Lapsi valehtelee kotona päiväkodintyöntekijöistä

[täh ti]

Ymmärrän, että lapsi ei "tykkää mun tyylistä", olen tiukka ja tasa-arvoinen, eli söpöilyllä ei erioikeuksia voi saada. Meillä on iso ja levoton ryhmä, joten pienetkin erioikeudet kyllä huomataan. Toki ymmärrän, että sellainen hoitaja, joka on jollain tapaa joustavampi/pehmeämpi, tuntuu lapsesta kivalta. Sellainen ei ryhmää vain kannattele. Olen aina ystävällinen ja asiallinen tytölle (kuten muillekin), osoitan läheisyydellä ja kiinnostuksella lapselle, että pidän hänestä. Kehun paljon. Hän kuitenkin hyvin voimakkaasti reagoi esimerkiksi, kun joutuu tekemään asioita, joita ei halua --> maistamaan ruokaa, keräämään leluja, vaihtamaan vaatteita jne.

Nyt hän on alkanut värittämään kotona päiväkodin tapahtumia, kuinka häntä on fyysisesti pakotettu, tönitty, huudettu jne. Mainitsee minut ja toisen työntekijän näissä puheissa, läheisintä hoitajaansa ei (jolta saa eniten joustoa/ pehmeyttä). Mitään näistä ei ainakaan minun osalta ole tapahtunut. Lapsi on näennäisesti yhteistyöhaluinen, joten ei koskaan tarvitse edes kevyesti työntää/ohjata. Näen kyllä hänessä haluttomuutta ja kiukkuakin. Olen sanonut, että ymmärrän jos harmittaa, mut nyt ei muu auta. Joskus kiukku on kantanut iltapäivään saakka, kun vanhemmat tulevat. Lapsi puhuu äidinkielenään minulle vierasta kieltä, mikä ei helpota ristiriitaisia tilanteita, vaikka olisi kuvat ja miten hyväksyvä, kannustava ja iloinen asenne.

Tulossa minun aloitteesta keskustelu vanhempien, esimiehen, työkaverin, ja toivottavasti lapsen kanssa. Tällainen pitää selvittää heti alkuunsa.

Itse taistelen ärtymyksen, loukkaantumisen, pakenemisen halun ja kostonhalun kanssa. Tiedän, että ne kaikki ovat täysin vääriä tapoja suhtautua asiaan, koska kyse on lapsesta. Toisaalta yksityisinä tunteina täysin oikeutettuja. En vaan saa tuoda niitä töihin. Suhtautuminen lapseen ei saa muuttua huonommaksi. Minun täytyy varoa ilmeitä, joilla lasta katson, pieniä hetkiä, kun tekisi mieli "kostaa", näpäyttää tai mitä vaan.

Ei ole helppoa mulle. Tuskin kellekkää asianomaisellekaan. Kiitos kun sain avautua.

 

[pffd]

Voisitko jättää kyseistä tyttöä enemmän muiden kontolle, jos on noin herkkänahkainen, ettei pidä tyylistäsi. Olisi helpompaa molemmille.

 

[täh ti]

Voisitko jättää kyseistä tyttöä enemmän muiden kontolle, jos on noin herkkänahkainen, ettei pidä tyylistäsi. Olisi helpompaa molemmille.

Minusta välttely ei ole ratkaisu. Mun pitää aikuisena koittaa kannatella meidän välistä suhdetta ja koittaa saada tilanne tasapainoon. Töissä ku on, ni ei voi vaan jättää hommaa siihen ja lähteä kävelemään. Tämä on myös tärkeä opinpaikka lapselle:valheella on lyhyet jäljet, eikä niillä saavuta kuin pahaa oloa.

 

[lastentarhanope mammalomalla]

Huh huh, onkohan tämä oikea paikka asian purkamiseen? Eiköhän kannattaisi kääntyä oman johtajan puoleen ja keskustella hänen kanssaan asiasta. Varmasti herättää tunteita lapsen käytös, mutta kuulostaa epäammattimaiselta että purat asiaa täällä.

 

[ajatelma]

Kaikista ei voi tykätä, lapsikaan. Itsekin tiedostat, mistä johtuu, ettei lapsi sinusta pidä.

Miksi ei pehmeämpi ja joustavampi tyyli toimisi, toimiihan se muillakin hoitajilla? Vai yksinkö marttyyrina pidät pakkaa kasassa? Oletko varma, ettei nuo tunteet tule kuitenkin mukaan töihin ja heijastu tiedostamatta lapseen ja kierre olisi näin valmis?
Onko muilla hoitajilla yhteinen äidinkieli lapsen kanssa? Kieli on iso osa kommunikaatiota ja vieraalla intonaatiolla sanotut asiat helposti kuulostavat muulta kuin on tarkoitettu (esim. venäläinen intonaation rikkyys kuulostaa helposti ylimieliseltä tasaiseen tottuneeseen suomalaiskorvaan, toisinpäin suomalainen antaa varmaan intonaatiollaan tollon ja yksinkertaisen kuvan).

Lapsetkin on yksilöitä ja pitää sellaisina kohdata erivapauksineen, eivät mikään villieläinmassa, jota on hallittavalla pelkällä kurilla ja nuhteella. Tasa-ARVO lasten kesken ei tarkoita, että kaikki saa ja tekee kaikkea tasan ja tasan samoilla tavoilla. Siihenkin on opittava ja mahdollisimman ajoissa. Elämä kun on epäreilua aina ja kaikille.