[QUOTE="äiti minäkin";25809516]Ei ole kokemusta, mutta ammattini puolesta tuli mieleen, että voisit kysyä hoidosta millaisissa tilanteissa siellä menettää malttinsa, esim. miten ristiriitatilanteet hoidetaan päivähoidossa ja sen pohjalta miettiä, mitä kotona tapahtuu. Sitten toisaalta se, että onko nyt jokin yksittäinen uhmakas kausi menossa, vai onko lapsesi käytös ollut tällaista jo pidemmän aikaa. Saako kenties vähemmän huomiota kotona nyt kuin aiemmin...Pieni lapsi kun on niin kokonaisvaltainen. Jos on lapsi, joka ei jaksa keskittyä ja juoksee, kiipeilee taukoamatta siellä täällä, että siinä olisi tavallista enemmän impulsiivisuutta, luulisi sen näkyvän lapsessa hoidossakin ja hoitohenkilöstön sen kertovan.
Pienen lapsen on vaikea asettua toisen lapsen asemaan ja nähdä käytöstään siltä kantilta, useimmiten 5-7 vuotias ymmärtää tekojensa seuraukset paremmin. Vanhempien oma suhtautuminen vaikuttaa, oli ongelma mikä tahansa, helppohan se on sanoa, mutta jos itse suhtautuu kovin kireästi tilanteisiin ja stressaa niistä, se vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin ja siten luo noidankehää, jossa negatiiviset asiat helposti saa vallan.
Mikäli on herkkä ja mustis lapsi, niin kahdenkeskinen aika toisen vanhemman kanssa voisi auttaa, edes pieni hetki päivässä. Joskus kun lapsia haetaan hoidosta, voi käydä niin, että se nuorin saa helpommin ne ensimmäiset halit ja hymyt vanhemmalta ja isompi "kun on jo niin iso" pärjää vähemmällä hempeilyllä ja huomiolla. Toivottavasti tämä herätteli ideoita ja ajatuksia, ja oli joksikin avuksi. Jaksamista
[/QUOTE]
poika on pk:ssa muuten rauhallinen, mutta on ehdoton tietyissä asioissa ja silloin pitää päänsä. vaikka sitten huutamalla.
kotona saa paljon enemmän huomiota (hänkin) kun pari kk sitten kun mä jäin töistä vuodeksi pois opikselemaan ja ollaan paljon enemmän yhdessä perheenä. ja tämä oirehdinta on voimistunut vasta tässä viime viikkoina.
mä olen lasta kohtaan sensitiivinen, monen mielestä varmaan liiankin.en todellakaan voisi hermostua pojan käyttätymisestä koska mä tulkitsen pojan oireilun olevan viestiä jostain. en tiedä mistä ja mitä asialla tekisin. poika on erittäin huono tunteiden ilmaisussa.
sanottakoon se että pojassa on "erityisiä" piirteitä ja olemme jonossa toimintaterautille, mutta pääsemme vasta loppuvuodesta.
ahdistaa jotenkin tämä tilanne, kun tuntuu ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. pk:ssa ollaan puhuttu asiosta, mutta luulen että oon saanut ennemminkin ylihuolehtijan leiman, enkä viitti enää pk:iin puhua.
