Lapsi pelkää koiraa

[mitä tehdä?]

Tilanne on siis se että äidilläni on koira jota 10kk ikäinen lapsemme pelkää kovasti. Koira ei ole vihainen, välillä käy nuuskaisemassa eikä ole edes yrittänyt mitään purra tms.

Mies on nyt kovin tuohtunut asiasta ja haluaisi että koira vietäisiin pois sieltä siksi aikaa kun siellä käymme. Ulos vienti ei riitä koska silloin koira ulisee pihalla kun tietää että on vieraita joita ei pääse katsomaan ja lapsi pelkää kun koira haukkuu ja ulisee eikä näe missä se koira on... onkohan tarpeeksi sekavasti selitetty?

Itse olen sitä mieltä että lapsen pitäisi koiraan tottua ja paras keino olisi ettei kukaan tekisi asiasta liian suurta numeroa vaan annettaisiin koiran olla siinä, tai vaikka toisessa huoneessa mutta niin että laittaa vaikka oviaukkoon jonkun esteen ettei koira pääse liian lähelle. Eihän se lapsi totu koiraan ikinä jos se aina viedään pois. Muissa tuttavaperheissä tai sukulaisilla ei ole koiria.

Mieheni vihaa koiria enkä itsekään koirista pidä mutta mielestäni sitä asennetta ei pitäisi lapselle automaattisesti opettaa. Meillä oli oikein kamala riitakin asiasta, mies sanoi että hän jää sitten aina lapsen kanssa kotiin, minä saan kuulemma mennä yksin. Väitti etten ajattele lastani yhtään vaan kiusaan häntä viemällä sinne vaikka toinen pelkää. Lisäksi minusta on kohtuutonta että toisten pitäisi viedä koiransa pois kodistaan vain sen takia että me emme ole lastamme koiriin totuttaneet.

Mitä mieltä olette, miten meidän pitäisi mielestänne toimia?

 

[jeps vanhempi]

Ompa kurja tilanne. Mielestäni olet kyllä täysin oikeassa. Laittakaa koira toiseen huoneeseen ja jotain esteeksi, ettei koira pääse tulemaan. Luulen, että vauva tottuu hyvinkin nopeasti koiraan. Luulisin.

Meillä on taas päinvastainen tilanne sekä miehellä, itselläni ja vauvalla, että kaikki pidetään koirista. Meidän täytyy opettaa taaperolle, ettei saa silittää koiria ilman lupaa jne. Intoilee aivan kauheasti kun näkee "haukun".

Onko teillä kotona äitisi koiran kuvia? Näytä vauvalle koiran kuvaa välillä ja tee siitä "kiva" ja iloinen juttu. Tyyliin hymyile ja sano vauvalle katso kiva koira jne. Mennäänkö taas katsomaan haukkua mummin luo.

 

[hauhau!]

Kuopukseni pelkäsi myöskin alle vuoden iässä koiria, mummolassa ja muuallakin. Kyllä häntä ne otukset toki kiinnostivat, mutta heti jos koira tuli lähelle, niin jopa alkoi itkettämään. Pikkuhiljaa hän on ihan itsekseen päässyt pelosta eroon, kun on kyläilty sellaisessa paikassa, jossa on tosi rauhallinen ja lapsiin täysin tottunut koira. Lapsi on siis kaikessa rauhassa saanut itse lähestyä makoilevaa koiraa (aikuinen tietenkin taustalla tukena)ja uskalsi lopulta ohi mennen taputtaakin. Siitä se lähti . Tuo edellisen ehdottama valokuvan katselu juttu on muuten myös tosi hyvä idea!

