Lapsiperheiden kiireet (antisosiaalinen elämä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mep

Vieras
Kaipaan niin kovasti toisinaan lapsettomasta ajasta (ja ehkä miehettömästäkin) sitä nopeilla aikatauluilla järjestyneitä treffejä ystävien kanssa.

Viimeksi sorvasin kahden ystävättäreni kanssa yhteistä iltaruokailua ravintolassa 1,5kk ajan kunnes löytyi kaikille sopiva vapaa ilta!

Miten tää elämä on tällaiseksi mennyt? Onko muillakin samanlaista?
On omia ja lasten harrastuksia, miesten menot, lapset sairastaa jne.

Taitaa totisesti olla vaan "sinkkuelämää" -leffan juttuja, että naisnelikko treffaa toisensa tämän tästä, vaikka on perhettäkin...(no kahdella taisi ollakin lastenhoitaja).

Eikä mulla baariin enää ole kovaa hinkua. Kukaan ei ole edes kotona arkisin (iltaisin) kutsuakseen sinnekään ketään.
 
Mulla onnistuu aika hyvin ex tempore-menot, nyt kun lapset on jo vähän isompia (täyttävät pian 6 & 8). Miehellä on arkipäivisin aika paljon vapaata, ja äitini on tarvittaessa myös käytettävissä suht lyhyellä varoitusajalla (ei toki aina).

Mutta ei se näin helppoa ollut kun muksut oli vauva- ja taaperoiässä...eikä tule olemaan enää sitten kun beibe syntyy.
 
Mullakin onnistuu ex tempore jutut ihan hyvin kun mies on kotona. Harvemmin kyllä illallakaan tulee mihinkään lähdettyä. Nykyään on tullut kavereiden kanssa tavaksi treffata kesken työpäivän pitkällä lounaalla. Ihanaa aikuisten aikaa keskellä arjen rutistuksia.
 
Olemme kotona noin 16.30. Kotiin tultua pitää laittaa nopeasti jotain ruokaa ja syödä. Miehellä on treenit kolmesti viikossa, joten hän treeni-iltoinaan sitten ns. liukenee sinne. Lapset käyvät nukkumaan kahdeksalta, me siinä 21.30 viimeistään (noilla lapsilla kun on tapa herätä 5 ja 6 välillä) Eipä tässä paljon mitään muuta ehdi ja jaksa. Minä olen joskus iltaisinkin töissä tämän lisäksi (jos työt sattuvat miehen harrastusilloille, mies jättää treenit väliin). Paljon ei tässä jää energiaa ja aikaa tavata yhtään ketään tai käydä missään.
 
[QUOTE="vieras";24963267]Olemme kotona noin 16.30. Kotiin tultua pitää laittaa nopeasti jotain ruokaa ja syödä. Miehellä on treenit kolmesti viikossa, joten hän treeni-iltoinaan sitten ns. liukenee sinne. Lapset käyvät nukkumaan kahdeksalta, me siinä 21.30 viimeistään (noilla lapsilla kun on tapa herätä 5 ja 6 välillä) Eipä tässä paljon mitään muuta ehdi ja jaksa. Minä olen joskus iltaisinkin töissä tämän lisäksi (jos työt sattuvat miehen harrastusilloille, mies jättää treenit väliin). Paljon ei tässä jää energiaa ja aikaa tavata yhtään ketään tai käydä missään.[/QUOTE]
Paitsi miehelläsi...kolmesti viikossa.
 
Kyllä mä olen saanut aikaa järjestymään ja ex tempore tempauksia tehdään edelleen. Tosin mulla on se etu, että olen eronnut ja lapset on puolet ajasta isällään plus teen vuorotyötä jolloin joskus jää arkipäiviä vapaaksi, joskus aamupäiviä, toisinaan iltoja. Tosin harvoin lapsekkaiden ystävien kanssa edes yritetään kaupungille syömään tms. vaan otetaan ihan kyläilyn kannalta siten että se menee kylään kumman on helpompi ja yleensä se on jo ihan luksusta kun on vaan toisen lapset paikalla :D Mutta tulee tuota sitten ihan viihteelläkin käytyä ym.
 
Paitsi miehelläsi...kolmesti viikossa.

Tämä on vähän minun oma valinta. Minä periaatteessa voisin harrastaa iltaisin. Epäsäännölliset iltatyöt ovat varmaan se suurin syy siihen, etten harrasta mitään. Koetin tässä yhdessä välissä käydä salilla, mutta turhauduin siihen, että jouduin ihan liian usein menemään töihin silloin, kun olisi ollut salipäivä. Aloin pyöräillä töihin, että saan liikuntaa.
 
kaikkea ei voi saada. tai jos jotain oikein kovasti tahtoo, niin sen saa AINA järjestymään.

