Toggle sidebar

Lapsilla pieni ikäero: käytännön apuja??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mamma x 2"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"Mamma x 2"

Vieras
Meille on tulossa lapsille 1,5 vuotta ikäeroa ja olen tässä miettinyt että miten sitä käytännössä hoitaa asioita... löytyykö muita joilla kokemusta / näkemystä asiaan? Miten olette hoitaneet mm.

a) Nukutuksen? Meillä pitää nykyään olla hiiren hiljaa että esikoinen saadaan unille. Miten sitten kun on toinenkin. Jätättekö sen toiseen huoneeseen mölyämään ja lähdette nukuttamaan toista?

b) matkustuksen? Mahdutteko istumaan takapenkillä lasten välissä vai ovatko ne siellä keskenään?

Sellaista tuli ainaskin mieleen... Kiitos jo etukäteen vastanneille!!
 
Hei, muakin kiinnostaa! Meidän lapsille tulossa ikäeroa 1v5kk. :)

Entäs sitten, kun yöllä vauva herää ja koko perhe nukkuu samassa huoneessa, niin onko vanhempi lapsi aina kärppänä vauvan vieressä katsomassa, kun tämä itkee/syö ym.?

Vanhempi lapsi on meillä siis juuri siirtymässä "isojen poikien sänkyyn" meidän vanhempien sängyn viereen. Ja vauva on tulossa sitten vanhempien väliin.
 
Voisiko esikoista valmistaa ääniin telkun tms avulla? Voi olla kyllä haastavaa, jollei lehtikään saa liikahtaa.

Meillä kersat keskenään takapenkillä ja pysähdyn heti jos on tarvis. Käytännön syistä joudun usein matkustamaan lasten kanssa kolmisin. En ottais eteen, kun sitä ei suositella vaikka airbagin laittais pois päältäkn.
 
Meillä ikäero 1v10kk. Ennen kuin vauva syntyi, opetettiin isompi nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn (omaan huoneeseen). Ihan silleen, että alkuun istuin siinä vieressä ja katselin seiniä (ei mitään kontaktia). Jos rupesi itkemään, niin sanoin vain 'shh, nyt nukutaan' (eikä se juuri itkeskellytkään). Sitten siirryin aina vähän lähemmäs ovea ilta illalta (tai päikkäreille tietty sama homma). Sitten istuin oven vieressä, ja seuraava askel oli istua oven ulkopuolella. Jos lapsi huhuili, niin vastasin tuon saman 'shh, nyt nukutaan, hyvä yötä'. Ja sitten se oppi nukkumaan ihan itse omassa sängyssä, omassa huoneessa.

Tästä oli IIIIIIISOOOOO apu, kun vauva syntyi! Vauvan unet sitten meni niin, että ulkoillessa nukkui vaunuissa ja sisällä usein Manducassa (ei tarvi silloin nukutella erikseen).

Kaukalon käyttöajan tunkeuduin istuinten väliin, sitten kun vauva siirtyi turvaistuimeen, niin pystyin siirtymään reunaan.
 
Mun vinkki on: älä ressaa :D

Meillä 1v1kk ikäeroa ja kaikki asiat on suttaantunut.

Vauva nukkuu ja syö alkuun paljon, joten mä tein niin, että mentiin keskimmäisen ja vauvan kanssa makkariin isolle sängylle pötköttelemään. Siinä sitten syötin vauvaa ja siten sain vauvan pidettyä about hiljaa ja isompi sai unenpäästä kiinni. Monasti vauvakin nukahti syötölle.

Kun vauva kasvvoi ja oppi syömään nopeampaa, eikä enää niin usein nukahtanut, laitoin isomman sänkyyn ja heijasin vauvaa ympäri makkaria. Saatoin samalla kertoa ääneen tarinaa. Ja näin se isompi nukahti. Ja sitten vaan pienemmän kanssa äkkiä pois, ennen kuin hän herätti isomman.

