Lapsi ja huomion halu

[hämmästynyt]

Nyt pitää kyllä vähän ihmetellä... Minulla on tuttava, jonka luona kävin vauvani kanssa kylässä. Istuimme kahvipöydässä ja sitten yhtäkkiä tuttavani vähän alle vuoden ikäinen taapero tuli pöydän viereen ja yritti kurkottaa pöydälle ja kirkui ihan suoraa huutoa. Siis ei itkenyt vaan kiljui. Tuttavani oli kuin ei olisi huomannutkaan lasta, vaikka lapsi selvästi kaipasi huomiota. Meinasin ottaa sitten taaperon syliini, mutta tuttavani kielsi ja sanoi, että hän yrittää että lapsi ei saa mitään huomiota silloin kuin kirkuu, kun kuulemma on ruvennut kirkumaan niin usein. En saanut oikein mitään sanottua tuossa tilanteessa, itse olen aina antanut vauvalleni huomiota kun sitä haluaa, ja tuolla ääntelyllä selvästi lapsi halusi etät häntä huomioitaisiin. Tuostahan tulee ihan hirveä hylkäämiskokemus noin pienelle lapselle, joka ei vielä ymmärrä, että miksi häntä ei kukaan huomaa vaikka hän yrittää!

Nyt hirveästi huolettaa että saako lapsi muutenkaan huomiota ja huolenpitoa. Mitä te sanoisitte tuolle tuttavalle? Millä lailla ystävällisesti toisitte ilmi ettei tuollainen ole hyväksi lapsen kehitykselle? Käy niin sääliksi ..

 

[-]

Heh, tuttavasi on varmaan lukenut liikaa palstaa. Täälläkin kun usein korostetaan, kuinka hienoa ja ihailtavaa on laittaa lapset kuriin niin, että oppivat olemaan kerjäämättä huomiota ts. olemaan k*si sukassa.

Mutta juu, alle yksivuotias on hieman liian nuori tuollaiselle "koulutukselle". Ehkä kannattaisi antaa sitä huomiota kun vauva vaatii niin viihtyisi taas hetken sitten omineenkin.

 

[neljäs_tulossa]

Eiköhän ystäväsi tunne oman lapsensa Veikkaan että aika turha sinun on sanoa asiaan mitään.

 

[i1na]

Vaikea tosiaan sanoa kun ei tunne perhettä tai tapausta paremmin. Mutta yleensähän se niin menee että kun lapsi saa sitä kaipaamaansa huomiota, se huomion hakeminen loppuu. Muuten se taas saattaa jatkua vaikka tuntikausia..

 

[MarieHos]

Ymmärrän taas, että lasta ei heti oteta syliin jos alkaa kirkumaan. Se kirkuminen on ihan hirveää ja konsteja voi kokeilla, joilla sen saisi lopettamaan.
Jos lapsella ei ollut mitään hätää (kuten kirjoitit ettei itkenyt), ei ollut pelästynyt tai mitään muutakaan, niin en ottaisi minäkään pelkällä kiljunnalla syliin. Varsinkin jos siitä kirkumisesta halutaan eroon. Eihän se silloin lopu, jos lapsi tietää että kun vähän kiljasee niin äiti ottaa syliin.

 

[hepulis]

Ton tapaamisen perusteella et kyllä voi tietää tutttuvasi perheen asioista yhtään mitään. Jos he ovat vaikka kaikki keinot koittaneet ja tää oli yksi niistä. Tai lapsi kiljuu paikassa kuin paikassa eikä ole mikään aikaisemmin kokeiltu auttanut.

Aivan kauheeta kun ihmiset arvioi toisiaan tollasen perusteella. Ne vanhemmat sen lapsensa tuntevat. Ja kun ei oo nyt kyse mistään laiminlyönnistä, niin miten edes viittii vaivata päätään tollasella. Koska kukaan täällä ei ole sen toisen elämää elänyt niin ei sitä voi lähtee toisen toimintatapoja arvostelemaan.

 

["vieras"]

meillä 2v haki huomiota tänään karkaamalla ulos ilman kenkiä, siellä se seisoi sohjossa sukkasillaan 25 min eikä suostunut tulemaan sisälle. sitten taisi tulla kylmä kun ilman käskyä tuli koputtelemaan ovelle ja kiltisti marssi ruokapöytään.

 

[mamacita_]

APUAAAA LASTENSUOJELUILMOTUS JA HETI!!

No ei, ei kuulu mun mielestä sulle miten lapsensa hoitaa kun ei nyt sille kuitenkaan mitään pahaa tehnyt.

 

["vieras"]

minusta on eri asia haluta huomiota kun on joku hätä tai tarve, tai sitten haluta huomiota kun haluaa olla huomion keskipiste. niinkuin pienet lapset monasti haluavat olla. aika pienetkin lapset kyllä voivat tyytyä vähempään huomioon silloin kun äiti esim keskustelee toisen aikuisen kanssa. sitten kun on äidin kanssa kahden niin sitä huomiota saa ihan eri tavalla.
tuon ikäinen myös jos huomaa että muut syövät jotain ja haluaa samaa, mutta jos kahvipäydässä ei ole mitään pienelle tarjottavaa niin eihän sitä oikein voi siihen kahvipöytään ottaa, kun huutaa kahta kauheammin vaan kun näkee että pöydässä on jotain tarjolla mitä hän ei saa.

 

[näin]

[QUOTE="vieras";25265288]minusta on eri asia haluta huomiota kun on joku hätä tai tarve, tai sitten haluta huomiota kun haluaa olla huomion keskipiste. niinkuin pienet lapset monasti haluavat olla. aika pienetkin lapset kyllä voivat tyytyä vähempään huomioon silloin kun äiti esim keskustelee toisen aikuisen kanssa. sitten kun on äidin kanssa kahden niin sitä huomiota saa ihan eri tavalla.
tuon ikäinen myös jos huomaa että muut syövät jotain ja haluaa samaa, mutta jos kahvipäydässä ei ole mitään pienelle tarjottavaa niin eihän sitä oikein voi siihen kahvipöytään ottaa, kun huutaa kahta kauheammin vaan kun näkee että pöydässä on jotain tarjolla mitä hän ei saa.[/QUOTE]

Peesi tälle. Ja kun nää lapset on niin erilaisia. Meillä keskimmäinen oli lapsena sellainen että olisi ollut 24/7 sylissä. Paljon olikin, mutta eihän se aina onnistu. Saattoi juuri kiljua vaikkapa kun istuin vessan pytyllä, halusi syliin. Tai jos olin puhelimessa, tai laitoin ruokaa tai, tai, tai... Vanhin ja nuorin taas ihan eri maata, ovat syliä toki halunneet, mutta ei tuolla tempperamentilla.

Ap sun olis paras miettiä lasten erilaisuuttakin.