V
vierailija
Vieras
Te joilla on jatkuvasti puhuvat lapset, miten hermonne kestävät? Mä puhaltelen, yritän jaksaa kuunnella, mutta välillä en vain jaksa ja olen äärimmäisen väsynyt jatkuvaan lapsen puhumiseen, kyselyyn ja selittämiseen. Oon sanonut, että nyt en ehtisi kuunnella tai nyt voisit olla hetken ihan hiljaa, mutta ei auta. Pari minuuttia on hiljaa ja taas alkaa armoton selitys. Ja kun asiat eivät ole mitään mitä sillä hetkellä pitäisi sanoa, miettä, ajatella, eivätkä niinkuin liity millään lailla mihinkään meneillä olevaan. Lapsi on 9v. Koulussa tullut palautetta samasta asiasta. Puhuu tunnilla, vähintäänkin hymisee tai hyräilee tai aivan spontaanisti yhtäkkiä sanoo jotain. Kyläillessä tai juhlissa selittää vieraille sitä ja tätä ja tuota.
Olen yrittänyt olla kuuntelevinani, vaikka miettisinkin ihan omia juttujani, mutta ei auta. Kulkee perässä ja selittää. Selitys on sellaisina kysymysmuotoisina kokoajan, jolla pitää kuulijansa kuuntelevassa tilassa tyyliin "arvaa mitä, arvaa kumpi, arvaa mikä oli jännä, veikkaa mikä näistä, tiiätkö kerran, mitä mieltä oot, mitä luulet jnejne." En vaan jaksa sitä pölötystä taukoamatta. Ja kaikkeen on vastattava, muuten jankkaa "no arvaa nyt, hei ihan oikeesti veikkaa nyt jne." Jos jään kiinni etten kuunnellut, lapsi loukkaantuu ja sanoo surullisena "sä et ikinä kuuntele mua."
Meillä on kaksi tosi vilkasta lasta ja molemmat puhuu paljon, mutta tää isomman tauoton pölötys on aivan käsittämätöntä. Pienempi sentään kyselee asiaa "missä pefletti on, onko tämä minun juomapullo, onpa hyvää ruokaa jne." Mun hermo on välillä todella ohut ihan siitä syystä, että ei ole hetkeäkään että olis hiljaista. Tvtä katsoessa kyselee kokoajan ohjelmasta tai jostain ihan muusta asiasta. Pyydän olemaan hiljaa ja höpötys alkaa taas kohta, luon tuiman katseen ja "ups mää unohin" ja taas jatkuu selitysrumba.
Ollaan lasten kanssa jatkuvasti, elleivät ole kavereillaan. Pelaillaan, uidaan, potkitaan palloa, luetaan, köllötellään sohvalla jne joten huomionhakua en usko olevan. Mutta mitä? Lapsella on kavereita, harrastuksia ja ihan normi elämää elellään. Kaveritkin selvästi välillä väsyy tähän. Ei ole auttanut keskustelu, lahjonta ei kiristys. Yksinollessakin eri huoneessa esim pelaamassa pleikkaa puhuu pelille "ääk ei, voi vitsi ei mun pitäny tolle syöttää, voi ei nyt toi tulee, apua, just, no mä meen sit täältä jne" jos katsoo youtubesta videoo käy kokoajan näyttämässä jotain "hei kato tää, tää on jännä, kato arvaa mitä kohta tapahtuu jne." Lista on loputon...
Millä kanssasisareni hermonne kestää!!???
Olen yrittänyt olla kuuntelevinani, vaikka miettisinkin ihan omia juttujani, mutta ei auta. Kulkee perässä ja selittää. Selitys on sellaisina kysymysmuotoisina kokoajan, jolla pitää kuulijansa kuuntelevassa tilassa tyyliin "arvaa mitä, arvaa kumpi, arvaa mikä oli jännä, veikkaa mikä näistä, tiiätkö kerran, mitä mieltä oot, mitä luulet jnejne." En vaan jaksa sitä pölötystä taukoamatta. Ja kaikkeen on vastattava, muuten jankkaa "no arvaa nyt, hei ihan oikeesti veikkaa nyt jne." Jos jään kiinni etten kuunnellut, lapsi loukkaantuu ja sanoo surullisena "sä et ikinä kuuntele mua."
Meillä on kaksi tosi vilkasta lasta ja molemmat puhuu paljon, mutta tää isomman tauoton pölötys on aivan käsittämätöntä. Pienempi sentään kyselee asiaa "missä pefletti on, onko tämä minun juomapullo, onpa hyvää ruokaa jne." Mun hermo on välillä todella ohut ihan siitä syystä, että ei ole hetkeäkään että olis hiljaista. Tvtä katsoessa kyselee kokoajan ohjelmasta tai jostain ihan muusta asiasta. Pyydän olemaan hiljaa ja höpötys alkaa taas kohta, luon tuiman katseen ja "ups mää unohin" ja taas jatkuu selitysrumba.
Ollaan lasten kanssa jatkuvasti, elleivät ole kavereillaan. Pelaillaan, uidaan, potkitaan palloa, luetaan, köllötellään sohvalla jne joten huomionhakua en usko olevan. Mutta mitä? Lapsella on kavereita, harrastuksia ja ihan normi elämää elellään. Kaveritkin selvästi välillä väsyy tähän. Ei ole auttanut keskustelu, lahjonta ei kiristys. Yksinollessakin eri huoneessa esim pelaamassa pleikkaa puhuu pelille "ääk ei, voi vitsi ei mun pitäny tolle syöttää, voi ei nyt toi tulee, apua, just, no mä meen sit täältä jne" jos katsoo youtubesta videoo käy kokoajan näyttämässä jotain "hei kato tää, tää on jännä, kato arvaa mitä kohta tapahtuu jne." Lista on loputon...
Millä kanssasisareni hermonne kestää!!???
mutta muut isit voi kyllä vastailla. 
Tämä ajatusmalli toimii muhun samalla tavalla kuin pahimmassa koliikkivaiheessa vinkit "kyllä se menee ohi, jaksat nyt vaan". Se oli ihan itkun aiheuttama neuvo kun en vaan jaksanut.
ja helpotusta ei tosiaan ehkä ole vielä luvassa..meillä menty näin nyt 7-vuotta
