Lasta luullaan aina vanhemmaksi kuin on (2,5 v)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viiieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viiieras

Vieras
Onko kellään muulla kokemuksia siitä, että lasta luullaan vanhemmaksi kuin on? Ja sitten tietenkin odotetaan sen mukaista käytöstä. Tai mulle tulee ainakin sellainen olo, että odotetaan "isomman" käytöstä.

Lapsi siis ikäisekseen pitkä (+2 pituuskäyrä), vilkas ja verbaalisesti lahjakas 2,5-vuotias ja häntä luullaan 3-, 4- tai jopa 5-vuotiaaksi. Onpa jopa kysytty, onko jo eskarilainen.
Toisaalta on mukavaa, ettei ainakaan lässytetä liikaa lapselle ja lapsi hyväksytään isompien leikkeihin helpommin mukaan. Mutta toisaalta käy lasta vähän sääliksi, kun "ei saa" olla pieni. Ja harmittaa, jos joku ymmärtää pienen uhmaikäisen touhut jotenkin väärin.

Miten tähän pitäisi suhtautua. On onneksi kotihoidossa, että ainakin itse voin tähän vaikuttaa hyvin.
 
Minkäs pituinen hän sitten on? Mulla kohta kolme vee tyttö ja myös häntä luultiin pari vuotiaana vanhemmaksi kuin oli. Koska on kanssa verbaalisesti lahjakas ja puhui ihan täysin, asian kuin asian jo silloin 2 vuotiaana. Nyt alkaa jutut olemaan jo vähän pikkuvanhoja =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ghoöi5;22958136:
tuttua. meillä pitkä 5-vuotias jota luullaan aina vanhemmaksi. Samoin veljelläni on hyvin pitkä 7-vuotias jota luullaan 9-vuotiaaksi, jopa 10-vuotiaaksi.

No miltä se tuntuu? Mitä sanot ihmisille? Sanotko kaikille heti, että "se on viisi eikä sen takia osaa lukea/ tunne kertotaulua /tiedä mikä on välitunti" tms...? Pitäisikö ostaa joku paita, jossa lukee syntymäaika isolla..
 
[QUOTE="Apsi deisi";22958141]Minkäs pituinen hän sitten on? Mulla kohta kolme vee tyttö ja myös häntä luultiin pari vuotiaana vanhemmaksi kuin oli. Koska on kanssa verbaalisesti lahjakas ja puhui ihan täysin, asian kuin asian jo silloin 2 vuotiaana. Nyt alkaa jutut olemaan jo vähän pikkuvanhoja =)[/QUOTE]

99 cm on pitkä. Ja ihan sama kuin sun lapsella, puhuu ihan kaikki haluamansa asiat ja monimutkaisin lauserakentein. Ja puhuu taukoamatta..
 
Meillä onneksi ihmiset tajuaa ettei voi olla kovin vanha kun ei puhu vielä kovin hyvin :) Olen pelännyt kovasti nimittäin juuri tota eriarvoista kohtelua kun poitsu on myös semmonen 100 senttinen.

Hassua miten sitä voi olla tyytyväinenkin siihen ettei lapsi ole kehittynyt puheessaan kovin nopeasti :D

Ikää siis nyt 2v5kk..
 
Tuttu juttu.

Ja kyllä se vaan joskus ärsyttää, esim. silloin kun pienikokoinen 5 v saa ihan rauhassa istua rattaissa ja käyttäytyä huonosti, ja isomman kokoiselta 2-vuotiaalta vaaditaan moitteetonta käytöstä, puhetaitoa ja rattaissakaan ei enää saisi olla.

Mulle ollaan sanottu mm. että miksi noin iso syö vielä tuttia. Lapseni oli 10-11 kk.
Miksi noin iso on vielä rattaissa, kävelemään siitä! Lapsi oli 1 v ja risat, eikä osannut vielä kävellä.
Joko hän on esikoulussa - ei ollut ei, kun oli 3½ v.
Syksyllähän hän menee jo kouluun - juu, syksyllä 2013!

Eli oletetaan ja vaaditaan paljon enemmän mitä sen ikäisiltä yleensä. Ja katsotaan kieroon kun lapsi käyttäytyy "huonosti" tai "lapsellisesti" eli ihan ikäistensä tavalla.
 
Tuttua on. Mein pienintä on monasti luultu vanhemmaksi kuin onkaan!
5v9kk, 123cm. Monet sano jo viime syksynä että "ai teinkii nuorin jo alottaa koulun" , Juu ei alota, vast täytti 5v. Ja 3 vuotiaana veikattiin 5 vuotiaaks.
Ja taas isompia on luultu nuoremmaksi kuin ovatkaan, näitä on monasti jopa kolmosiksi luultu :D
vajaa 11v 131cm, vajaa 9v 126cm, ei oo paljoo kokoeroa näillä.

Mut ei tuo mikää ongelma oo ollu. Sanottu sit vaa jos tarvis on vaatinut, että minkä ikäne oikeesti on.
 
Kiitos Kerpele ja Anatolia!
Kiva kuulla, että muitakin harmittaa tällainen! Kun on pitkä ja hyvä puhumaan mutta vasta 2,5 vuotta eli hyvin pieni oikeasti, niin välillä oikein pistää vihaksi ihmisten ajattelemattomuus!
 
