Lapsi vanhemman miehen kanssa

[vierailija]

Elikkäs olen seurustellut about 5 vuotta itseäni 20v vanhemman miehen kanssa. Olen 28v ja haluaisin todella kovasti lapsen. Mieskin haluaa, mutta on ilmoittanut ettei töidensä vuoksi (ja luonteensa) voi/halua/ole valmis sitoutumaan siihen että olisi jatkuvasti mukana arjessa. Mies työskentelee tällä hetkellä ulkomailla, tulevaisuudesta on tietenkin vaikea sanoa. Taloudellisen vastuun mies on valmis kantamaan. Olen itse yliopisto-opinnoissani loppusuoralla ja mietinkin jos hankkisin vauvan ns.itselleni ja mies osallistuu kun pystyy. Olen miettinyt paljon onko tämä järkevää, mutta en tiedä ovatko uusperhekuviot varsinkaan sen houkuttavampia! Tuntuu nimittäin, että kaikilla about 28-40 vuotiailla kunnollisilla miehillä on jo lapsia. Kerran olen suhdetta 3 lapsen isään yrittänytkin, mutta se kaatui heti alkuunsa kun en voinut hyväksyä kaikkea sitä hässäkkää mitä uusperhekuvioon liittyi. Olenko aivan tyhmä jos hankin lapsen tämän vanhemman miehen kanssa ja kasvatan sen ehkä pääasiallisesti yksin?

 

[vierailija]

Jos olet todella valmis kasvattamaan lapsen lähes yksin niin miksi ei. Et maalaile ruusuisia kuvia että kun mies näkee pienen tuhisevan nyytin niin heltyy ja ryhtyy kokopäivätoimisesti isäksi.

 

[Elena777]

Olenko aivan tyhmä jos hankin lapsen tämän vanhemman miehen kanssa ja kasvatan sen ehkä pääasiallisesti yksin?

Et ole, mutta älä vaadi toiseltakaan sitten enempää kuin sen mihin hän on kykenevä, halukas tai valmis.

 

[VesperV]

Et ole, mutta älä vaadi toiseltakaan sitten enempää kuin sen mihin hän on kykenevä, halukas tai valmis.

Olen samaa mieltä. Jos molemmat haluaa lapsen, niin sovitte vain asioista hyvin ja perustatte perheen. Se on teidän perhe ja teette siitä juuri sellaisen kun haluatte.

Kysymys kuuluukin, onko tuo se malli jota oikeasti haluaa? Jos se jo alun alkaen tuntuu epäreilulle tai huonolle niin älä tee sitä.

 

[Echo]

...hankkisin vauvan ns.itselleni ja mies osallistuu kun pystyy.

Tuosta "kun pystyy" sulla ei ole mitään takeita.
Eli sun pitäisi asennoitua 100 %:sesti hoitamaan lapsi itse, jos mies on sanojensa mukaan "onilmoittanut ettei töidensä vuoksi (ja luonteensa) voi/halua/ole valmissitoutumaan siihen että olisi jatkuvasti mukana arjessa."
Mikä tuo "luonteensa vuoksi"?

Mietin vaan että tuleeko sulle kuitenkin katkeruus jossain vaiheessa, kun meet neuvolaan aina yksin, valvot öitä vauvan kanssa yksin, otat vastaan 2-vuotisuhman yksin (sitä ennen kiltti lapsi muuttuu lattialla itkupotkuraivaria pitäväksi mustekalaksi jota pitää survoa talvihaalariin), olet päikyn vanhempainilloissa yksin?

Siis yksinhuoltajia on Suomessa vaikka kuinka ja he pärjäävät suurimmaksi osaksi hienosti, mutta mieti vielä, löytäisitkö jostain innokkaamman isäehdokkaan joka olisi mahtava puolisokin?

 

[vierailija]

Tuosta "kun pystyy" sulla ei ole mitään takeita.
Eli sun pitäisi asennoitua 100 %:sesti hoitamaan lapsi itse, jos mies on sanojensa mukaan "onilmoittanut ettei töidensä vuoksi (ja luonteensa) voi/halua/ole valmissitoutumaan siihen että olisi jatkuvasti mukana arjessa."
Mikä tuo "luonteensa vuoksi"?

Luonteella tarkoitin et mies on luonteeltaan niin itsekäs ja vapautta kaipaava. Ei osaa sitoutua vaan pakenee mm.töihinsä niinkuin nytkin ulkomailla työskentelee. Huolehtii ja hoitaa kyllä velvoitteensa, mutta en näkisi häntä mitenkään normaalia perhearkea pyörittämässä vuodesta toiseen..Hän ahdistuisi sellaisesta.
Meillä on yhteinen kiva asunto ja asiat muuten hyvin. Mies sanoi myös, että voisi palkata lastenhoitoapua kun ei itse pysty olemaan kotona. En tiedä onnistuisiko käytännössä...