Lapset ovat keskenään takapenkillä. Jo ihan pakonkin edestä, koska mun perse ei mahdu kahden turvaistuimen väliin kunnolla :D :D :D
 
Meillä on pienemmillä ikäeroa 1v3kk ja oikeastaan yllättävän hyvin kaikki mennyt. Pienempi on meidän kanssa aikapaljon olohuoneessa, en pidä siis pinniksessä. Vien tuon keskimmäisen nukkumaan omaan huoneeseensa ja sinne nukahtaa, ei tarvi nukuttaa. Ja vauva nukkuu, vaikka ympärillä ois mekkalaa. Usein saan siivottuakin vasta, kun muksut nukkuu, eli meillä ei herätä, vaikka imuroisin vieressä :) Kyllä ne itelle oikeat ja parhaat tavat sitte oppii näkemään, kun vauva on syntynyt ja kokeilee erilaisia tapoja. Mutta sihen ei kannattaisi kyllä lapsia totuttaa, että on oltava ihan hiljaista...hankaloittaa vaan turhan paljon elämää. Eli vauva kannattaa totuttaa elämän ääniin, niin pääsette helpommalla. Ehkäpä se isompikin lapsi kannattasi koittaa totuttaa ääniin.
 
meillä 2v ikäeroa. mikä nyt varmaa on pikkusen eri kun tuo 1,5 v mutta meillä isompi opetettiin nukkumaan omassa sängyssä omassa huoneessa hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. vauvan synnyttyä toimittiin niin että iltasadut ja laulut hoidettiin yhdessä kolmisin ja vauva oli alusta asti niissä hetkissä mukana. joskus pikkuisen kitisi ja joutui odottamaan mutta oli niin helppo lapsi että tottui hyvin siihen alusta asti ja isompikin sai huomiota. Herkkäuninen esikoinen ei herännyt koskaan vauvan itkuun yöllä. Jos samaan sänkyyn molemmat lapset yöllä tulevat,on nykyään (lapset 2 ja 4) niin että pienempi herää isomman tuloon. pienempi siis edelleen nukkuu meidän huoneessa pinnasängyssä.

Pieneiip matkusti vauvakaukaloajan etupenkillä kun ei oo airbagia ja nykyään lapset ovat kaksistaan takapenkillä... sujuu yleensä aina hyvin :)
Ensimmäinen vuosi kahden kanssa on ihanaa aikaa, välillä niin kaaosta ja opettelua ja välillä kaikki sujuu kuin tanssi. tsemppiä vaan ja ihanaa vauvavuotta, aika kuluu niin kauhean joutuin että koitetaan nauttia kun lapset ovat pieniä!! 3< Elämä kantaa kyllä läpi raskaimpienkin hetkien ja aika kultaa muistot!
 
Meillä ikäeroa on 2 viikkoa vajaa kaksi vuotta eli vähän enemmän. :)

Mutta esikoinen nukkuu omassa huoneessaan ja pääsääntöisesti isänsä nukuttaa sen, minä vauvan. Joskus minä saatan ehtiä siiheksi vauvan nukuttamisesta, et vien myös esikoisen, mut yleensä noin. Ja jos ei isä ole kotona, otan esikon meidän huoneeseen ja sit nukutan ne samalla (tytölle ei tarttee muuta kuin sanoa välillä, et pää tyynyyn ja silmät kiinni, vauva pitää syöttää jne.).

Autossa lapset takana, aikuinen edessä. Joskus pidemmällä matkalla, jos vauvalla menee hermo takana, esikoinen siirtyy penkkeineen eteen ja mä meen taakse. Mutta normaalisti hyvin menevät molemmat takana.
 
meillä on viisi lasta, ikähaitari 0-8vuotta. Juuri tuon takia toisen lapsen kohdalla äitiys on helpompaa: et enää ehdi miettiä tuollaisia etukäteen, saatika että luottaisit että kaikki toteutuu aina suunnitelmien mukaan :D

Miten saada lapset nukkumaan? No, sen näkee sitten, miten saa, jos saa :D

Varma vinkki sinulle: JOS lapset joskus nukkuvat samaan aikaan, nuku itsekkin silloin!
 
Löysin rantein vaan niin kyllä se siitä suttaantuu ja käytäntö näyttää miten homma rullaa helpoiten. Meillä 1.5v ikäerolla muksut ja helposti pärjäsi kun ei stressannut minuuttiaikatauluista isommankaan kohdalla. Jos ruokailu myöhästyy 15min tai nukkumaan pääseekin vauvan takia puoli tuntia totuttua myöhemmin ei sillä ole mitään väliä. Meillä tosin ei nukuttamisongelmaa ollut kun molemmat on pienestä pitäen nukahtaneet omaan sänkyyn itsekseen. Ja alusta asti lapset matkusti kahdestaan takapenkillä. Väliin ei olisi mahtunut ja pidemmät reissut satutettiin joka tapauksessa uniaikaan.
 
