lapsi lyö ja puhuu rumia, neuvoja!

[paska mutsi]

On jo iso ongelma meillä tämä. pojalla on ikää kuusi vuotta, eskari odottaa syksyllä. Lapsella on erittäin huono pettymyksen sietokyky sekä ristiriitatilanteiden ratkaisu ja tämä aiheuttaa tuota lyömistä. Lyö kotona ja lyö hoidossa. Ei auta miettimispenkit, keskustelut, lelutakavarikot, arestit, tietokone- ja telkkukiellot... lyö suuttuessaan kovaa.

Sitten on tuo rumien puhuminen... Ihan kiroilee hoidossa toisen pojan kanssa ja pienet tietenkin perässä. Hoidosta oli tänään soitettu ja vanhempainiltaa on tulossa, jos ei meno muutu.

mitä tässä voi tehdä? alkaa olla keinot vähissä... Lapsi osaa olla tosi ihana ja mitään ongelmia ei ole, jos ei joudu kieltämään. Kieltämisestä suuttuu, ei tosin ihan aina, mutta aika usein ja silloin lyö/puhuu rumia.

 

[Pikkukaupunkilainen]

-
Aloitan vastaukseni kysymyksellä; oletko yrittänyt pienempänä varjella lastasi kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä? Monesti tällaisista lapsista, jotka eivät pari-kolme-vuotiaina kokeneet minkäänlaisia pettymyksiä ja saivat aina sen, minkä halusivat eli tahtonsa läpi.
Näistä lapsista yleensä sitten isommalla iällä tulee juuri tällaisia, jotka eivät siedä pettymyksiä, eivätkä varsinkaan sitä, että he häviävät (esim. pelissä).
En tätä yleensä kenellekään suosittele, mutta oletko kokeillut ihan suoraa huutoa?
Olisiko lapsella isää, joka voisi auttaa tässä ongelmassasi?

 

[..]

ottakaa yhteyttä perheneuvolaan.

 

[alkuperäinen]

-
Aloitan vastaukseni kysymyksellä; oletko yrittänyt pienempänä varjella lastasi kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä? Monesti tällaisista lapsista, jotka eivät pari-kolme-vuotiaina kokeneet minkäänlaisia pettymyksiä ja saivat aina sen, minkä halusivat eli tahtonsa läpi.
Näistä lapsista yleensä sitten isommalla iällä tulee juuri tällaisia, jotka eivät siedä pettymyksiä, eivätkä varsinkaan sitä, että he häviävät (esim. pelissä).
En tätä yleensä kenellekään suosittele, mutta oletko kokeillut ihan suoraa huutoa?
Olisiko lapsella isää, joka voisi auttaa tässä ongelmassasi?

En ole. Pettymyksiä on lapsi saanut kokea ja saa edelleen. On tullut huudettuakin, itkettyäkin parikertaa. isä on, mutta paljon pois kun rakentaa.

 

[Wandii]

Meillä on toinen jantteri tämmöinen, jolla selkeästi on huonompi pettymyksensietokyky ja nopeesti suuttuu ja pienempänä hyökkäsi kimppuunkin suuttuessaan.
Järjestelmällisesti peli on lopetettu, ja ilmoitettu, että hän ei jatkossa voi pelata, jos suuttuu häviämisestä. Joskus voittaa joku toinen, joskus sattuu omalle kohdalle. Nykyään osaa jo niellä pettymyksen paljon paremmin. Sama juttu tuon väkivaltaisuuden kanssa. On istunut jäähyllä ja joka kerta pyytänyt anteeksi, pienestä lähtien. Osaa jo hillitä itsensä niin, että kun kuohuu yli menee jonnekkin itsekseen pauhaamaan, ei pura sitä väkivaltaisesti muihin.

Valitettavasti tuossa on just tämmöinen kuumakalle nyt teillä, jolle olis pitäny tehdä pelisääntöjä selväksi jo aika kauan aikaa sitten. En todellakaan usko, että mikään ei tepsi enää, mutta uskon, että ette ole tarpeeksi päättäväisiä ja johdonmukaisia ja vie rangaistuksia loppuun asti. Tosin vaikeaa se on, jos vasta tuossa vaiheessa aloittaa.

