lapsi pyytelee anteeksi...

[anteeksi]

Meillä siis 2 vuotias joka nykyään pyytelee jokaista kiukkuiluaan anteeksi...

Ensin meni niinpäin että saattoi esim tahallaan lyödä meitä vanhempia, potkaista koiraa tai jotain muuta vastaavaa, ja me sitten kielsimme ja sanoimme että jos satuttaa toista tahallaan on hyvä pyytää anteeksi.

Aluksi anteeksipyytäminen oli tosi vaikeaa, mutta sitten alkoi kausi että saattoi huvikseen läpsiä vaikka 10 kertaa putkeen ja joka kerran jälkeen pyysi anteeksi, oli ikäänkuin leikkiä.

Nyt viimeaikoina on ruvennut pyytelemään anteeksi aina jos esim. kiukkuilee tai temppuilee ruokaillessa, pukiessa tai muussa tilanteessa. Itselläni on tästä tosi paha mieli, sillä tuntuu että olen liikaa vaatinut käyttäytymän...

Itselläni on viimeaikoina ollut välillä turhan lyhyt pinna raskauden väsymyksen vuoksi ja on turhan helposti tullut tuiskastua lapselle että "oleppas nyt kunnolla" "äiti ei jaksa sun temppuilua" tms. Lapsi sitten silittää minua kädestä tai halaa, että "anteeksi äiti". Minun ei tarvi kun vähän tuiskasta lapselle hänen pahanteostaan (tai uhmasta) niin heti on pyytelemässä anteeksi...

Itsellä tosi paha mieli kun tuntuu etten anna lapsen olla lapsi, enkä ota vastaan lapsen uhmaa ja kiukuttelua niinkuin pitäisi. Ei lapsen kuuluisi pyydellä anteeksi joka kiukkuiluaan... Ja sitä olenkin yrittänyt selittää lapselle, ettei kokoajan tarvi pyydellä anteeksi.. Olen myös yrittänyt selittää jos olen tuiskassut että "äitillä on nyt vähän känkkäränkkää, anteeksi kun sanoin rumasti". Lapsi sanoo vaan joo, ja pyytää silti anteeksi...

Tänään koin olevani totaalisen paska, kun lapsi istui potalla eikä uskaltanut kakata kun on ollut maha vähän kovalla nyt pari päivää.. Olin typerä ja istutin lasta potalla ja sanoin että nyt vaan pitää kakata ja sitä ennen ei nousta, että maha tulee kipeäksi jos ei kakkaa.. Vasta myöhemmin tajusin että äänensävyni oli "äkäinen" ja lapsi varmaan siitäkin syystä pelkäsi potalla istumista. Lapsi sitten sanoi minulle itku kurkussa että "älä äiti viitsi kiukutella minulle". Kylläpä kolahti.. Tuli NIIN paha mieli ja otin lapsen syliin ja pyysin anteeksi jos kuulostin ja vaikutin vihaiselta.

Haluaisin nyt vaan tietää että onko tällainen "anteeksi-kausi" yleistäkin lapsilla, vai olenko itse saanut sen aikaiseksi..?!

Olen tiukka mutta myös hellä ja meillä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan tykkäävämme päivittäin. Nyt loppuraskaudesta olen vain ollut erityisen kireä, ja pelkään että olen sillä saanut aiheutettua lapselleni tunteen ettei kiukuttelu ole sallittua... Ja näin en halua sen olevan. Meillä kiukuttelu ja tunteiden näyttäminen on sallittua ja jopa toivottua...

 

[äiti]

Meillä on kanssa anteeksi-sana käytössä joka kohdassa. Ikää herralla 4v. En tiedä mistä johtuu mutta pyytää anteeksi välittömästi jos on tehnyt jotain kiellettyä, satuttaa itseään jossain tms. Onko tuo aivan normaalia, sitä mietin itsekkin? Vai olenko kasvattanut väärin?

 

[vieras]

Meillä ppika 2v innostui joku aika sitten "anteeksi" sanasta. Ei kylläkään pyytele uhmaansa/kiukkuaan anteeksi, mutta tulle esim. tahallaan läppäsemään kädellään (niin ettei se edes oikeasti ketään satu) ja sitten heti perään pyytää anteeksi ja halaa. Hän on selvästi oppinut tämän uuden "taidon" ja haluaa selvästi harjoitella sen käyttöä. En kyllä osaa sanoa, liittyykö tämä teidän tilanteeseenne.

 

[kokoko]

meillä oli tuommoinen anteeksi-kausi jossain välissä vähän 2 vuoden jälkeen, nyt on taas sitten sellainen, ettei pyydä anteeksi ellei erikseen patista. Minusta se tuntui olevan yhdessä välissä vain sellaista uutuudenviehätystä tms. kun oppi pyytämään anteeksi, niin pyysi sitten joka välissä!

 

[coatrack]

Enpä osaa muuten mitään sanoa mutta jaan kokemuksesi tuosta sun tuntemuksesta, että ymmärrän varmaan mitä tarkoitat.. Meillä ei ole ollut ongelmia kiukuttelujen tai anteeksipyyntöjen suhteen, mutta yhtenä päivänä kun olimme ulkoilemassa, kolmivuotias kaatui polkupyörällä kesken tien ylityksen kun varmaan hätääntyi nähdessään auton lähestyvän ja hihkaisi ylös noustessaan "anteeksi!". Tuli itelle surkea olo että miksi ihmeessä lapsi pyytää anteeksi multa täyttä vahinkoa jossa ei ole mitään anteeksipyydettävää, mut sit ajattelin että hän varmaan vaan yhdisti sen siihen että esim. pikkusisaruksen kanssa kaatuessa on tapana pyytää aina anteeksi jos kaatuu eikä mistään sen kummemmasta.

 

[ap]

Mutta meillä siis niin että lapsi pyytelee anteeksi sen jälkeen kun minä olen komentanut olemaan kunnolla tai lopettamaan temppuilun.. Viime yönä lapsi sanoi jopa unissaan "anteeksi äiti"... :´(
On olo että olen ollut liian tiukka ja siksi lapsi pyytelee minulta jatkuvasti anteeksi... Meneeköhän se ajallaan ja rakkaudella ohi vai täytyyköhän minun oikein ottaa kunnolla tehtäväksi opettaa että kiukuttelu on myös sallittua.. Olen siis kyllä sanonut anteeksipyytelystä että ei tarvi pyytää anteeksi, mutta silti vain pyytää...
Pitääköhän lapseni minua hirviönä joka vain komentelee.. ?
Rakastan kuitenkin lastani eniten koko maailmassa, ja pidän kyllä huolen siitä että hän saa tuntea sen sylin, halausten, yhteisen naurun ym merkeissä.. Mutta onkohan lapsella silti päällimmäisenä mielessä että äiti vaan äkäilee...? :´(

 

[.]

.

 

[kokoko]

minusta toi kyllä kuulostaa vain siltä, että toi on nyt tommonen muoti-ilmaisu hänellä, ja aikaa myöten tilanne varmasti helpottuu. JOs alat liikaa kiinnittämään huomiota siihen niin poika menee varmasti vielä enemmän hämilleen... Mä tekisin niin kuin sinä jo teet eli sanoisin "turhien" anteeksipyyntöjen jälkeen, että ei haittaa, kyllä sinä kiukutella saa tms. eikä tarvi pyytää anteeksi kun ei ole tehnyt mitään tms.

 

["vieras"]

Googlettamalla löytyi.. Meillä 2,5v tekee kanssa tätä ja itsellä syyllinen olo, jos olen itse jotenkin sen aiheuttanut..