Eroa 1v 11kk.
Esikoinen opetettiin jo raskausaikana nukahtamaan yksin, viedään sänkyyn, unilelulle ja tytölle pusu ja hyvät yöt - sinne jää hetken mölyämisen jälkeen. Joskus kun oikein meuhaa ni pikkunen ollu rinnalla ku oon istunu esikon vieressä...

Matkustus... Mies ajaa (jos koko porukalla), vauva kopassa apparin paikalla, esikko siinä takana ja mä kuskin paikalla...
 
Kyllä se siitä järjestyy :P
WGuZqg
 
Mun ainoa vinkki on se, että vauva oli helpointa hoitaa lattiantasossa. Koska just kun kakkavaipan vaihto oli kesken, oli esikoinen yhtäkkiä jossain hengenvaarallisessa tilanteessa josta hänet oli mentävä pelastamaan. Tämä käy helpommin mikäli vauva on valmiiksi lattialla johon hänet voi turvallisesti jättää, eikä tarvii alkaa etsimään ensin vauvalle laskeutumisalustaa. :D

Meillä lapset mahtui kumpikin takapenkille, joskus ahtauduin väliin mutta vain erikoistilanteessa. Meillä vauva nukahti illalla niin myöhään että esikoinen jo nukkui, päivisin mentiin tilanteen mukaan mutta esimerkiksi niin että pötkötin vauvan kanssa tissi suussa kun nukutin esikoista. Sellainen hiljaisuus ei onnistu ja esikoisen on vaan pakko tottua siihen.
 
Meillä eroa tuo vuosi ja kuukausi.. hiukan vajaakin. Tyhmyyttäni tuli opetettua esikoinen nukkumaan niin, että se tosiaan tarvitsee hipihiljaisuuden nukahtaakseen. Ainoa keino meillä oli alussa nukuttaa esikoinen yöunille silloin kun nuorempi oli vielä viimeisillä iltaunillaan, tai sitten nukuttaa ne niin päin, että nukutti nuoremman ensin. Kesti jonkun aikaa ennen kuin oppivat nukkumaan keskenään. Lapsien istuimet on aina ollut keskenään takana, itsellä ei ole omaa autoa, mutta nyt vanhemmillani on aika iso auto, jossa mahtuu aikuinenkin istumaan turvavyöistuimen ja turvaistuimen välissä.

Hoitopöytää ei kakkosella käytetty ollenkaan, kun se oli vaan helpompaa niin. Vaipat vaihdoin aina samaan aikaan, muuten se kiireessä multa unohtui. Tämä on johtanut siihen että käyvät edelleen isommalla hädällä samaan aikaan tai vähintään peräkkäin. :D Roskan määrää en olis kestänyt ilman molempien lapsien kestovaipattamista. Nuorempi tottui siihen, että kesken imetyksen saatoin viilettää pelastamaan isosiskoa. Toisaalta vanhempikin tottui, että kun kävin imettämään, siihen kainaloon sai tulla, niinpä meillä oli imetyshetket sellaisia kolmenkeskisiä hellittelyhetkiä. Usein imetin syöttäessäni esikoista. Nuorempi oppi asioita tosi nopeasti, lapset oppivat aika samaan aikaan syömään itse, istumaan ilman syöttötuolia jne.

Mun neuvo on, että esikoista ei saa pakottaa olemaan "iso". Hänelläkin on oikeus olla pieni ja vauva vaikka perheeseen tuleekin nuorempi. Mulla ei ollut ainakaan mikään kiire opettaa esikoista olemaan ilman tuttia, tuttipulloa, vaippaa, syömään yksin, kävelemään itse tms juttuja ihan vaan siksi, että hän sattuu saamaan nuoremman lapsen. Olen sen sijaan antanut lapsen valita itse tahtinsa, jossa nämä oppii. Mulla nousee karvat pystyyn aina kun kuulen sitä "sä oot jo niin iso tyttö/poika"-juttua.
 