 

[Deleted member 70007]

Noi konstit kyllä auttaa, kun niitä toistaa.
Meillä tuli kerran aika kovaa tekstiä likalta ties kuinkamonennetta kertaa sen ollessa pieni.
Menivät tilanteet jotenkuten näin.
Nappasin hartioista kiinni ja istutin penkkiin.
Sen jälkeen sanoin että nyt on paras istua hiljaa ja kuunnella, sillä minä olen nyt todella vihainen.
Lapsi istui siinä sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen menin lapsen luokse.
Kysyin topakasti mutta rauhallisesti, että tajusitko mitä teit.
-mmm...
Tajusitko vai et?
-jooo....
Sinä suututit minut kovasti. Minä en halua omassa kodissani kuulla tuollaista puhetta, ymmärrätkö?
-joo...
Olen sinulle edelleen todella vihainen.
-anteeksiii...
Mitä.
-anteeksiii....
Nyt riittää mulle tämä sopotus. Jos tuntuu siltä, että on tehnyt väärin, pyydetään anteeksi. Jos ei tunnu, niin sitten selvitetään, miksei tunnu.
Kadutko sanomisia vai et?
-Joo äiti! Anteeksi äiti! Ja tämän jälkeen hyppää syliini itkuisena.

Äkkiäkös se kiroilu harveni.

Lyömiseen on auttanut se, että olen aiiii, nyt äitiin sattui kovasti...
En taida pystyä kävelemään. Emme pääsekään tänään ulos, kun äitiin sattui niin paljon kun löit. Äiti taitaakin levätä koko päivän sohvalla.

Se, että istutaan keittiön pöydän ääreen ja keskustellaan, mitä tapahtuu jos kiroillaan tai nyrkkiä tulee.
Meillä riistettiin ulkoilu ja kavereitten kanssa oleminen päiväksi kerrallaan. Pelasi.

Jos ei tunnu että ittestä ois noihin jäähyihin, niin etuuksia pois vaan ja mielummin reippaalla kädellä.
Jostain lastenkasvatusohjelmasta bongasin vinkin, että lapselta otetaan kaikki lelut pois, ja tämän täytyy tienata ne takaisin, esim olla lyömättä ja kiroilematta.
Meinaan kokeilla sitä ehdottomasti meillä.

 

[kiyoko]

Perheneuvolaa minäkin suosittelen. Siellä on osaavia ihmisiä. Toivottavasti saatte tuon pian hallintaan, lyöminen kuulostaa jo huolestuttavalta

 

[Anatolia]

Ammattiapua vaan, jos ja kun kotikonstit ei toimi ja päivähoidossakin tuota tapahtuu.

Ei kuulu enää tuon ikäisen käytökseen.

 

[alkuperäinen]

pelisääntöjä on tehty selväksi. lapsi tietää, ettei saa lyödä ja tietää mitä siitä seuraa. Välitön jäähy, keskustelu ja joku muu sanktio, joka on mietitty tilanteen mukaan. Joka kerta! Lyöminen on kyllä kotona vähentynyt, mutta päiväkodissa ilmeisesti lisääntynyt.

Rumien puhumiseen kokeillaan nyt sitten sellaista taktiikkaa, että jos ei yhtään rumaa sanaa tule päivän aikana, seuraavana päivänä tietokoneella saa pelata 30 minuuttia. Laps pelaa mielellään koneella, joten josko tämä nyt auttais. Päiväkoti lupasi lähteä tähän mukaan eli infoaa jos lapsi rumia puhuu.

Toisen lapsen neuvola on ensi viikolla, pitää siellä kysäistä...

 

[..]

pelisääntöjä on tehty selväksi. lapsi tietää, ettei saa lyödä ja tietää mitä siitä seuraa. Välitön jäähy, keskustelu ja joku muu sanktio, joka on mietitty tilanteen mukaan. Joka kerta! Lyöminen on kyllä kotona vähentynyt, mutta päiväkodissa ilmeisesti lisääntynyt.

