Lapsi kohta omaan sänkyyn?

["popp"]

Tähän asti ollaan nukuttu perhepedissä, lapsi on nyt 1v5kk ikäinen. Ihan pienenä hän ei nukahtanut kuin rinnalle, nykyään minun pitää olla vieressä pitkälläni ja poika pitelee kädestäni kiinni tiukasti.

Eilen kiinnitin huomiota kahteen asiaan: Poika havahtui, avasi silmänsä ja näki, että lähdin hänen vierestään kun olin nukuttanut hänet päikkäreille. Odotin, että poika alkaa itkeä tai pomppaa sängystä, mutta tämä nukahti kaikessa rauhassa uudelleen.

Iltaunille mennessä hän ei halunnutkaan maata kylki kyljessä kanssani eikä edes pitää kädestä, vaan nukahti omia aikojaan pienen etäisyyden päästä minusta.

Sanokaa nyt joku kiltti, että tämä on sellaista kypsymistä, että hän voisi kohta jo siirtyä omaan petiin nukkumaan

 

["popp"]

upsan

 

[pp]

Mä en osaa nähdä yksinnukkumista mitenkään itseisarvona, tavoittelemisen arvoisena... Mutta se, että lapsi menee itekseen nukkumaan on ihan mukavaa Sellaiseen lapsi on kypsä aikaisintaan n 18kk iässä, useimmiten viimeistään 3v iässä.

 

["popp"]

Mä toivoisin saavani esikoisen omaan sänkyyn (samaan huoneeseen meidän kanssa kumminkin) kun muuten tulee sängyssä ahdasta uuden tulokkaan kanssa ennen ensi kesää.

 

[hr]

meillä lapsi nukahtaa huonommin viereen kuin itsekseen ja parhaiten niin ettei huoneessa edes olla läsnä.. nukuttiin perhepedissä yösyöttöjen ajan ja sen jälkeenkin kaikin mokomin olis saanut nukkua, mutta lapsi alkoi havahtumaan kun käänsin kylkeä tms. ja alkoi nukkua paremmin yksin.. joten silloin siirtyi sit omaan sänkyyn.. eli voisin olettaa tuon kuvaamasi olevan yksi merkki siirtymisestä yksin nukkumiseen.

 

["vieras"]

Meillä esikoinen ei kovin helposti nukahtanut itsekseen, koska opetimme hänet siihen, että nukutetaan. Jossain vaiheessa siitä tuli ongelmia ja nukutus venyi tunnin mittaiseksi riehumiseksi. Tästä viisastuneina opetimme esikoisen alusta asti nukahtamaan itse omaan sänkyyn, eikä siinä ollut mitään vaikeaa. Ei tarvinnut huudattaa kertaakaan. Toki hän ihan pienenä nukkui välillä myös meidän sängyssä, jos kesken yöimetyksen sattui sinne nukahtamaan. Jos multa joku kysyy neuvoa, niin en suosittele kenellekään sitä vaihtoehtoa, et taputellaan lapsi uneen ja maataan itse vieressä. Meillä oli siitä tosi vaikea päästä eroon ja kuopuksen kanssa homma hoitui huomattavasti helpommin.

 

["popp"]

Mun oli alun perin tarkoitus opettaa esikoinen nukkumaan käden ulottuvilla pinnerissä, mutta imuille nukkuneen, vetelän vauvan nostelu pinnikseen ja taas kohta ottaminen viereen syömään oli liian paha selälle, kun ei ole säädettävää pohjaa pinnerissä. Siitä se tapa sitten jäi...

 

[pp]

[QUOTE="vieras";22573848]Meillä esikoinen ei kovin helposti nukahtanut itsekseen, koska opetimme hänet siihen, että nukutetaan. Jossain vaiheessa siitä tuli ongelmia ja nukutus venyi tunnin mittaiseksi riehumiseksi. Tästä viisastuneina opetimme esikoisen alusta asti nukahtamaan itse omaan sänkyyn, eikä siinä ollut mitään vaikeaa. Ei tarvinnut huudattaa kertaakaan. Toki hän ihan pienenä nukkui välillä myös meidän sängyssä, jos kesken yöimetyksen sattui sinne nukahtamaan. Jos multa joku kysyy neuvoa, niin en suosittele kenellekään sitä vaihtoehtoa, et taputellaan lapsi uneen ja maataan itse vieressä. Meillä oli siitä tosi vaikea päästä eroon ja kuopuksen kanssa homma hoitui huomattavasti helpommin.[/QUOTE]

Ja minä taas en koskaan olisi jättänyt pientä vauvaa yksin nukahtamaan. Lapset ovat saaneet nukahtaa syliin ja vierelle niin pitkään kun ovat halunneet. 1v7kk-2v1kk ikäisenä ovat ruvenneet käymään sänkyyn omin neuvoin, ilman mitään kikkailua. Eikä ole koskaan tarvinnut tapella minkäänlaisista nukkumaanmenoajoista. Ei edes nyt kun vanhin on jo teini.

 

[pikkumy]

No yksi tuttu on ratkaissut tuon perhepetiongelman niin, että esikoinen nukkuu omassa sängyssä, joka on kiinni siinä parisängyssä, äiti välissä ja vauva parisängyn sillä seinustalla joka on seinää vasten. Nykyjärjestyksellä pystyisi vähitellen siirtämään esikoisenkin sänkyä etäämmäs parisängystä, mutta toinen kömpii vielä viereen aamuyöstä, vaikka hyvin nukahtaa omaan sänkyynsä jo.