[QUOTE="Olivia";24045146]Mun ainoa vinkki on se, että vauva oli helpointa hoitaa lattiantasossa. Koska just kun kakkavaipan vaihto oli kesken, oli esikoinen yhtäkkiä jossain hengenvaarallisessa tilanteessa josta hänet oli mentävä pelastamaan. Tämä käy helpommin mikäli vauva on valmiiksi lattialla johon hänet voi turvallisesti jättää, eikä tarvii alkaa etsimään ensin vauvalle laskeutumisalustaa. :D [/QUOTE]

Meillä taas paremmin toimii se että hoidan vauvaa hoitopöydällä. Ettei esikoinen "riehuessaan" kaadu tai hyppää vauvan päälle. :D
 
kyllä siitä selviää, maalaisjärjellä. meillä kohta uusi vauva ja kaksoset sitten 1v 3kk. Kaksoset onneksi jo tottunu mekkalaan ja nukahtamaan omiin sänkyihin (samassa huoneessa) itsekseen aika hyvin. varmaan toi vauvan hoito lattialla meilläkin tulee olemaan arkea.
 
Meillä muksuilla ikäero tasan tuo 1,5v.Rupea totuttamaan isompaa nukahtamaan sillein että kuulee vaikka radion ta television äänen.Monesti menin esikoista nukuttamaan vauva sylissä,imetin pienempää isompi pötkötteli sängyllään.Laulelin isommalle unilauluja samalla.Jos isä oli kotona,nukutti isomman.Matkustettaessa vauva oli edessä kaukalossa,isompana selkä menosuuntaan edessä.Nykyään ovat 6v ja 7v ja istuvat kahdestaan korokkeineen takapenkillä me miehen kanssa edessä.
 
Meillä karvan vajaa vuosi ikäeroa ;) (no kakkonen syntyi keskosena, 2,5kk etuajassa)....

Nukuttaminen: Ensinnäkin meillä on kotona kaksi aikuista ;) Eli jompi kumpi nukutti esikoista ja toinen kuopusta. Kakkosen kohdalla tilanne teihin nähden ehkä eri, kun en voinnut imettää lääkityksen vuoksi. Eli mieskin pystyi syöttämään. Mutta en näe mitään ongelmaa vaikka olisin ollut tissittämässä sen hetken kun esikko menee nukkumaan. Silloin mies olisi tuon hoitanut.

Vaipat meillä oli molemmilla ja niiden vaihto hoitui usein sarjatyönä lattialla...kulkeminen tuplarattailla...autossa istuivat molemmat takana... Ja sylittelyä saivat kun kainaloita mullakin kuitenkin kaksi ;) (toisin kun jotkut väittää että lyhyt ikäero vaikuttaa siihen ettei isompi mahdu enää syliin...)

Ei oikeastaa sen enempää valmistauduttu. Meillä oli esikoiselle selkeä päivärytmi jo sieltä 6kk saakka ja sillä mentiin. Se oli kyllä sinällään hyvä kun tiesi suurin piirtein milloin esikko nukkuu ja siihen väliin pystyi järkään pakollisa tehtäviä. Jos vauva ei nukkunut niin sitten kantelin häntä liinassa mukanani. Jossain kohtaa tosin väsy oli sellainen että aloi itsekin ottaa päivätorkut, ja pienet olivat kainalossani. Jotenkin kuin vahingossa kuopuksenkin rytmi kääntyi hyvin samanlaiseksi kuin isommalla.

Älä ressaa.
 
Käytäntö näyttää miten sujuu!

Meillä ei esikoinen vauvan itkuihin herännyt, tosin vauva ei pahemmin itkenytkään.

Lapset matkustaa takapenkillä, aikuiset etupenkillä.
 
[QUOTE="Mamma x 2";24044834]Meille on tulossa lapsille 1,5 vuotta ikäeroa ja olen tässä miettinyt että miten sitä käytännössä hoitaa asioita... löytyykö muita joilla kokemusta / näkemystä asiaan? Miten olette hoitaneet mm.

a) Nukutuksen? Meillä pitää nykyään olla hiiren hiljaa että esikoinen saadaan unille. Miten sitten kun on toinenkin. Jätättekö sen toiseen huoneeseen mölyämään ja lähdette nukuttamaan toista?

b) matkustuksen? Mahdutteko istumaan takapenkillä lasten välissä vai ovatko ne siellä keskenään?