Näimpä...käyn itsekin jumpassa pari krt viikossa (jos mies kotona illalla ajoissa, työt venyy...) mutta olisin valmis tinkimään niistä sen kerran kun jollakin olisi aikaa tavata.
Eräskin ystävä viettää x-määrän iltoja luisteluhallilla (lapsi harrastaa). Silloinkin voisi tunniksi piipahtaa kahville jonnekin jos haluaisi.

Ääh..valivali ja ärrinmurrin.
 
Mulla on viimeaikoina ollut samat fiilikset. Huomaan haikailevani tavattomasti aikaa ennen miestä, ennen lapsia.... :ashamed:

Mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi- kaikki kaatuu niskaan, ystäviä ei juuri ole saati että niitäkään harvoja edes näkis joskus.
Mä niin kovasti haluaisin olla ja elellä sinkkuna.

Sitten ruoskin itseäni niistä ajatuksista, koska rakastanhan minä perhettäni kuitenkin, mutta......
 
Ei ole nyt niin menevää, kun on vauva ja taapero. Aikansa tätä kestää, tai siis tämä vaihe kestää ja sitten kun lapset on isompia, on taas enemmän mahdollisuuksia tehdä juttuja vapaammin.

Toisaalta ne on myös järjestelykysymyksiä ja kompromisseja puolison kanssa, että katsotko sinä lapsia jos minä piipahdan Lissun kanssa kahvilla? Kyllä tuollainen minulta nytkin onnistuu, mutta kuppaamaan en voi enkä viitsi sitten jäädä :D Toista se oli ennen, juu, vaan mitäpä sitä murehtimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;24963351:
Mulla on viimeaikoina ollut samat fiilikset. Huomaan haikailevani tavattomasti aikaa ennen miestä, ennen lapsia.... :ashamed:

Mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi- kaikki kaatuu niskaan, ystäviä ei juuri ole saati että niitäkään harvoja edes näkis joskus.
Mä niin kovasti haluaisin olla ja elellä sinkkuna.

Sitten ruoskin itseäni niistä ajatuksista, koska rakastanhan minä perhettäni kuitenkin, mutta......

Sittenhän sitä vasta oliskin antisosiaali, kun ystävät olis perheellisiä ;-)
Mut ehkä se ystäväpiiri sitten muuttuisi, vai miten lie näin lähempänä 4-kybää...

En kaipaa sinkkuaikaa, ystävien kanssa vietettyä aikaa kyllä. Että ootellaan nyt 10v. toivoen, että sitten heiltä vapautuu aikaa kun lapset kasvaa ja oppii itse kulkemaan harkkoihin. Vai muuttuneenko mikään, nähtäväksi jää.
 
kyllä äitikin saa olla vähän itsekäs. ja isäkin. ei elämä saa valua kokonaan ohi vain sen takia, että on lapsia. isä ei ole mikään lapsenvahti vaan tasavertainen vanhempi. meillä vanhemmat harrastaa, tapaa ystäviään jos huvittaa / on tarve. kyläillään vähemmän, mutta mitä se haittaa? miksi pitäisi olla koko ajan tajuttoman sosiaalinen ja juhlita tai läyrytä kahviloissa? itse käyn töissä, opiskelen ja minulla on harrastusta (toinen vaativa). Mies käy töissä ja hänellä on kaksi harrastusta. Hän on enempi koti-ihminen ko minä. Nuorin 3 v, vanhin kohta 18.
 
Me tehdään aika usein ystävieni kanssa sitä, että kun mä olen töissä, joku tulee hakemaan mut töistä ja käydään lounaalla (lähinnä ne, jotka tekee vuorotyötä kanssa että on vapaata keskellä viikkoa tai sit ne, jotka on esim. äitiyslomalla). Siinä ehtii kuulumiset kertaamaan. Jos itse olette kotona lapsen kanssa, niin miettikää olisiko tuo mahdollista, tehdä treffit vaikk alounasaikaan jonkun työssäkäyvän ystävän kanssa?

Ja Facebook on oikeesti ihan älyttömän hyvä keksintö! Kestää kavereiden elämänmenossa edes jotenkin kartalla. Lisäksi mä käyn ystävillä mm. kampaajalla että sen työn ohessa voidaan päivittää kuulumiset.
 
Sehän tässä onkin, että kuulumiset luetaan facesta eikä enää face to face....

Ystävälounaat ei onnistu (mahtava idea sinänsä, kenellä onnistuu) koska työpaikat ei samalla paikkakunnalla.
 

Yhteistyössä