Lapsi kertoi valehdelleensa kaverillensa

["Mii"]

Tyttö 10v. kertoi tänään että on valehdellut yhdelle kaverillensa että meillä on ollut hevonen. Valehtelua on jatkunut noin vuoden ja ainoastaan tämän yhden kaverin kanssa puhunut asiasta.
Nyt asia on kuitenkin hänen mieltään alkanut painamaan ja oli todella pahoilla mielin ja itkuinen asiasta. Pitkään meni ennen kun sain selville mikä vaivasi kun oli niin vaikeaa hänelle kertoa asiaa. Oli vaan jotenkin outo nyt illalla.
Kaveri on nyt kuulemma kysellyt asiasta enemmän ja jankkaa vaikka tyttö ei haluaisi asiasta puhua. Tyttö ei kuitenkaan uskalla sanoa jutun olleen valhetta koska kaveri voisi kertoa kaikille.
Miten hoitaisitte asian?
Sanoin tytölle että koettaisi keksiä kaverin kanssa muuta juteltavaa ja etten pakota häntä kaverille kertomaan. Tietää tehneensä väärin ja on tosi pahoillaan valehtelusta kun juteltiin asiasta tosi kauan.

 

["jaa"]

mä tiedän, osta sille heppa, ni sithän se ei oo valhetta

 

["vieras"]

Tytöllä tulee olemaan huono omatunto ja epämiellyttävät oltavat just niin kauan kuin vale jatkuu. Jos on hyväkin kaveri, niin kannattaa sanoa, että ei oikeesti oo hevosta. Sitten se olo helpottaa.

 

["vieras"]

Kaveri saattaa epäillä, että tytön kertomus ei ole totta. Siksi ehkä kyselee asiasta enemmän. Nyt kannattaisi tunnustaa ja pyytää anteeksi valehtelua. Hyvä opetus epärehellisyydestä/rehellisyydestä, vaikka tytöstä nyt vaikealle tuntuukin.

 

["Mii"]

[QUOTE="vieras";22951524]Tytöllä tulee olemaan huono omatunto ja epämiellyttävät oltavat just niin kauan kuin vale jatkuu. Jos on hyväkin kaveri, niin kannattaa sanoa, että ei oikeesti oo hevosta. Sitten se olo helpottaa.[/QUOTE]

Ja ottaa vastaan kiusaaminen koulussa? Ei nyt mikään paras kaveri ole kyseessä, siksi kai niin helppo ollut valehdellakin

 

[kljl]

No onko kenelläkään perheen kaverilla/tutulla/SUKULAISELLA OLLUT HEVONEN? Sori capslock. Sittenhän se voisi olla tavallan "teidän" heppa ja lapsen mieli tyyntyisi.

 

[Hra Majuri]

Sanokoon että heppa on myyty meetwurtitehtaalle tai muuten kuollu

 

[tiimarinvihko harmaana]

Mä haluaisin ainakin opettaa lapseni rehellisiksi ja kantamaan vastuun omista teoistaan/sanoistaan, eli kyllä kehottaisin lasta kertomaan totuuden. Kertoisin myös, että kaveri on varmaan jo aavistellut jutun olevan valetta (saattaisin ottaa esille esimerkkejä omasta lapsuudesta, yks kaveri oli aika kova satuilemaan, mutta me muut tiedettiin että oli valheita, mutta myötäiltiin silti) ja nyt jos tyttö kertoo totuuden, niin luottamus on vielä pelastettavissa. Sen sijaan jos jatkaa valehtelua, niin kaveri ei kenties usko muitakaan tytön juttuja.

 

["vieras"]

Joo, mä muistan yhden tytön ala-asteelta, joka aina valehteli. En tiedä valehteliko aina, mutta muutamasta valheestä jäi kiinni, ja me muut sitten aina oltiin epäileväisiä kaiken suhteen mitä se sanoi. Ei varmaan ollut sille tytölle mukavaa, kun oli sellaiseen kierteeseen joutunut. Jos hän olisi osannut jossain vaiheessa sanoa, että ei oikeesti kunhan narrasin, niin ehkä häntä olisi uskottu vähän paremmin. Voisitko miettiä miten tyttö voisi tälle kaverille kertoa, että hän kertoi tarinaa, eikä edes muista miksi se alkoi, mutta että sen kertomista oli vaikea lopettaa. Että se alkoi vaan vähän narraamisena eikä hän tarkoittanut sillä mitään pahaa. Jos tyttö ei uskalla itse, niin selvitä sinä asia vaikka tän kaverin vanhempien välityksellä, tai koulussa, niin että paikalla on turvallinen aikuinen kun tytöt selvittää asian.

 

[Ja]

Onkin hyvä opetus, että ongelmat ei poistu välttelemällä. Jos tyttö itkee ja on miettinyt tätä vuoden yksinään, eikä ole tiennyt miten ratkaista tämä juttu, niin kyllä se pitää muuten selvittää kuin välttelemällä.

 

[ff]

Käske sanoa, että luuli että koni oli teidän mutta olikin äidin kaverin ja teillä "hoidossa". Jos tunnustaa valehtelun, menettää kasvonsa iäksi!!

 

["Mii"]

Kiitos neuvoista Juttelen huomenna tytön kanssa miten asian kerromme.