 

[koirakuume]

Minusta lapsen pitää antaa itse tottua koiraan omassa tahdissa eikä väkisin sitä pakottaa tottumaan koiran olemassa oloon. Itselläni on ollut koira kammo pienestä asti. Pelkäsin naapurin koiria kuollakseni. Ja minua kiusattiin vielä tahallani, päästettiin koirat irti ja naurettiin kun juoksin pakoon. Koirat eivät olleet vihaisia eikä isokokoisia. Sitten pelko hellitti vähän ja uskalsin ottaa jopa oman koiran, tiibetinspanielin. Ammattikoulun jälkeen olin kotiapulaisena perheessä, jossa oli myös samanrotuinen koira, mutta erittäin äkäinen. Tein ruokaa tuolilla seisoen ja olin koko ajan sydän kurkussa. Ja kerran se sitten puras jalasta. Perheen äiti oikeastaan vaan naureskeli asialle eikä suostunut että koiraa olisi pidetty ovi kiinni yhdessä huoneessa tms. No päätin sitten lopettaa siellä työskentelyn.
Tapahtuneesta on kulunut 5 vuotta ja vieläkin on kammo koiriin, mut oikeestaan vaan isompiin ja pienempiin jos tiedän että ne on äkäsiä. Jos kylässä on koira, pyydän sen heti laittamaan johonkin huoneeseen. Yleensä asiaa vähätellään, mutta kyllä jos itse olisivat kokeneet saman tunteen ni ei naurattas. Se on niin ahistava ja turvaton tunne kun näkee, että se koira lähestyy että sitä ei voi sanoin kuvailla. Ja yleensähän koirat aistii sen että pelkää niin tulee vielä kahta kauheemmin nuuhkimaan. Nään vieläkin paljon painajaisia että koira hyökkää kimppuuni. Minusta tuntuu että se vaan lisää pelkoa jos väkisin yritetään. Eikä se varmaan oo mikään tottumus kysymys vaan ihan oma pelkonsa, joka ei pakosti häviä koskaan. En tiedä onko se erijuttu sit jos pelkää ihan vauvana mulla se tietääkseni tuli vasta joskus 5 vuotiaana vaikka olin tottunut koiriin. Se vaan alko sitten se haukkuminen pelottaa. Enkä ole ikinä inhonnut niitä, nytkin on kauhea koirakuume. Mutta pitää vain aina jokaiseen koiraan se luottamus etsiä pikkuhiljaa.

 

[mie]

Todellakin; tehkää niinkuin ajattelitkin, eli koira vaikka toiseen huoneeseen jonkun "esteen" taakse, mutta tosiaankin, vauvan on hyvä tottua koiraan. Ja ajastaan varmasti tottuukin! Koska koira kuitenkin on kiltti, niin hyvä on lapsi tutustuttaa myös eläimiin.

Meillä itsellämme on koira ja vauvamme on tosi innoissaan koirastamme. Tykkää "silittää" koiraa ja hihkuu innoissaan otukselle..

 

[hh]

Meillä myös pelättiin koiraa siinä 8 kk iässä. Oli muutenkin kova vierastamisjakso meneillään. Meillä on molemmissa mummoloissa koiria, joten aattelin, että pakko vaavin on jotenkin tottua koiriin. Onneksi "pelko" meni itsellään oli samalla kuin kovin vierastaminenkin.

Meillä tehtiin niin, että yritettiin olla kiinnittämättä koiraan juurikaan huomiota. (Vaavi pelästyi selvästi enemmän jos koiraa yritti samalla komentaa.) Pelon jälkeen vaavilta katosi vallan mielenkiinto koiria kohtaa ja nyt taas n. vuoden ikäisenä koirat ovat ihan huippujuttu.

 

[hh]

niin siis älkää ottako tota "pakko vaavin on tottua" kirjaimellisesti. Ajattelin siis vaan että tulee elo hirmu vaikeaksi jos tosissaan pelkää koiria. Mun pikkusisko nimittäin pelkää tosissaan koiria, vähän niinkuin "koirakuume". Tiedän että pelko on todellinen ja siihen ei auta koiran kiltteys yms. Pitää siis mahdollisimman rauhallisesti ja pikkupikkuaskelin toimia ko. asiassa.

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne! Vielä kun saisi tuon miehenkin tajuamaan asian... No, ehkä se tästä. Pitänee vähän aikaa varmaan molempien hengähtää ja miettiä asiaa, jospa se ukkokultakin lopulta tajuaa mikä on järkevää

 

[Mimmi]

Tuon kanssa kannattaa olla varovainen, että se on juuri se vanhempien oma asenne mikä lapseen välittyy jopa tiedostamatta. Miehesi asenne koiria kohtaan saattaa todella helposti olla jo nyt välittynyt lapseen, joten jos haluatte lapsenne oppivan suhtautumaan koiriin fiksusti pitää ensin tapahtua niin miehellesi.