Jotenkin vain tuntuu, että tämä olisi itselle ns.helpompi ratkaisu kuin lähteä mukaan esim.uusperhe kuvioon. Niissä on kuitenkin aina omat ongelmansa. Nyt ainoa ongelmani olisi, että joudun ottamaan yksin vastuun lapsesta, muttei ainakaan olisi entisiä lapsia ja exiä kuvioissa sotkemassa.
ap

 

[vierailija]

Tuosta "kun pystyy" sulla ei ole mitään takeita.
Eli sun pitäisi asennoitua 100 %:sesti hoitamaan lapsi itse, jos mies on sanojensa mukaan "onilmoittanut ettei töidensä vuoksi (ja luonteensa) voi/halua/ole valmissitoutumaan siihen että olisi jatkuvasti mukana arjessa."
Mikä tuo "luonteensa vuoksi"?

Mietin vaan että tuleeko sulle kuitenkin katkeruus jossain vaiheessa, Siis yksinhuoltajia on Suomessa vaikka kuinka ja he pärjäävät suurimmaksi osaksi hienosti, mutta mieti vielä, löytäisitkö jostain innokkaamman isäehdokkaan joka olisi mahtava puolisokin?

Toki olisi ihannetilanne löytää lapseton ja perhe-elämästä innostunut isäehdokas! Pelottaa vain että aika menee ohi ja olen pian liian vanha. Olen toki vasta 28, mutta kuitenkin.
ap

 

[Echo]

Luonteella tarkoitin et mies on luonteeltaan niin itsekäs ja vapautta kaipaava. Ei osaa sitoutua vaan pakenee mm.töihinsä niinkuin nytkin ulkomailla työskentelee. Huolehtii ja hoitaa kyllä velvoitteensa, mutta en näkisi häntä mitenkään normaalia perhearkea pyörittämässä vuodesta toiseen..Hän ahdistuisi sellaisesta.
Meillä on yhteinen kiva asunto ja asiat muuten hyvin. Mies sanoi myös, että voisi palkata lastenhoitoapua kun ei itse pysty olemaan kotona. En tiedä onnistuisiko käytännössä...

Jotenkin vain tuntuu, että tämä olisi itselle ns.helpompi ratkaisu kuin lähteä mukaan esim.uusperhe kuvioon. Niissä on kuitenkin aina omat ongelmansa. Nyt ainoa ongelmani olisi, että joudun ottamaan yksin vastuun lapsesta, muttei ainakaan olisi entisiä lapsia ja exiä kuvioissa sotkemassa.
ap

Niin, itse näkisin tuon sun kuvion rauhaisampana ja selkeämpänä kuin uusperhekuviot.

Mutta pystytkö odottamaan vielä 1-2 vuotta? Tekisit oman alasi töitä, sit tunnustelisit miehen mielipidettä että pehmeneekö enemmän lapsiajatukselle (on tosin sen verran vanha että voi olla aika lukkiutunutta ajattelu).
Pystytkö muuttamaan miehen luo vauvan kanss?

Ja -sori- siinä 1-2 vuoden sisään saattais joku lapsirakas mies ilmaantua sun reviirille.

 

[vierailija]

Niin, itse näkisin tuon sun kuvion rauhaisampana ja selkeämpänä kuin uusperhekuviot.

Mutta pystytkö odottamaan vielä 1-2 vuotta? Tekisit oman alasi töitä, sit tunnustelisit miehen mielipidettä että pehmeneekö enemmän lapsiajatukselle (on tosin sen verran vanha että voi olla aika lukkiutunutta ajattelu).
Pystytkö muuttamaan miehen luo vauvan kanss?

Ja -sori- siinä 1-2 vuoden sisään saattais joku lapsirakas mies ilmaantua sun reviirille.

Kiitos. Pystyisin varmaankin odottamaan ja katsomaan vielä vähän tilannetta 1-2 v eteenpäin. Ehtisin samalla saada itsekkin hieman työkokemusta, että töiden saaminen vauva-ajan jälkeen olisi helpompaa. Pystyisimme kyllä muuttamaan miehen asuntoon, ollaan juuri remontoitu miehen omistama asunto ja siinä olisi hyvin tilaa vauvallekkin. Ehkä eniten mietityttää, kävisikö aika kaksin vauvan kanssa pitkäksi ja raskaaksi, jos aikuista seuraa ei aina ole. Tosin tuntuu, ettei niitä romanttisia koti-isä tyyppejä ihan joka oksalla kasva (varsinkaan kenellä ei olisi jo ennestään lapsia), joten ehkä siinä mielessä ei pidä asettaa vaatimuksia liian korkeallekkaan jos mielii perhettä perustaa.
ap

