Lapsien suhtautuminen koiran kuolemaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pesky Pixie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Pesky Pixie

Aktiivinen jäsen
11.09.2008
26 526
2
36
Miten teillä on lapset suhtautuneet koiran (tai jonkun muunkin lemmikin) kuolemaan?

Lähinnä nyt mietin, että miten nopeasti nuo tuosta "toipuu". Varsinkin vanhempi (täyttää viikon päästä 4v) on ollut kovin itkuinen ja halusi äidin viereen yöksi nukkumaan... hirveä syyllisyys jotenkin kun vein koiran lopetettavaksi ja sen takia lapsilla on nyt paha mieli. Pienempi toivoi, että lähdettäisiin hakemaan sitä koiraa pois koirien taivaasta. :'( Ja vanhempi ei halunnut, että koiran kippoja vielä korjataan pois.

Missä aikataulussa te olette sitten vieneet sen koiran/muun eläimen tavarat pois? Meillä nyt ei muuta ole kuin tyhjä ruokakippo ja vesikippo lattialla.. itse haluaisin ne pois, mutta kun kysyin tytön mielipidettä, niin ei. Käsilaukussa on mulla koiran panta ja hihna. Kannattaisikohan ne viedä lapsien kanssa pois vai vaan hävittää niin ettei lapset ole paikalla...

Äh, onpa tämä hankalaa. :(
 
Meillä pienempi oli 3 ja 4 vuotias kun koirat vuorotellen lähtivät koirien taivaaseen,
vuoden verran pyysi että haetaan lentokoneella pois koirien taivaasta.
N vuoden verran koirat kuuluivat myös "iltarukoukseen".
Meillä koirien tavarat kerättiin melkein saman tien pois, tosin esim harja ja kampa löytyivät kaapista vielä seuraavalla kaappien siivouskerrallakin.
 
Kana-asiaa on kelattu monta kertaa puheissa läpi. Ilman sen ihmeempää showta on mennyt, 6-vuotias tietää, että ne nyt vaan kuolee vanhuuttaan ja sitten isi laittaa ne kivien alle kylmäkellarin viereen.

Syksyllä pois viety poni oli rankempi juttu.
Nuo pienet ei vielä tajua, mutta just tuo 6v. saattaa vieläkin tirauttaa kyyneleen sen takia.
Sitten katsotaan kuvia ja muistellaan yhteisiä touhuja, käydään aina kertaalleen läpi että kun on vanha ja tosi sairas, niin sitten on parempi jatkaa elämää vaan ihmisten mielissä.

Me ollaan yritetty jutella asiasta lapsen tasoisesti ja kärsivällisesti aina, kun se tytön mieleen pulpahtaa. Tavarat siirtyivät uudelle ponille, niitä ei sillälailla ole mietitty. Tosin hiukan eri asiakin, kun ne eivät ole koko ajan silmän alla, vaan tuolla satulahuoneen puolella...

En ehkä hävittäisi mitään ihan heti vielä, jos lapset eivät halua. Kun asia ei enää ole ihan niin tuore, niin veisin sitten yhdessä lasten kanssa pois jos haluavat osallistua.

Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielikuva:
Mä en osaa sanoa tähän muuta, kun että hyvä että kerroit lapsillesi. Eräällä tuttavalla on 3- ja 6v lapset ja heille valehdeltiin koiran menneen "kuntoutukseen" ja näin yritettiin saada koira vaan unohtumaan.

:o No onpa hirveää. Me lähdettiin koiran kanssa lääkäriin kun se oli kipeä ja sairas, ja kun tulin takaisin, selitin että se oli ollut niin sairas ja vanha, että se meni koirien taivaaseen. :( En halunnut etukäteen kertoa siitä lopetuksesta, kun arvelin, että se on lapsien vaikea ymmärtää, että se vartavasten viedään kuolemaan, ja toisaalta halusin itse olla paikalla sillä surun hetkellä. Kuopus kyllä arveli, että se ei ehkä ollut kunnon lääkäri mikä koiralla oli ja että Eppu olis pitänyt viedä hänen lääkärilleen. :(
 
Hetkinen, älä nyt tunne syyllisyyttä, jos veit sairaan koiran piikille. Ei sitä lasten takia saa kuitenkaan kiduttaa. Ja minusta pitää lapsille myös kertoa, miksi koira kuoli.
Meillä lopetettu eläin tuotiin kotiin ja haudattiin yhdessä lasten kanssa. He kyselivät jotain, mutta se meni nopeasti ohi. Koira antoi vielä viimeisen, arvokkaan opetuksen lapsille... Meillä toki jäi toinen, mieleisempi koira lapsille seuraksi ja sen kuolema sitten joskus tulee olemaan paljon rankempi, koska lapset ovat isompia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
En ehkä hävittäisi mitään ihan heti vielä, jos lapset eivät halua. Kun asia ei enää ole ihan niin tuore, niin veisin sitten yhdessä lasten kanssa pois jos haluavat osallistua.

Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa :hug:

Kiitos. :( Kyllä se varmaan tosiaankin siitä, ja kyllähän nuo leikkii ihan iloisesti jne. Onhan tämä itsellekin tietenkin vielä aika vaikeaa.
 
Meillä neiti toisinaan kaipaa itkien koiraansa, joka jouduttiin lopettamaan viime kesänä. Koira ehti nippanappa täyttämään vuoden. Neiti oli mukana ja koiransa nukutettiin hänen syliin. Uurna on neidin hyllyssä, johon hän itse sen halusi.

Asiasta puhuminen helpottaa toisten kohdalla kun jaksetaan vaan kertoa siitä että koira sairasti ja sillon pitää toimia näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
. Neiti oli mukana ja koiransa nukutettiin hänen syliin. Uurna on neidin hyllyssä, johon hän itse sen halusi.

Asiasta puhuminen helpottaa toisten kohdalla kun jaksetaan vaan kertoa siitä että koira sairasti ja sillon pitää toimia näin.

Minkä ikäinen sun lapsi on? Mäkin mietin tota, että olisko lapsien kuulunut tulla mukaan, mutta päätin sitten että ei. Ajattelin, että noin pienet ei ehkä ihan ymmärrä kuitenkaan sitä vielä.. ja pelkäsin etten itse pysy rauhallisena kun pitää mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
. Neiti oli mukana ja koiransa nukutettiin hänen syliin. Uurna on neidin hyllyssä, johon hän itse sen halusi.

Asiasta puhuminen helpottaa toisten kohdalla kun jaksetaan vaan kertoa siitä että koira sairasti ja sillon pitää toimia näin.

Minkä ikäinen sun lapsi on? Mäkin mietin tota, että olisko lapsien kuulunut tulla mukaan, mutta päätin sitten että ei. Ajattelin, että noin pienet ei ehkä ihan ymmärrä kuitenkaan sitä vielä.. ja pelkäsin etten itse pysy rauhallisena kun pitää mennä.


Neiti täyttää nyt keväällä 12v.

Kun meidän Greyt aikoinaan lopetettiin oli neiti 5v ja sillonkin hän oli mukana. Oltiin asia sovittu ELLn kanssa ja koirat sai rauhottavaa vähän runsaammin, jotta ei nykimistä olis niin paljon.

Ite olen ollu joku 4 tai 5 vuotias kun olen ollu meidän koiran lopetuksessa mukana, joten mulle toi oli ihan OK asia et neiti sai tulla jo pienenä mukaan kun niin itse toivoi.

Jokainen kuitenkin meistä aikuisistakin kokeen tilanteen omalla tavallaan ja se mikä toiselle sopii ei kuitenkaan sille toiselle olis se sopivin tapa :hug:

Meillä neiti lohdutti itseään katselemalla netistä sillon pienenä sateenkaarisiltaa, sekin sopii toiselle ja toiselle saattaa taas aiheuttaa ahdistavan olon.
 
Taitaa olla kuitenkin niin, että lapset toipuu koiran kuolemasta nopeammin kuin äiti. :) Tänään ei lapset ole enää yhtään itkeneet, tosin koirasta on puhuttu paljon. Iltapäivällä kun oltiin lenkillä ja satoi ihania, kimaltavia lumihiutaleita, niin esikoinen sanoi, että Eppu lähettää meille taivaastaan niitä lumihiutaleita jotta me olisimme iloisia. :'(

Mutta ei meillä vaan koiralla ollut mitään nykimistä ton lopettamisen yhteydessä. :o Eikä ollut muuten edelliselläkään koiralla, joka lopetettiin 7v vuotta sitten. Johtuisko se vaan siitä, että ell laittoi niin paljon sitä rauhoittavaa sitten ilman mitään eri sopimustakaan? Aika paljon sitä lääkettä näytti kyllä menevän. :/ Mutta lähtö oli ainakin rauhallinen. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Taitaa olla kuitenkin niin, että lapset toipuu koiran kuolemasta nopeammin kuin äiti. :) Tänään ei lapset ole enää yhtään itkeneet, tosin koirasta on puhuttu paljon. Iltapäivällä kun oltiin lenkillä ja satoi ihania, kimaltavia lumihiutaleita, niin esikoinen sanoi, että Eppu lähettää meille taivaastaan niitä lumihiutaleita jotta me olisimme iloisia. :'(

Mutta ei meillä vaan koiralla ollut mitään nykimistä ton lopettamisen yhteydessä. :o Eikä ollut muuten edelliselläkään koiralla, joka lopetettiin 7v vuotta sitten. Johtuisko se vaan siitä, että ell laittoi niin paljon sitä rauhoittavaa sitten ilman mitään eri sopimustakaan? Aika paljon sitä lääkettä näytti kyllä menevän. :/ Mutta lähtö oli ainakin rauhallinen. :|


Toisilla saattaa esintyä hermoston nykimistä.

