Minä julistaudun saman kasvatusperiaatteen kannattajaksi kuin Mummeliisakin.Ainakin tässä ulkoiluasiassa (tosin monessa muussakin). Mielestäni ei ole syytä rajoittaa kaksivuotiaan ulkoilua vain siksi että minä haluan. Olen siis myös "huoleton" äiti. Onko se sitten niin väärin, jos lapsi leikkii suojaisassa omakotitalon pihassa ilman että äiti on pihassa. Itse olen useasti sisällä ja seurailen lasten tekemisiä ikkunasta ja meillä on ikkuna tai ovi auki. Miksi minun pitäisi kieltää lapsilta ulosmeno, jos esim. olen tekemässä kotitöitä, olen migreenissä tai laitan ruokaa? Meillä kun lapset ovat käytännössä koko kesän ulkona. Minusta olisi kohtuutonta kieltää heitä menemästä leikkimökkiin, keinumaan, hiekkalaatikolle, metsään tms. toteuttamaan heidän tärkeintä työtään, leikkiään. Useasti olen sanonut, että "odottakaa, mennään kohta kun olen tehnyt tämän". Siihen nämä lapseni vastaavat poikkeuksetta, että eivät minua mukaansa tarvitse/halua, vaikka minä haluaisin mennä. Pitäisikö siis ruveta kiukuttelemaan, kun en pääse mukaan? Heillä on omat juttunsa jotka he sitten esittelevät ylpeinä halutessaan. Nyt tosin istun terassilla ja nuo lapset ovat tuossa lähimetsässä kuulemma "ruokkimassa " lintuja. En näe kaiken aikaa mitä tekevät, mutta kuulen heidät ja päät vilkkuvat. Ei ole reilua, että kyttään heidän tekemisiään. Heidän mielikuvituksensa pääsee lentoon, kun eivät tiedä minun olevan lähellä. Keksivät mitä ihanampia leikkejä, sopivat riitansa kerrassaan ihailtavalla tavalla, ovat vastuuntuntoisempia, huolehtivat toinen toisistaan ja kokevat onnistumisen riemua rakennellessaan majoja yms. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisivat valvomatta ulkona, en vain ole itse aina ulkona vaikkakin kuulo ja näköetäisyydellä. Lapsen luovuutta en missään tapauksessa aio ruveta rajoittamaan, ja haluan, että saavat kokea olevansa luottamuksen arvoisia sekä oppivat ongelmanratkaisukykyä. Tätä kaikkea lapsen on vaikea oppia jos vanhemmat ovat kaiken aikaa läsnä. Hekin oppivat passuuttamaan sen sijaan että ratkaisisivat ongelmansa itse. Jos täällä olisi Mummeliisan kaltainen ihminen, kysyisin heti hoitopaikkaa, jotta lapset saisivat kasvaa omana luovana itsenään. Näiden asioiden kanssa ihmiset ovat eri linjoilla ja saavat olla, mutta itse haluan kasvattaa lapsilleni "kantavat siivet" niin kuin Mummeliisa upeasti asian ilmaisee. Kyse ei siis ole laiskuudesta, kun kaksivuotiaani on lähtenyt tuohon pihaan leikkimään.