Hän ei todellakaan voi olettaa kenenkään sulkevan lemmikkiään muualle kerran kyse ei oikeasti ole vaarasta tai edes häiriöstä vaan ainoastaan lapsenne omasta suhtautumisesta joka hänen tulee oppia. Ihan sama asia kun minua inhottaa kaljalta haiseva irstaita puhuva appiukko, mutta en silti ole oikeutettu häntä pyytämään toiseen huoneeseen vierailumme ajaksi. Tiedän karkea vertaus, mutta lemmikki on monelle perheenjäsen ja sitä tulee kunnioittaa eikä suhtautua siihen siten kuin miehesi. Puhumattakaan siitä, että koiran telkeäminen varmasti aiheuttaisi lapselle vielä suuremman pelkotilan koska sehän suoraan osoittaisi lapselle, että koira on vaaraksi. Lisäksi lapsi voisi oppia, että hänellä on liian isot avaimet saada tekemään ihmiset mitä vaan (kun huudan tarpeeksi saan koiran pois, kun huudan vielä kovempaa saan mummon tarjoamaan karkkia, kun huudan vielä kovempaa saan telkkarista piirrettyjä jne. Tietyille asioille lapset eivät voi mitään ja se on todellakin hyvä opettaa).

On hyväksi ja helpotukseksi tulevalle elämälle oppia hyväksymään niin ihmiset kuin eläimet olivatpa ne luonteeltaan tai näöltään millaisia vain ilman pelkoa tai ennakkoasenteita ja tämä opitaan parhaiten esimerkillä omilta vanhemmilta. Vanhemmat välittävät huomaamattaankin asenteet lapsiin lukiessaan kirjoja, katsoessaan telkkaria, leikkiessään leluilla (täältä tulee iso paha koira ja sanoo hau hau etc..). Mutta muistakaahan myös opettaa luonnollinen varovaisuus sillä niin ihmiset kuin eläimet ovat inhimillisiä eikä nukkuvaa karhua kannata häiritä. Niin eläinten kuin ihmisten kanssa pätevät lähes samat säännöt ja ne on lapsille hyvä opettaa käytöstapoina jolloin lapsista tulee empaattisia, toisten tunteet huomioon ottavia ei koiran potkijoita tai lintujen kivittäjiä. Ja eläinten koulutuksesta saa oikeasti paljon avaimia lasten kasvatukseen. Tsemppiä koko perheen asenteisiin!

 

[haukku]

Harmillista! Meidän "iskä" ei pidä kissoista, mutta onneksi mummolan kissoja saadaan kuitenkin paijata. Olisi harmi, jos lapsi ei saisi kissoihin tutustua. Koiria meillä on kotona. Jo alusta asti pyrittii toteuttamaan koirat ja vauva toisiinsa ja aika hyvin meni. Nyt koira toimii välillä jopa lapsen viihdyttäjänä -valvotusti tietenkin. Lapselle on yritetty myös opettaa, ettei koiraa saa häiritä sen nukkuessa tai syödessä -aika huonolla menestyksellä tosin vielä (lapsi 13kk).

Ajattelin samaa kuin edellinekin kirjoittaja, että iskän negatiivinen asenne saattaa "tarttua" lapseen. Kai lapsi vaistoaa sen... Myös, jos koiraa komennetaan kovasti lapsen lähellä, lapsi voi pelästyä ja hämmentyä, jos/kun ei ymmärrä mistä häslinki johtuu. Ja jos koiran läheisyys saa aikaan kireän tilanteen ja sanaharkkaa aikuisten välillä, lapsi varmasti kuvittelee, että kyllä tuo eläin onkin kaiken pahan alku.

Olen sitä mieltä, että kyllä lapsen pitäisi saada tutustua ja tottua koiraan. Aika hankalaakin, jos lapsi pelkää kaikkia koiria. Tietenkin lapselle pitää myös opettaa, ettei vieraita koiria saa mennä pitelemään.

