Lapsi päiväkotiin huomenna, äiti murheellinen

[Mari]

En osaa mennä nukkumaan vaikka pitäisi, mies kuorsaa jo ja lapsi nukkuu.

Huomenna olisi lapsen ensimmäinen päiväkotipäivä.
Ollaan käyty muutama kerta siellä tutustumassa. Hoitajat vaikuttaa tosi mukavilta ja lapset ainakin näyttävät viihtyvän siellä.
Käytiin sisätilat läpi ja lapsi tutki leluja ja ulkona seurattiin kun lapset siellä leikki.
Lapsemme on hurjan arka ja pelkäsi niitä muita lapsia. Hoitajien luo meni vähän paremmin, mutta itku tuli jos joutui eroon hetkeksi minusta.

Nyt täytyy jättää hänet sinne tylysti aamulla. Meinaa jo nyt tulla itku.
Onko teillä jotka olette tämän alkuvaiheen jo ohittaneet joitain vinkkejä miten saadaan kaikista kivuttomammin nämä ensimmäiset aamut menemään ja miten pian teidän lapset on tottuneet hoitopaikkaan.
Hoitajat sanoivat, että paras tapa on kun sanoo lapselle hei ja menee vain ulos tarhasta, en tiedä miten onnistuu. Lapsen takia pitää vain olla urhea.

Onneksi tämä eka viikko menee lyhyillä päivillä, mutta sitten seuraavalla viikolla joutuu olemaan sen 8h. Pelottaa.

 

[jaa]

se on ihan kamalaa ja kesti meillä viikkoja, ennekuin tasoittui. meilläkin menee huomenna kuopus eka päivää ja muakin itkettää, vaikka oon sen jo aiemmin käynyt läpi. on vaan ollut niin monta vuotta tässä kotiäitiyttä.

 

[Möppöläinen]

:hug: Mäkin jännitin pojan ekaa hoitopäivää kamalasti. Pelotti ja itketti. Koko työmatkan sitten itkinkin. Varoitin myös työkavereita, että oon varmasti oudon oloinen. Ymmärsivät hyvin. Pojalla meni hoidossa todella hyvin. Viihtyi hyvin. Kyllä se siitä! :hug: =)

 

[hoitaja]

En osaa mennä nukkumaan vaikka pitäisi, mies kuorsaa jo ja lapsi nukkuu.

Huomenna olisi lapsen ensimmäinen päiväkotipäivä.
Ollaan käyty muutama kerta siellä tutustumassa. Hoitajat vaikuttaa tosi mukavilta ja lapset ainakin näyttävät viihtyvän siellä.
Käytiin sisätilat läpi ja lapsi tutki leluja ja ulkona seurattiin kun lapset siellä leikki.
Lapsemme on hurjan arka ja pelkäsi niitä muita lapsia. Hoitajien luo meni vähän paremmin, mutta itku tuli jos joutui eroon hetkeksi minusta.

Nyt täytyy jättää hänet sinne tylysti aamulla. Meinaa jo nyt tulla itku.
Onko teillä jotka olette tämän alkuvaiheen jo ohittaneet joitain vinkkejä miten saadaan kaikista kivuttomammin nämä ensimmäiset aamut menemään ja miten pian teidän lapset on tottuneet hoitopaikkaan.
Hoitajat sanoivat, että paras tapa on kun sanoo lapselle hei ja menee vain ulos tarhasta, en tiedä miten onnistuu. Lapsen takia pitää vain olla urhea.

Onneksi tämä eka viikko menee lyhyillä päivillä, mutta sitten seuraavalla viikolla joutuu olemaan sen 8h. Pelottaa.

vaikka kuinka ahdistaisi älä jää ylimääräistä roikkumaan ja hyvästelemään lastasi, se on aina lapselle vaikeampaa kun vanhemmat eivät malta lähteä ja pitkittävät väistämätöntä, itku tulee varmasti useana aamuna mutta ajan kanssa helpottaa ja yleensä lapset rauhoittuvat aika nopeasti.

 

[2v äiti]

voin sano a että se on KAMALAA !!!!!!!!!!!!!ei ehkä lohduta mutta et ole ainkaan yksin

 

[kutku]

Sama edessä huomenna. Meillä tosin lapset suht tyytyväisinä lähdössä hoitoon. Mutta muuten se kaikki uus ja 4,5 vuoden kotiäitiyden taakse jättäminen tuntuu haikealta... Vaikkakin todella ihanaa tehdä jotain muutakin välillä...

 

[vieras]

on se alkuu kamalaa, varsinkin jos lapsi jää viel itkemään. Meillä esikoisen kanssa helpottui 2 viikon jälkeen. kakkonen menikin sit nätimmin kun oli jo isoveli samassa paikassa.

 

[Hankey]

Hoitajat sanoivat, että paras tapa on kun sanoo lapselle hei ja menee vain ulos tarhasta, en tiedä miten onnistuu.

riisutte, laitatte tossut, kampaatte hiukset, pesette kädet ja suukotatte. Viet lapsen hoitajan syliin ja sanot heipat.

:hug:

 

[onni löytyy arjesta]

Me olemme säästyneet tuolta. lapset ovat olleet sen ikäisiä aloittaessa päivähoitouransa, että itse jo kyselivät, koska he sinne pääsevät =)
Taas astun jonkun varpaille, mutta en voi mitään, että mua aina jotenkin häiritsee kun mietitään miten se aikuinen kestää, mutta pienen lapsen oletetaan ja odotetaan sopeutuvan ihan kaikkeen..

