyllä ja tuossa puistossa, haluan kuulla mitä sulle kuuluu".
Koeta ymmärtää se asia, että miehellä on oma lapsi ykkösenä. Aina. Ja mikset muka lapsen kanssa ja hänen kuullen voi luontevasti olla ha puhua? Mitä semmoista sulle pitää sanoa mitä lapso ei voi kuulla? Jotain huohotuspuhetta ja sormi perseessä olemista?
Mun mielestä tossa on sulle jo aika tavalla annettu sitä tärkeäksi kuulumisen tunnetta, kun sut on otettu mukaan isän ja lapsen yhteisiin hetkiin ja elämään. Ehkä sä vaan et ymmärrä arvostaa sitä.
 
Tässähän ei ollut kyse siitä että hänet jätettäisi pitkäksi aikaa yksin.
Oon harmissani siitä että edes mikään aikuisten kesken kävelylenkki ei onnistu.
Ja ihmettelen sitäkin että mikäli lasta ei voi jättää edes vartiksi yksin tekemään muuta niin miksi ei esimerkiksi sitten voi pyytää isovanhempia avuksi ja seuraksi siksi aikaa.

Tiedostan tietenkin että lapsi on tärkein mutta onko lapsenkaan etu se että hän on vaan vanhemman kanssa kaiken hereilläoloaikansa lukuun ottamatta koulua.

Vielä siitä että voittehan te viettää aikaa yhdessä kun lapsi nukkuu....
No esimerkiksi terassille istumaan tai saunaan ei voida mennä, jotta lapsi ei säikähdä jos herää eikä heti isänsä ole kuultavissa.

Minkä ikäisenä tämmöinen sitten on mahdollista jos ei nyt ekaluokkalaisen kanssa?

No toi varmaankin on ihan tapauskohtaista miten lapsen kaa edetään. Siis ku esim meijän likka on tosi rauhallinen ja järkevä t ja ei hötkyile ni pikkuhiljaa alettiin siinä ekalla et kulkee yksin kotiin eka aina jompi kumpi meistä oli vastassa koulussa ja haettiin se pihalta ja käveltiin kotiin et oppi reitin ja mäkin aina ohjeistin et koko ajan pitää tarkkailla ympäristöä et mitä siinä tapahtuu esim jos on vaik kuorma auto käynnissä kävelykadul ni kato et alkaako se liikkumaan et minne sun jalat vie ettet jää alle. Liikennevaloihin ei voi luottaa et meet vaan vihreellä sillonkin pitää kattoo joka suuntaan et tuleeko joku auto punasia päin sanoin et iskä olisi jäännyt monet kerrat auton alle jos olisin vain luottanut vihreisiin. Tai just et talvella on myös huomoitava talojen kattoja ku niitten ohi menee et sielt voi pudota jäätä niskaan. Tai jos alkaa pelottaa paniikille ei saa antaa valtaa koska silloin tekee virhe ratkaisuja jotka voi olla kohtaloksi. Ja kaikkee muuta nih pikku hiljaa sitkun eka luokka eteni nih kokeiltiin et alkaa yksin kulkea kotiin ja ne meni tosi hyvin sit jos meni vaik kaverilleen ja oli iltaan ni sillon mä esim kävelin sinne kaverin luokse ja hain tytön ku pimee voi olla pelottava lapselle. Lapset kyl kasvaa nopeesti mut jokainen lapsi on erillainen ja erilailla voi alkaa luottaa et ohjeistus puree. Ja kyl mäkin oon kaikkee rakkaus höpinöitä tytölle jakanut ja keronut sttoreja se sai mun sydämmen sillo laulaa. No en tietenkään mitään huolia ja murheita sille jaa. Mut sellasia kivoi juttui. Mut toi sun miehes kuullostaa hyvälle ja on ottanut sun lapses elämään ja hänen. Kyl lapset voi kuulla niitä aikuistenkin juttui siis niistä tavallisista jutuista. Kyl mäkin työtölle aika usein kerroin mitä olin tehnyt ku halusin et meillä on avoimet välit ku mun perheessä kaikki on aina salailtu ja vaikeimmista asioista tai oikeen mistään tunteista ei puhuttu. Hyvä nainen jos mies on hyvä ni maltti on valttia aika menee nopsaa. Ja tuskin se lapsi menee rikki jos herää ja löytää teijät saunasta tai terassilta.
 

Yhteistyössä