Meillä toisiinsa totuttaminen kävi aika helposti. Aluksi annettiin vaavin katsella koiraa turvallisesti aikuisen sylistä, koska koira ei onneksi riehaantunut hyppimään ja tavoittelemaan vauvaa. Tietenkin koirasta myös puhuttiin positiivisesti, sitä taputettiin ja kehuttiin, niin että lapsi tajusi sen olevan "kiva". Ei ehkä voi teidän iskältä vaatia, että se paijaisi anopin koiraa edes "näytösluontoisesti" (ei meidänkään iskä pidä mummon kissoja sylissä .

Ehkä teidän kannattaisi käydä lapsen kahdestaan mummolassa ja mummo voisi näyttää miten koiraa taputellaan ja kertoa miten kiva kaveri se on. Lapsi voisi sitten katsella kauempaa, vaikka äidin sylistä. Kyllä luulisi, että jonkun kerran jälkeen alkaa koira ja sitä lähestyminen kiinnostamaan...

Tietenkin tilanne pitäisi olla rauhallinen, mutta jos koira pysyy rauhallisena, niin kaikki käy varmasti ihan helposti. Täytyy tietenkin varoa, ettei koira pääse pelästyttämään lasta hyppimällä tai tulemalla liian aikaisin liian tunkeilevasti lähelle....

Toivotaan tosiaan, että iskä antaa teidän tutustua koiriin! Jos iskä pelkää koiria, niin ehkä hän myös pelkää normaalia enemmän, että lapselle tosiaan sattuu jotakin koiran kanssa. Ehkä juuri siksi hän on niin ehdoton vaatimuksissaan? Onnea koirakaveruudelle!

 

[aino]

Meillä on sekä koira että 10 kk lapsi. Tietysti kun lapsi on tottunut koiraan ihan syntymästään asti, mitään ongelmia ei ole tullut.

Mutta ystävien lapsi pelkäsi hirveesti meidänkin koiraa mutta ei sitä mihinkään toiseen huoneeseen suljettu tms. Koira pidettiin vähän pidemmän matkan päässä ja muutaman tunnin päästä lapsi oli ihan kokonaan unohtanut "koirakammonsa".

Meidän koiraa ei kyllä voisi edes laittaa mihinään toiseen huoneeseen koska raapisi ovea ja haukkuisi koko ajan siellä ollessaan kun ei ole semmoiseen tottunut.. Ei olisi varmaan kovin miellyttävä vierailu niinkään että koira huutaa seinän takana koko ajan

Ja toi on hyvä pointti, että lapsi "matkii" vanhempiensa reaktioita. Esim. jos miehesi on aina viemässä koiraa pois kun menette mummolaan niin lapsella ei ole siihen mahdollistakaan tottua.
Meidän pojasta huomaa hyvin jos esim. kaatuu niin ettei oikeasti satu, niin katsoo miten isä ja äiti reagoi ja sitten jos vaan hymyillään takaisin niin hänkin alkaa hymyillä.

Lapset on oikeasti tosi sopeutuvaisia ja tuon ikänen ei vielä voi varmaan edes saada mitään ikuista koirakammoa..

 

[...]

Pelkäsin naapurin koiria kuollakseni. Ja minua kiusattiin vielä tahallani, päästettiin koirat irti ja naurettiin kun juoksin pakoon.

Eikä?!? Ei ihme jos näkee painajaisia!

 

[mopsis]

Oma tyttärini pelkäsi koiria n. 7-12kk iässä. Hän tärisi ja puhkesi itkuun, kun kävimme siskoni luona, jossa on kaksi koiraa. Koirat laitettiin aina ulos, kun kävimme. Koirapelko hävisi ihan itsestään sen kummemmin totuttelematta n. vuoden iässä. Ensin tyttö alkoi vaunuista osoitella ohimeneviä koiria ja sanoi "hau hau". Myöhemmin hän uskaltautui silittelemään siskoni koiria. Nyt tyttö on 1v5kk ja koirista ihan innoissaan.