 

[vierailija]

Ja -sori- siinä 1-2 vuoden sisään saattais joku lapsirakas mies ilmaantua sun reviirille. [/QUOTE]

Ja tähän liittyen, täytyy toki pitää silmät auki mahdolliselle onnelle! Harrastusten kautta tapasin muutama kuukausi sitten erään kiinnostavan ja lapsirakkaan miehen joka ihastui minuun, mutta hänellä oli ero juuri takana pitkästä suhteesta ja kaksi lasta. Totesin, että liikaa säätöä minulle, enkä halunnut sotkeutua kuvioon sen enempää tai sotkea omaa parisuhdettani. Vaihdoimme ajatuksia muutaman kerran ihan vain ystävinä, ja mies ei oikein ymmärtänyt miksi uusperhekuvio olisi mielestäni hankala. Mutta minä vain koin ainakin siinä tilanteessa nykyisen suhteeni kaikesta huolimatta paremmaksi ja helpommaksi asetelmaksi.
ap

 

[VesperV]

Ihan ymmärrettävää, että uusperhe ei nappaa. Itselläni on lapsia, ja jos ero tulisi, niin en kyllä alkaisi uutta miestä perheeseen sovitella, saatikka laittaa itseäni tilanteeseen jossa itselle tulisi lisää lapsia jonkun miehen mukana. Tiedän jo etten sellaisessa pärjäisi. Toki hienoa että jotkut siihen pystyy. Harmillisen usein taitaa vain olla niin, että ihmiset kuvittelevat pystyvänsä siihen, ja sitten asiaa kipuillaan koko perheen voimin ja pitkän kaavan mukaan.

 

[vierailija]

Tuosta "kun pystyy" sulla ei ole mitään takeita.
Eli sun pitäisi asennoitua 100 %:sesti hoitamaan lapsi itse, jos mies on sanojensa mukaan "onilmoittanut ettei töidensä vuoksi (ja luonteensa) voi/halua/ole valmissitoutumaan siihen että olisi jatkuvasti mukana arjessa."
Mikä tuo "luonteensa vuoksi"?

Mietin vaan että tuleeko sulle kuitenkin katkeruus jossain vaiheessa, kun meet neuvolaan aina yksin, valvot öitä vauvan kanssa yksin, otat vastaan 2-vuotisuhman yksin (sitä ennen kiltti lapsi muuttuu lattialla itkupotkuraivaria pitäväksi mustekalaksi jota pitää survoa talvihaalariin), olet päikyn vanhempainilloissa yksin?

Siis yksinhuoltajia on Suomessa vaikka kuinka ja he pärjäävät suurimmaksi osaksi hienosti, mutta mieti vielä, löytäisitkö jostain innokkaamman isäehdokkaan joka olisi mahtava puolisokin?

komppaan tätä, meillä on ns. "haastava" 2v, ja todellakin todellakin olen onnellinen että lapsella on myös isä ja minulla puoliso, jotta voimme jakaa lapsenhoitoa ja toinen saa vetää henkeä välillä!

 

[Echo]

Kiitos. Pystyisin varmaankin odottamaan ja katsomaan vielä vähän tilannetta 1-2 v eteenpäin. Ehtisin samalla saada itsekkin hieman työkokemusta, että töiden saaminen vauva-ajan jälkeen olisi helpompaa. Pystyisimme kyllä muuttamaan miehen asuntoon, ollaan juuri remontoitu miehen omistama asunto ja siinä olisi hyvin tilaa vauvallekkin. Ehkä eniten mietityttää, kävisikö aika kaksin vauvan kanssa pitkäksi ja raskaaksi, jos aikuista seuraa ei aina ole. Tosin tuntuu, ettei niitä romanttisia koti-isä tyyppejä ihan joka oksalla kasva (varsinkaan kenellä ei olisi jo ennestään lapsia), joten ehkä siinä mielessä ei pidä asettaa vaatimuksia liian korkeallekkaan jos mielii perhettä perustaa.
ap

Niin, vauvan/lapsen kanssa voi elellä ekat 3-5 vuotta ulkomaillakin ennen kuin tulee painetta miettiä, pistääkö hänet Suomeen eskariin vai ulkomaille.
Mutta jos sulle löytyy oman alan töitä, niin tee niitä ennen vauvaa.

 

[vierailija]

Toki olisi ihannetilanne löytää lapseton ja perhe-elämästä innostunut isäehdokas! Pelottaa vain että aika menee ohi ja olen pian liian vanha. Olen toki vasta 28, mutta kuitenkin.
ap

Onhan täällä se yks, joka ei OSAA ottaa kontaktia naisiin