 

[h]

t

 

[Nellah]

se on yleensä vahemmille kauheempaa kun lapselle.. näin se vaan todellisuudessa menee. lapsi yleensä itkee vaan hetken äidin perään ja sopeutuu, äiti taas pohtii päivän että miten se lapsi pärjää

 

[Mommy dearest]

riisutte, laitatte tossut, kampaatte hiukset, pesette kädet ja suukotatte. Viet lapsen hoitajan syliin ja sanot heipat.

:hug:

No nyt on sitten jo sivullisellakin tippa silmässä....

 

[ap]

Me olemme säästyneet tuolta. lapset ovat olleet sen ikäisiä aloittaessa päivähoitouransa, että itse jo kyselivät, koska he sinne pääsevät =)
Taas astun jonkun varpaille, mutta en voi mitään, että mua aina jotenkin häiritsee kun mietitään miten se aikuinen kestää, mutta pienen lapsen oletetaan ja odotetaan sopeutuvan ihan kaikkeen..

Niin, toi olisi paras tilanne, että lapselle pystyisi selittämään, että häntä ei kokonaan hylätä, mutta miten sen selität 1v5kk vanhalle, ei mitenkään.

Antaisin mitä vain jos pystyisin vielä jatkamaan hoitovapaata, mutta lainasta on lyhennysvapaat käytetty ja miehen palkalla ollaan eletty nuukasti ja käytetty säästöjä, mutta nyt tuli raja vastaan ja on pakko palata töihin.

 

[totta]

se on yleensä vahemmille kauheempaa kun lapselle.. näin se vaan todellisuudessa menee. lapsi yleensä itkee vaan hetken äidin perään ja sopeutuu, äiti taas pohtii päivän että miten se lapsi pärjää

Oikeesti hyvä neuvo hoitajalta positua vaan reippaasti. Olin pari kertaa hoitotätinä ns. vieraalla lapsella, joka aiemmin ei ollut ollut hoidossa. Ekana aamuna itki puoli tuntia äidin kaulassa, että äiti älä mee. Eikä äiti raskinut lähteä ja lapsi vaan itki ja itki. Lopulta kun äiti meni, kuluin vain 5 min, kun itku lakkasi. Ei yksinkertaisesti jaksanut enää itkeä. Sitten rupes leikkimään. Usein kyseli äidin perään, mutta ei itkenyt enää.

 

[ap]

Kiitos teille.
Pakko mennä nukkumaan.

 

[Ultramariini]

Lapsi vaistoaa herkästi myös sen äidin tunteen ja kokee olonsa epävarmaksi jos äitikin kokee.
Se reipas hei-hei ja itku vasta siellä kulman takana voi tuntua julmalta, mutta useimmiten
kuitenkin lopulta helpottaa ja madaltaa sitä lapsen hoitoon jäämisen ja tottumisen kynnystä.
Lasta kannattaa kotona "psyykata" siihen, että aamulla hoitoon- vilkutus- sitten isä/äiti töihin ja sitten luetella hiukan asioita (esim. päiväkodin päivärytmiä) mitä lapselle tulee olemaan edessä ja päättää se siihen, että iltapäivällä lapsi tullaan hakemaan.
Toisille lapsille se jääminen on vaikeampaa, mutta silti kun se vanhempi on pois silmistä on hän myös sitten osan päivää pois mielestä. Onnea huomiselle ja päiväkotiin jäämiselle.
Olen nähnyt asiasta molemmat puolet.
Henkilökuntana, joka on vastaanottanut uutta lasta ja äitinä, joka on jättänyt lapsensa.
Ja vaikka tiesin, että reippasti on vaan lähdettävä ja lapsensa jätettävä- kyllä se kirpaisi. :'(

 

[Mommy dearest]

Me olemme säästyneet tuolta. lapset ovat olleet sen ikäisiä aloittaessa päivähoitouransa, että itse jo kyselivät, koska he sinne pääsevät =)
Taas astun jonkun varpaille, mutta en voi mitään, että mua aina jotenkin häiritsee kun mietitään miten se aikuinen kestää, mutta pienen lapsen oletetaan ja odotetaan sopeutuvan ihan kaikkeen..

Niin, toi olisi paras tilanne, että lapselle pystyisi selittämään, että häntä ei kokonaan hylätä, mutta miten sen selität 1v5kk vanhalle, ei mitenkään.

Antaisin mitä vain jos pystyisin vielä jatkamaan hoitovapaata, mutta lainasta on lyhennysvapaat käytetty ja miehen palkalla ollaan eletty nuukasti ja käytetty säästöjä, mutta nyt tuli raja vastaan ja on pakko palata töihin.

:hug: sinulle, ketjun aloittaja...rakasta sinä vain tuohon malliin edelleenkin sitä pientä niin ei se itseään hylätyksi tunne. Tämä on varmaan poliittisesti hyvin epäkorrektia, mutta kyllähän ne pienet lapset oikeasti sopeutuukin (kommenttina tuohon että mitä se aikuinen kestää). Sitähän se on, maailma...sopeudutaan olemaan ihmisten kanssa, sitten kouluun, töihin, olemaan itse vanhempia taas uusille lapsille. Ja se sujuvuus niissä tilanteissa on myös yksilökohtaista, niin lapsilla kuin aikuisilla. Nyt on nämä kysymykset ja huolet, toisia tulee sitä mukaa kun sääret pitenee. Mitä siinä muuta voi kun kammata tukan, antaa suukon ja pitää sylin lämpimänä kotiintulijalle.