Rumien puhumiseen kokeillaan nyt sitten sellaista taktiikkaa, että jos ei yhtään rumaa sanaa tule päivän aikana, seuraavana päivänä tietokoneella saa pelata 30 minuuttia. Laps pelaa mielellään koneella, joten josko tämä nyt auttais. Päiväkoti lupasi lähteä tähän mukaan eli infoaa jos lapsi rumia puhuu.

Toisen lapsen neuvola on ensi viikolla, pitää siellä kysäistä...

perheneuvola ja neuvola on eri asioita, neuvolasta ei varmaankaan oo paljoakaan apua tämmösessä tilanteessa, hyssyyttelevät yleensä vaan. kato kunnan nettisivuilta vaikka suoraan perheneuvolan yhteystiedot ja soita sinne.

 

[alkuperäinen]

perheneuvola ja neuvola on eri asioita, neuvolasta ei varmaankaan oo paljoakaan apua tämmösessä tilanteessa, hyssyyttelevät yleensä vaan. kato kunnan nettisivuilta vaikka suoraan perheneuvolan yhteystiedot ja soita sinne.

ei löytynyt perheneuvolan yhteystietoja meidän kunnan sivuilta. kysynpä sitten sitä siellä neuvolassa, että onko meillä sellaista täällä...

 

["..."]

Kasvattaminen olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin.....

Mutta joo, selkeät säännöt nyt ja rangaistukset. Sekä sinne ammattiauttajalle.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="...";25691411]Kasvattaminen olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin.....

Mutta joo, selkeät säännöt nyt ja rangaistukset. Sekä sinne ammattiauttajalle.[/QUOTE]

En rehellisesti sanottuna oikein tiedä, missä meidän kasvatus on mennyt pieleen. Selkeät säännöt ja rangaistukset ovat olleet aina. meillä on muutama tiukka sääntö, joihin pätee nollatoleranssi ja sitten on neuvoteltavissa olevia sääntöjä. onko tämä nyt sitten ollut se ongelma?

Minä olen pyrkinyt johdonmukaisuuteen ja jatkuvuuteen rangaistuksissa. lapsi tietää, mitä seuraa mistäkin asiasta, mutta suuttuessaan kiehahtaa tosi nopeasti ja jos kiehahtaa tarpeeksi rajusti, tulee lyömisiä ja rumien puhumisia.

yöllä mietin näitä asioita ja yksi syy varmastikin on se, että lapsi ei ole kunnolla nähnyt, miten me miehen kanssa ratkaisemme riidat. En osaa riidellä, joten hiljenen täysin, sillä en oikein osaa puolustaa itseäni vaikka olisikin oikeassa.

Tuo lapsi on itse rakastettavuus, ulkopuolisilta aikuisilta tulee vain kehuja kohteliaasta, puheliaasta ja hyväntuulisesta lapsesta. poika on itse aurinkoisuus. mutta sitten suuttuessaan tosissaan leimahtaa.

 

[alkuperäisen väliaikatiedot :)]

Väliaikatietoja

Rumien puhuminen on melkeinpä loppunut kokonaan. Päiväkodissa ei ole puhunut lainkaan rumia ja kotona on lipsahtanut kolmesti tänä aikana. Lyöminen on kotona vähentynyt entisestään, päiväkodissakin on meno rauhoittunut. Toki lapsi on edelleen kiehahtanut samalla tavalla ja on pitänyt sylissä rauhoitella, kahdesti on lyönyt.

Otettiin käyttöön nämä liikennevalot vähän mukaillen. Eli meillä varoituksena toimii keltainen kortti. toisesta keltaisesta samassa tilanteessa tulee punainen joka tarkoittaa jäähyä ja lelun takavarikointia. Lelun saa takaisin kun koko päivä on mennyt ilman punaisia kortteja. Vihreä kortti tarkoittaa hyvää käytöstä, mutta tässä on äitillä parannettavaa. Ei meinaa muistaa tarpeeksi usein kehua lasta tuolla vihreällä kortilla. Sanon kyllä että hyvä, hienosti meni yms. mutta näköjään tuo vihreän kortin saaminen ilahduttaa erityisesti

Parempaan on siis menty, mutta etenkin alkuun piti olla tosi tiukka. Olen myös omaa käytöstäni tarkkaillut ja pakottaudun pysymään korostetun rauhallisena koko ajan, se kun vähän hillitsee tuota lastakin. Vielä kun saisi miehenkin "koulittua" samaan, enemmän ongelmia on nyt miehen ja lapsen välillä...