Tuo pelkääminen ajoittui samaan ikään kuin pahin vierastaminenkin. Oudot ihmiset ja asiat pelottivat. Oman kokemuksen perusteella olen vähän eri linjoilla kuin aiemmat kirjoittajat. En tuputtaisi lapselle koiraa vielä ollenkaan, vaan odottelisin rauhassa. Uskon, että se luontainen kiinnostus kaikkia nelijalkaisia, pörröisiä ja pehmoisia kohtaan syttyy sitten taaperoiässä.

 

[ML]

itselleni on tulossa ensimmäinen ja oma koira on 1,5v vielä kohno koira. neuvoja on kysytty monelta. Rauhasa totutella molempien. Meillä on onneksi kylässä käynyt eri-ikäisiä lapsia. Kovin kiinnostavia ne kopirasta ovat. Vieraat ovat antaneet haistella, ityse olen ollut vieressä. Lasta on hyvä opettaa miten koiraa lähestyy ja koiraa taas hyvä opettaa miten lasta lähestyy molempia kun tilanne yleensä jännittää. rauhallisuus on varmaan se kaikkein paras asia ja vähän kerrallaa. Toi aita juttu kuulostaa kans hyvältä. Koira ja lapsi näkevät, mut kumpaakaan ei ns syrjitä.

 

[jaana]

Meidän vauva pelkää myös koiria, ikää 9kk. Vierastaa muutenkin joten ei ole mitenkään yllättävää...

Itse en voi sietää sitä asennetta että koirien omistajat eivät voi yhtään estää lemmikkiään tekemästä kaikkea mitä ne haluavat... Sukulaisperheessä on koira ja joka kerta se juoksee vauvan luokse ja alkaa haukkua ihan kamalasti. Sitä ei kiellettä, se on vaan suloinen hauveli ja on tosi hauskaa kun vauva alkaa pelätä sitä. Eivät varmasti tekisi niin kuin esim ML kirjoitti.

Itse vihaan koiria mutta nyt yritän suhtautua niihin suht koht neutraalisti että en tartuttaisi tätä asennevammaani lapseen.

 

[**]

Oletko jaana ajatellut, ettei tälle sukulaisperheellesi ole välttämättä tullut mieleen että SINÄ haluat että koiraa estellään tulemasta luo tai tekemestä juttuja?

Harvat kun ovat ajatustenlukijoita.

 

[koiraihminen]

