A
anteeksi
Vieras
Meillä siis 2 vuotias joka nykyään pyytelee jokaista kiukkuiluaan anteeksi...
Ensin meni niinpäin että saattoi esim tahallaan lyödä meitä vanhempia, potkaista koiraa tai jotain muuta vastaavaa, ja me sitten kielsimme ja sanoimme että jos satuttaa toista tahallaan on hyvä pyytää anteeksi.
Aluksi anteeksipyytäminen oli tosi vaikeaa, mutta sitten alkoi kausi että saattoi huvikseen läpsiä vaikka 10 kertaa putkeen ja joka kerran jälkeen pyysi anteeksi, oli ikäänkuin leikkiä.
Nyt viimeaikoina on ruvennut pyytelemään anteeksi aina jos esim. kiukkuilee tai temppuilee ruokaillessa, pukiessa tai muussa tilanteessa. Itselläni on tästä tosi paha mieli, sillä tuntuu että olen liikaa vaatinut käyttäytymän...
Itselläni on viimeaikoina ollut välillä turhan lyhyt pinna raskauden väsymyksen vuoksi ja on turhan helposti tullut tuiskastua lapselle että "oleppas nyt kunnolla" "äiti ei jaksa sun temppuilua" tms. Lapsi sitten silittää minua kädestä tai halaa, että "anteeksi äiti". Minun ei tarvi kun vähän tuiskasta lapselle hänen pahanteostaan (tai uhmasta) niin heti on pyytelemässä anteeksi...
Itsellä tosi paha mieli kun tuntuu etten anna lapsen olla lapsi, enkä ota vastaan lapsen uhmaa ja kiukuttelua niinkuin pitäisi. Ei lapsen kuuluisi pyydellä anteeksi joka kiukkuiluaan... Ja sitä olenkin yrittänyt selittää lapselle, ettei kokoajan tarvi pyydellä anteeksi.. Olen myös yrittänyt selittää jos olen tuiskassut että "äitillä on nyt vähän känkkäränkkää, anteeksi kun sanoin rumasti". Lapsi sanoo vaan joo, ja pyytää silti anteeksi...
Tänään koin olevani totaalisen paska, kun lapsi istui potalla eikä uskaltanut kakata kun on ollut maha vähän kovalla nyt pari päivää.. Olin typerä ja istutin lasta potalla ja sanoin että nyt vaan pitää kakata ja sitä ennen ei nousta, että maha tulee kipeäksi jos ei kakkaa.. Vasta myöhemmin tajusin että äänensävyni oli "äkäinen" ja lapsi varmaan siitäkin syystä pelkäsi potalla istumista. Lapsi sitten sanoi minulle itku kurkussa että "älä äiti viitsi kiukutella minulle". Kylläpä kolahti.. Tuli NIIN paha mieli ja otin lapsen syliin ja pyysin anteeksi jos kuulostin ja vaikutin vihaiselta.
Haluaisin nyt vaan tietää että onko tällainen "anteeksi-kausi" yleistäkin lapsilla, vai olenko itse saanut sen aikaiseksi..?!
Olen tiukka mutta myös hellä ja meillä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan tykkäävämme päivittäin. Nyt loppuraskaudesta olen vain ollut erityisen kireä, ja pelkään että olen sillä saanut aiheutettua lapselleni tunteen ettei kiukuttelu ole sallittua... Ja näin en halua sen olevan. Meillä kiukuttelu ja tunteiden näyttäminen on sallittua ja jopa toivottua...
Ensin meni niinpäin että saattoi esim tahallaan lyödä meitä vanhempia, potkaista koiraa tai jotain muuta vastaavaa, ja me sitten kielsimme ja sanoimme että jos satuttaa toista tahallaan on hyvä pyytää anteeksi.
Aluksi anteeksipyytäminen oli tosi vaikeaa, mutta sitten alkoi kausi että saattoi huvikseen läpsiä vaikka 10 kertaa putkeen ja joka kerran jälkeen pyysi anteeksi, oli ikäänkuin leikkiä.
Nyt viimeaikoina on ruvennut pyytelemään anteeksi aina jos esim. kiukkuilee tai temppuilee ruokaillessa, pukiessa tai muussa tilanteessa. Itselläni on tästä tosi paha mieli, sillä tuntuu että olen liikaa vaatinut käyttäytymän...
Itselläni on viimeaikoina ollut välillä turhan lyhyt pinna raskauden väsymyksen vuoksi ja on turhan helposti tullut tuiskastua lapselle että "oleppas nyt kunnolla" "äiti ei jaksa sun temppuilua" tms. Lapsi sitten silittää minua kädestä tai halaa, että "anteeksi äiti". Minun ei tarvi kun vähän tuiskasta lapselle hänen pahanteostaan (tai uhmasta) niin heti on pyytelemässä anteeksi...
Itsellä tosi paha mieli kun tuntuu etten anna lapsen olla lapsi, enkä ota vastaan lapsen uhmaa ja kiukuttelua niinkuin pitäisi. Ei lapsen kuuluisi pyydellä anteeksi joka kiukkuiluaan... Ja sitä olenkin yrittänyt selittää lapselle, ettei kokoajan tarvi pyydellä anteeksi.. Olen myös yrittänyt selittää jos olen tuiskassut että "äitillä on nyt vähän känkkäränkkää, anteeksi kun sanoin rumasti". Lapsi sanoo vaan joo, ja pyytää silti anteeksi...
Tänään koin olevani totaalisen paska, kun lapsi istui potalla eikä uskaltanut kakata kun on ollut maha vähän kovalla nyt pari päivää.. Olin typerä ja istutin lasta potalla ja sanoin että nyt vaan pitää kakata ja sitä ennen ei nousta, että maha tulee kipeäksi jos ei kakkaa.. Vasta myöhemmin tajusin että äänensävyni oli "äkäinen" ja lapsi varmaan siitäkin syystä pelkäsi potalla istumista. Lapsi sitten sanoi minulle itku kurkussa että "älä äiti viitsi kiukutella minulle". Kylläpä kolahti.. Tuli NIIN paha mieli ja otin lapsen syliin ja pyysin anteeksi jos kuulostin ja vaikutin vihaiselta.
Haluaisin nyt vaan tietää että onko tällainen "anteeksi-kausi" yleistäkin lapsilla, vai olenko itse saanut sen aikaiseksi..?!
Olen tiukka mutta myös hellä ja meillä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan tykkäävämme päivittäin. Nyt loppuraskaudesta olen vain ollut erityisen kireä, ja pelkään että olen sillä saanut aiheutettua lapselleni tunteen ettei kiukuttelu ole sallittua... Ja näin en halua sen olevan. Meillä kiukuttelu ja tunteiden näyttäminen on sallittua ja jopa toivottua...