Ihania ajatuksia sun esikoisella
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Toisilla saattaa esintyä hermoston nykimistä.

Ihania ajatuksia sun esikoisella

Ahaa, no onneksi ei meillä kyllä ollut. :( Onhan sillä... :heart: Herttainen tyttö, ja keksii kaiken maailman ihania juttuja aina. Tiedä sitten keneen tullut.. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
En ehkä hävittäisi mitään ihan heti vielä, jos lapset eivät halua. Kun asia ei enää ole ihan niin tuore, niin veisin sitten yhdessä lasten kanssa pois jos haluavat osallistua.

Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa :hug:

Kiitos meah. :hug: Tein sun neuvon mukaan ja kysyin vielä lapsilta niistä tavaroista. Yhdessä kannettiin ne sitten roskikseen kun tytöt niin halusi. Esikoinen sitten heitti koiran kaulapannankin vaikka mä olisin halunnut vielä säästää sen.. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Alkuperäinen kirjoittaja mielikuva:
Mä en osaa sanoa tähän muuta, kun että hyvä että kerroit lapsillesi. Eräällä tuttavalla on 3- ja 6v lapset ja heille valehdeltiin koiran menneen "kuntoutukseen" ja näin yritettiin saada koira vaan unohtumaan.

:o No onpa hirveää. Me lähdettiin koiran kanssa lääkäriin kun se oli kipeä ja sairas, ja kun tulin takaisin, selitin että se oli ollut niin sairas ja vanha, että se meni koirien taivaaseen. :( En halunnut etukäteen kertoa siitä lopetuksesta, kun arvelin, että se on lapsien vaikea ymmärtää, että se vartavasten viedään kuolemaan, ja toisaalta halusin itse olla paikalla sillä surun hetkellä. Kuopus kyllä arveli, että se ei ehkä ollut kunnon lääkäri mikä koiralla oli ja että Eppu olis pitänyt viedä hänen lääkärilleen. :(

Meillä kävi juuri samoin viime heinäkuussa. Koira oli lähes 15 v ja lapsi 4 v.
Neiti hyväksyi tuon selityksen taivaaseen menosta ja kipeydestä. Mutta kaipaus; hän näki unta että koiramme tuli taivaasta yökylään ja jätti meille tänne pennun (pehmolelu) ja lähti itse takaisin. Näitä unia eri muodoissa jatkui noin kuukauden päivät.

Jos vein roskapussin eteiseen odottamaan roskiin viemistä neiti totesi, niin viedään kun lähdetään koiran kanssa ulos.

Nyt meillä on 6 kk:n ikäinen pentu ja aikaa on vierähtänyt n.8 kk sanoo hän edelleen toisinaan ikävöivänsä vanhaa koiraamme.
Syvällä se siis on ja kestää yllättävän pitkään.
 
Meiltä kun kuoli 'vain' kissa, kuopukselle erikoisen rakas hän oli aivan onneton. Ei käynyt kuin syömässä kotona kun "ei täällä enää mitään". Olin kauhuissani kuinka siitä selvitään. Oli kavereillaan yötä tai kaverit meillä, ei muuten suostunut nukkumaan huoneessaan kun kisun kanssa oli nukkunut yhdessä.
No, alkoi se lopulta helpottamaan ja alkoi viihtymään kotonakin mutta kovasti silti ikävöi. Muutaman kuukauden päästä saimme uuden kissan ja rakas on tämäkin hänelle. Kuopuksella ikää 15vee. Pelotti vähän uuden kissan otto josko sattuu kuolemaan ja taas yhtä vaikeaa.
 
Meillä on 11v tipsu ja lapset tietää jo nyt, että koira on vanha ja kuolee jossain vaiheessa. Erityisesti 6,5v esikoinen kyselee aika ajoin asiasta ja miettii kaikkea siihen liittyvää ja sitä miten surullisia sitten ollaan ja että sitten voidaan kuitenkin hankkia uusi koira jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä asia edessä:
koira saa piikin perjantaina.
Ite yritän olla reipas ja puhua että koira on sairas, ja isommat itkut itken kun lapset ei näkyvillä.

:hug: En voi muuta sanoa, kuin että ymmärrän todella hyvin miten kamala olo sulla on. :(
 

Yhteistyössä