Onko lapsi saanut huonon kokemuksen esim. koira hypännyt häntä vasten ja pelkää sen takia vai pelkääkö kuitenkin jotain mitä ei vielä ymmärrä?
Jos pelkää jälkimmäisen takia, siis ettei lapsi ole vielä saanut huonoa kokemusta (koira purrut, hyppinyt tms.) on varmasti helpompi päästä asiassa eteenpäin.
Kannattaa itse mummin kanssa laskeutua sekä lapsen että koiran tasolle lattialle. Mummi koiran johtajana on koiran vieressä, koira makaa maassa ja mummi rapsuttelee ja juttelee koiralle. Lapsi on äidin sylissä turvassa melko lähellä, mutta samalla lapselle riittävän kaukana. Juttelette lapselle koirasta mummin ja äidin ja isän? kanssa samalla silitellen koiraa. Koiran olisi hyvä olla maassa makuullaan esim. namupalan voimin jos ei muuten.
Puhelette iloisella äänellä ja kehutte niin koiraa kuin lasta. Esim. tessu on mummin koira, tessu makaa maassa ja nuuhkii mummin kättä, mummi silittää tessun masua niin kuin äiti silittää sinun masua, tessu ja koirat tykkäävät siitä tms... kaikkea positiivista ja lämpimiä asioita, mistä lapsi saa hyviä mielleyhtymiä. Voitte esim. kysellä että nukkuukohan tessu omassa pedissä niinkuin sinä, ja käydä katsomassa tessun petiä. Kysymykset on hyviä ja sitten miettiä niihin yhdessä vastaus. Ja taas jos lapsi ei puhu, niin antaa hänelle kieli asioiden esiin tuomiseksi. Lue lapsesi ilmeitä ja ennakoi milloin pelottaa, sitten heti vahva turvallinen läheisyys, josta saa tarkkailla asiaa (Äidiltä ei takertuvaa halausta tms. vaan positiivinen turvallinen syli) ja pelottavan asian auki selittäminen. Esim. tessu haukkuu koska sen on ollut ikävä meitä ja se on odottanut vieraita. Koirat eivät osaa puhua ja haukkumalla koira kertoo mitä sillä on asiaa. jne... Jos hyppii, yrittää nuolla kasvoja=koirien maailmassa lauman jäseniä tervehditään nuuhkimalla kuonoja=ihmisen kasvot ja niiden nuolaisu jne... Siksi tessu tekee samaa meillekin jne... Äidin ja mummin malli (turvallisen aikuisen ylipäätään) ensin. Tessu voi nuolaista mummin kasvoja, mummi iloinen tervehdyksestä, äidin käden nuuhkaisu jne...
Lapsi tarkkailee vanhempien reaktioita joka asiassa ja tässäkin ne ovat oleellinen osa pelkää / ei pelkää tunteita. Edellä mainittuja esimerkkejä kannattaa toistaa monia kertoja, kymmeniä tai satoja. Joka kerta. Jo kotona/ matkalla olisi hyvä puhua vähän kuin sivumennen, että onkohan tessu meitä tervehtimässä haukkuen, hyppien tms. ja taas asian auki puhuminen matkan varrella kuin muina miehinä, niin lapsi tietää mitä tulee ja osaa varautua, sekä tietää mitä se tarkoittaa. Ja heti paikan päällä muistuttaa lasta, että onhan se tessu täällä meitä tervehtimässä ja miksi se niin tekikään. jne..
Koko ajan ei tietenkään kannata koirassa pysyä vaan aluksi hetki jota pidentää joka kerta ja sitten kun koira on saanut tervehtiä ja te koiraa, muita mieluisia asioita mummolassa katsomaan. Mutta ensin tervehtiminen koiran kanssa. Näin siis koira pääsee omasta enimmästä innostuksestaan ja lapsi pelostaan. Jos pitkä vierailu, voi välillä palata asiaan ja yhdessä katsoa mitä tessulle kuuluu. Koiralle palkkaa heti, kun on normaalistikin ja muuten hyvin! Näin koira jaksaa katsomisen ja tietää että käyttäytyy oikein. Lapsi ei tällöin säikähdä ja huomaa koiran olevan ookoo.
Mielestäni koiraa ei kannata ulos sulkea laumasta, koska se ei poista ongelmaa. Joka ei ehkä vielä ongelma, mutta myöhemmin saaattaa olla jos isä on niin koirakielteinen. SUomessa kuitenkin paljon koiria.
Helpompi elää, jos ymmärtää niiden perusviestejä eikä tarvii pelätä!

Kaikki tietenkin riippuu koirasta ja vielä enemmän ihmisistä sen ympärillä. Mutta jos äitisi koira, jonka äitisi tuntee ja sinä tiedät koiran ja luotat äitiisi niin voi kokeilla. Koirien kanssa touhutessa täytyy muistaa pitää mielessä ja tiedostaa, ettei koiraan voi luottaa 100 %. Tilanteissa on pysyttävä valppaana ja rauhallisena, ei pelosta täristen miettien että nyt se puree... Tämän pelon koira aistii niin kuin lapsikin.

Huuh! tulipa pitkä sepustus. Ja varmasti löytyy eriäviä näkökantoja. Näin kuitenkin oma lapseni nyt 4vee tutustui koiraamme aikoinaan (tosin jo masusta asti kuullut haukun). Mutta ennen omaa lasta, myös naapurin lapset tutustuivat koiraan näin. Neljän eri perheen alle 2 veet,joista osa pelkäsi jo alkuun, toiset ei. Kun aikaa oli sekä minulla että perheillä toimia edellä mainitusti joka kerta, niin koiraan tottuivat kaikki ja pelot jäivät pois. Samoin toimin useasti lenkillä, jos pelokkaan uteliaita lapsia ja vanhemmat kysyvät lupaa tulla katsomaan koiraa. Koirallekin hyvää arkitilanteiden oppimista yhä uudelleen. Ja muille koiraihmisille: koirakin huomiotu, eikä tilanteita ole joka viikkokaan.