 

[nellien]

Meillä oli samanlaista ongelmaa koko päiväkoti ajan, eskarissa ja myös koulussa ennne joulua.

Se mikä auttoi oli oma avustaja kouluun ja koulunvaihto.Lapsi ei ole kaikkia välitunteja luokan kanssa pihalla(vaan välillä avustajan kanssa sisällä, jos luokka on liian levoton,tai jos meidän lapsi on levoton), näin jaksaa tsemppaa päivät. Joululoman jälkeen siis aloitta uudessa koulussa ohjaajan kera,eikä negatiivista palautetta ole tullut juuri yhtään. niin ja adhd lääkitys vähensi lyömistä yms kiellettyä impulsiivista käytöstä TODELLA paljon.


Me saatiin kyllä kuulla sitä ihan tuntemattomilta sekä livenä että netissä että kun ei oo ollut rajoja, eikä lasta oo kasvatettuja plaa plaa plaa. Todellisuudessa ollaan tehty joka päivä vähintään tuplasti enemmän töitä tämän lapsen kasvatuksen kanssa.

Ei meilläkään tuntunut auttavan mikään rangaistukset,johdonmukaisuus,palkinnot,selittäminen,kehuminen, ei oikeesti yhtään mikään.

ollaan koluttu kaikki mahd. ammatti-ihmiset läpi eikä ole löytynyt sitä henkilöä jolla ois ollut parantavat ohjeet, Oikestaan kellään ei oo ollut mitään lisättävää meidän kasvatustaitoihin. Paras anti onkin ollut se että jopa lastenpsykiatri on sanonut että syy ei ole meidän! Mutta tätähän normi lasten vanhemmat eivät ymmärrä.



E

 

["nemo"]

meillä on myös impulsiivinen esikoinen, joka herkästi kiehahtaa ja kun oikein tarpeeksi menee hermo niin silloin lyö tai alkaa karjua (ihan kuten ap:lläkin). Välittömästi tajuaa tehneensä väärin ja pyytää omatoimisesti anteeksi, mutta harjoiteltavaa riittää ja paljon nimenomaan tuossa impulsiivisuudessa. Me ei olla vielä lähdetty ammattiapua hakemaan tuohon, nyt aloitettiin eskarissa ryhmän tuki, eli kun päivä sujuu koko porukan mielestä hyvin, saa siitä hymynaama-merkinnän (ja vastaavasti surullisen naaman jos ei homma ole sujunut). Lapsi itse on ihan innoissaan tuosta ryhmän tuesta, toivottavasti innostus pysyy yllä ja tulokset sen mukaisina. Lapsen kanssa sovittiin myös että samaa sovelletaan kotiinkin, eli hyvin sujuneet päivät palkitaan hymynaamalla ja riittävä määrä hymynaamoja takaa karkkipäivän. Myös lapsen pikkusisko on saatu tähän mukaan...=)

Ihan lohdullista huomata ettemme ole ainoa perhe joka asian kanssa painii. Toki meitä mm. eskariope lohduttelee että tämä on ihan normaalia eikä syytä huoleen ole, mutta tietysti sitä syyttää herkästi itseänsä huonosta kotikasvatuksesta tms. Kasvatuksen puutteesta ei kuitenkaan ole kyse, meillä on tarkat rajat siitä miten saa ja miten ei saa käyttäytyä jne. Arestipaikka, pelikiellot jne. ovat ihan normaaleja aktiivikäytössä olevia rangaistuksia meillä. Tilanne on kyllä parantunut huomattavasti iän myötä, mutta harjoiteltavaa riittää edelleen.