Mulla myös poika joka sekä pituudessa että painossa +2-käyrällä. Aina luultu isommaksi, kunnes tekee jotain ikätasoista. Ja kyllä sitten tuijotetaan. Kaikista paras oli sikapiikkijonossa kun oli se että alle 3 veet saa ennen muita sen piikin. Olin sitten poitsun kanssa jonossa niin eräs äiti kavi miltei päälle että ei tänne yli kolmivuotiaita saa tuoda. Rupes risomaan niin että en selitellyt mitään vaan sanoin vaan että tiedän toki ja jatkoin jonottamista. No, sehän siellä sitten kauheaan ääneen mesoaa ja jatkoi niin pitkään kunnes neuvolantäti sanoi että ei täällä ole ketään joka ei tänne kuuluisi. Silloin teki mieli sanoa tosi pahasti..
 
Sama homma,tyttö 3v neuvolassa 105cm ja muutenkin kehittynyt. Aina luullaan vanhemmaksi ja ihmetellään että ompas pitkä tyttö. No jospas tuo pituus kasvu jossain vaiheessa tasaantuu..
 
Itselläni on muutama kuukausi sitten vasta 2 vuotta täyttänyt poika ja kaikki luulee pituudensa takia häntä paljon vanhemmaksi. Sitten alkavat tuijottaa oudosti ku on vielä aika vauvamaisiakin piiirteitä ku on lauman pienin jäsen meillä. Sit moni kyllä uskaltautuukin kysymään mites vanha lapsi on jos en itse sitä sano jo suoraan.
 
Jokainen ihminen on yksilö, ei sen kummempaa.
Mun 12v tyttö on 152cm
10v poika 146cm
4v 108cm

Elämän kannalta heidän painolla ja pituudella ei ole mittän merkitystä.
Ihania ja taitavia ja yhtä älykkäitä ovat=)
 
Meillä ikäistään pidempi poika ja puheenviivästymä. Ei sekään ole kiva yhdistelmä siinä mielessä, että pitkiä katseita sai, kun iso normaalinnaäköinen ja oloinen poika, mutta ei osaa puhua.
 
Kiitos Kerpele ja Anatolia!
Kiva kuulla, että muitakin harmittaa tällainen! Kun on pitkä ja hyvä puhumaan mutta vasta 2,5 vuotta eli hyvin pieni oikeasti, niin välillä oikein pistää vihaksi ihmisten ajattelemattomuus!

Meillä opittiin puhumaankin vasta 2,5 v iässä kunnolla. Se vasta "kivaa" olikin; ventovieraat joko isoon ääneen määkivät että miksei lapsi puhu, pitää jo puhua kun on noin iso, tai nauroivat ja pilkkasivat pojan puhetta (jos hän sanoi esim. tattori kun tarkoitti traktoria). Nyt taas on hauskaa kun meidän poika, nykyään 5 v, puhuu selkeämmin kuin esim. pahimman naurajan 9 v :D

Nyt viisivuotiaana poika ei ole enää ikäisekseen niin huiman pitkä mitä pienempänä (aika pitkä kuitenkin, 119 cm oli loppuvuodesta kun mitattiin) ja päästään paljon helpommalla mitä 1-3 v iässä. Mutta esim. syyskuussa oli taas v*tutuskokemus kun poika aloitti 3-5 v lasten harrastusryhmässä ja pari äitiä oli savustamassa häntä sieltä pois koska hän on sinne liian iso. 6-8 v lasten ryhmään olisi pitänyt siirtyä - 4½ v iässä! Ja vain siksi, että on pitkä poika ja ikäistään vanhemman oloinen. Nostin metelin: pitkänkään nelivuotiaan lapsen paikka ei ole kouluikäisten ryhmässä.
 
Meillä on 1 v. 8kk, 91-senttinen ja 15-kiloinen poika, jolla on olkapäille ulottuvat, kiharat hiukset. Häntä luullaan usein noin 2,5-3-vuotiaaksi tytöksi. Ei se kyllä minua haittaa. :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Olen miettinyt tätä samaa 3-vuotiaan tyttöni kannalta. Tyttö on muita päätä lyhyempi ja olen saanut tällaisia kommentteja, että pärjää TOSI hyvin, vaikka on noin pieni vielä ja osaa niin paljon sitä ja tätä. Saa siis suitsutusta osakseen, vaikka tosiasiassa on ihan samanikäinen kuin muut (eikä yhtään sen fiksumpi). Mitenköhän asia vaikuttaa näin päin? Luulee, että on jotenkin muita parempi?
 
Meidän lapsia on muuten luultu monesti kaksosiksi.

Ja heillä siis on ikäeroa tasan 2 vuotta. Tyttö on poikaa noin 5 cm pidempi, mutta ilmeisesti sitä ei sitten ulkopuolinen aina huomaa.
 
Kyllä on pienet huolet teillä nyky äideillä.
Typerä ketju.
Jos elämänne suurimmat haasteet on tässä, niin onnea.

Tuollaiset vastaukset kuin sinun, vasta typeriä ovatkin. Missä ap sitä paitsi sanoi että tämä asia nyt mikään varsinainen "huoli" olisi?

Minua suorastaan v*tuttaa nämä pätijät jotka käyvät lähes kaikissa ketjuissa arvostelemassa ja vähättelemässä muiden kirjoituksia. : /
 

Yhteistyössä