Sellaista tuli ainaskin mieleen... Kiitos jo etukäteen vastanneille!![/QUOTE]

Meillä sama ikäero.

No, kun vauva on vauva, niin sen rytmi on mikä on... Sitten kun siirtyivät yhteiseen huoneeseen, niin laitettiin vain nukkumaan samaan aikaan. Jostain kumman syystä esikoinen ei herännyt, vaikka pienempi olisikin herännyt. Kun pienempi nukkui kahdet päikkärit, niin se nukkui ensin ekat, jonka jälkeen esikoinen kävi nukkumassa, ja sitten taas kuopus kävi nukkumassa. Pienemmän kasvaessa ja siirryttyään yksiin päikkäreihin, nukkuivat he samaan aikaan ne yhdet päikkärit.

Meidän farmariin mahtuu hoikka aikuinen turvaistuinten väliin, mutta lapset on kyllä useimmiten siellä takana ihan keskenään.
 
Kauhulla tässä odotan miten selvitään kun meillä ei tosiaan tuo esikoinen edelleenkään nuku hyvin. Viime yönäkin sain itse unta kaikki kaksi tuntia.. Jotenkin tilanne on mennyt siihen että on ihan hiljaista kun nti menee unille ja ei siis nukahda itsekseen. Nukkuminen on ollut vaikeaa alusta alkaen. Ja nyt on jo LA sen verran lähellä ettei sitä taida enää keritä opettaa muuhun :( Toivottavasti tämä kakkonen on parempi uninen..!

Kiitoksia käytännön vinkeistä, tulee varmasti hyödynnettyä :) Laittakaa lisää tulemaan jos vain tulee jotain mieleen!!!
 
meillä on muksuilla ikäeroa vajaa 1v1kk. Heti alkuun päädyttiin siihen, että mies siirtyi nukkumaan isomman kanssa toiseen huoneeseen ja minä vauvan kanssa toiseen huoneeseen. Näin olemme taanneet kaikille mahdollisimman hyvät yöunet. Iltaisin mies hoitaa esikoisen nukuttamisen ja minä vauvan. Päiväunille mentäessä ajoitan vauvan syötön esikoisen nukuttamiseen ja näin saan usein kummatkin unille samaan aikaan.

Molemmat istuvat takapenkillä ja tarvittaessa mahdun istuimien väliin.

Alkuun korvaamaton oli Vaavi-sänky. Sain nostettua vauvan esikoisen ulottumattomille ja rullailtua sänkyä pitkin huushollia. Turvallinen laskupaikka oli aina käden ulottuvilla.

Muakin mietitytti arjen sujuvuus kovastikin, mutta niin ne asiat vaan lutviutuvat sitä mukaan kun eteen tulevat. Ekat kuukaudet elelin arkea ihan vaan uutta opetellessa ja lapsien ehdoilla, yritin vältellä ylimääräisten menojen ja aikataulujen sopimista ja kutsuin meille vieraita sen sijaan että olisimme itse lähteneet jonnekin kotoolta.

Hyvä rintareppu voi myös olla oiva apukeino. Meillä ei ollut käyttöä, koska vauva on seurannut sitterissä tyytyväisenä isoveljen toimia. Itseasiassa koen, että monet asiat sujuvat nyt jopa helpommin. Saan tehtyä ruuat/siivottua jne kun lapset viihdyttävät toisiaan (iät 1v7kk ja 6kk).
 
Meillä ikäeroa tasan vuosi ja kyllähän noi nukkumisasiat niitä haasteellisimpia oli. Kumpikaan muksu kun ei ymmärrä että milloin pitää olla hiljaa. Mutta iso rooli on myös isällä. Meillä tissimaratonien aikana iskä laittoi esikoisen nukkumaan. Meillä isompi nukkui jo omassa huoneessa eikä heränny vaikka vauva heräs melkein vuoden ikäseks monta kertaa yössä. Päivisin kyllä tuntui ettei paljon "omaa aikaa" ollu jos eri aikaa nukkuivat. Silloin paras ratkaisu oli että isompi nukkui omassa sängyssä ja pienempi pihalla.

Meillä molemmat on matkustanu takapenkillä. Tarvittaessa oon menny sinne väliin mutta ihan ok ne matkat on menny.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa