Lasten ikäerosta erimielisyyttä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kivakiva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kivakiva

Vieras
Meillä 3v lapsi, ja miehen mielestä toinen olisi parempi tehdä nyt kuin myöhemmin, jos siis niitä vielä halutaan. Itse haluaisin elää vähän vapaampaa elämää ja harkita toista kun esikoinen eskarissa-koulussa. Pitääkö tässä nyt ihan totta valita toisen lapsen ja oman tyytyväisyyden välillä??? En ole valmis uuteen vauva-aikaan, ekakin oli sietämätön. Meillä on kuusi vuotta ikäeroa niin, että mies on vanhempi. Mies on siinä iässä että kaikki hänen kaverit ovat tässä lapsiperhe-elämäntilanteessa. Omat kaverit taas lapsettomia ja elävät nuoruusvuosiaan, minäkin parhaani mukaan. Toinen lapsi pilaisi sen kokonaan. Mutta riskinä on jäädä ilman toista jos lykkään, koska mies on aika ehdoton ettei milloinkaan 34+ vuotiaana ala lapsia tekemään enää, menee vasektomiaan parin vuoden sisään.

Kivat.

Mitä tekisitte?
 
Ja se ei auta, että mies olisi vanhempainvapaalla. Oli ekankin kanssa, mutta kyllä ne raskaudet, synnytykset, imetykset yövalvomisineen lankeaa äidille. Ei kiitos!
 
No en tekisi lasta vastentahtoisesti. Ja mikä ukonkäppänä se mies oikein on, jos meinaa 34-vuotiaana olla jo liian vanha ja väsynyt isäksi. Mutta se on hänen ratkaisunsa, jos hän ei sitten lasta halua niin ei voi mitään. Voihan olla, että et itsekään enää toista lasta kaipaa myöhemminkään.
 
Entäs kompromissi, odotatte vielä pari vuotta ja katsotten miltä sitten tuntuu? Ei miehesi kyllä saa painostaa sinua jos itsestä tuntuu että vielä ei ole toisen aika. Vasektomia parin vuoden päästä kuulostaa juurikin kiristämiseltä. Minä huomasin oman perheen perustamisen kanssa sen, että elämää ei voi liian tarkasti suunnitella. Lykkäsimme toisen lapsen hankintaa ja kun sen aika tuli niin sitä ei kuulunutkaan. Parin vuoden yrittämisen jälkeen tulin viimeinkin raskaaksi. Nämä ei aina ole itsestä kiinni.
 
Hän ei halua olla turhan vanha ennen kuin lapset muuttavat pois. Ymmärrän kyllä. Koska hänelle toinen ei ole mikään must juttu, niin hänen on helppo sanoa olevansa silloin liian vanha. Ap
 
Hän ei halua olla turhan vanha ennen kuin lapset muuttavat pois. Ymmärrän kyllä. Koska hänelle toinen ei ole mikään must juttu, niin hänen on helppo sanoa olevansa silloin liian vanha. Ap

Onko se sulle sitten sellainen, siis must-juttu? Miksi, jos nautit elämästä nyt yhden jo vähän isomman lapsen äitinä? Se tietysti vaikuttaa, jos ehdottomasti toisen lapsen haluat, silloin ei auta kuin taipua miehen tahtoon tai koittaa jotain kompromissiä vääntää.
 
Kyllä se toinen aika must juttu on. En vain jaksaisi vilkasta esikoista ja huonosti nukkuvaa vauvaa. Koululainen menisi jo. Turhaan tuudittauduin omaan nuoruuteen. Ap
 
Kyllä se toinen aika must juttu on. En vain jaksaisi vilkasta esikoista ja huonosti nukkuvaa vauvaa. Koululainen menisi jo. Turhaan tuudittauduin omaan nuoruuteen. Ap

Jotenkin hassulta kuulostaa, kun kirjoitat lapsista kuin ne olisi välttämätön paha ja muuttuisi vasta kouluiässä edes siedettäviksi. Ja silti ehdottomasti haluat toisen.

Jos olet nuori, niin ainahan on se mahdollisuus, että teet sen toisen sitten jonkun toisen kanssa myöhemmin. No joo, en suosittele tällaista suunnitelmaa, paitsi jos muutenkin parisuhde on heikoilla kantimilla, niin on se silloin parempi ajatus, kuin tehdä vastentahtoisesti lapsi nykyisen kanssa.
 
Meillä esikoinen 6v ja nyt olen rv 34. Itse olen 32 ja mies 36,eikä me itseämme liian vanhaksi koeta :-)

Esikoinen menee kouluun ja saan olla kotona häntä sinne laittamassa. Olisi tämä toinen saanut tulla pari vuotta aiemminkin, mutta nyt kävi näin.
 
No meillä on 3v valvottanut koko kkänsä ja vaatii hyvin paljon voimavaroja muutenkin. Olisihan sitä toinen ääni kellossa jos olisi hyvin nukkuva perus rauhallinen lapsi. En minä näitä kahta pysty ottamaan ja herättelemään vuorotellen. Ap
 
Oma kokemus, 6 vuoden ikäero paljon parempi kuin n.4 vuoden. Omat ja kaikkien muidenkin tuttujen lapset, joilla n.3-4 vuoden ikäero tappelevat kuin kissat ja koirat keskenään ja leikkikavereiksi noista ei oikein ole kuin satunnaisesti. Sen sijaan jos ikäeroa on n.6 vuotta tai enemmän, isommasta on paljon apua pienemmän hoidosta ja isompikin on innoissaan pienemmän kasvusta ja kehityksestä. Pääset itsekin helpommalla! ;)
 
Sanoisin, että mies on oikeassa. Nytkin tulee jo turhan suuri ikäero lapsille ja pidempi on vielä huonompi. On kokemusta niin omasta lapsuudesta kuin omien lastenkin kohdalta. 7 v ikäerolla on hyvin vähän yhteistä (meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero), noilla parin vuoden ikäerolla olevilla on paljon yhteistä puuhaa. Ja jos sitä vapaampaa elämää haikailee, niin kannattaa tehdä se toinen mahdollisimman pian, niin joskus kymmenen vuoden päästä voit sitten sitä vapaampaa elämää viettää. Tuo 3 v tulee sitomaan vielä vuosia.

Eikä se koululainen välttämättä ole yhtään helpompi, silloin omat ongelmansa ja monsterikautensa. Turha tuudittautua, että silloin menisi yhtään helpommin.

Ei sitä toista lasta ole lainkaan pakko hankkia, yksikin voi riittää.
 
Erittäin huonosti nukkuvan vauvan/taaperon kokemuksella sanoisin, että tehkää se toinen nyt, MUTTA miehesi sitoutuu ottamaan enemmän vastuuta vauvan hoidosta ja heräilyistä. Ymmärrän hyvin tunteesi, että toisen lapsen hankkiminen nyt tuntuu pakkopullalta, jos ei ole vielä selvinnyt ensimmäisenkään aiheuttamasta poikkeuksellisen kovasta rasituksesta. Jos toinen on joutunut fyysisille ja henkisille äärirajoilleen vauva-aikana, on toisen pakko ottaa vastuuta enemmän seuraavan kanssa, jos toisen haluaa. Ja koska miehesi on noin innokkaasti haluamassa toisen perään, olen aika varma, että hän ei ole pahemmin valvonut. Nyt on hänen vuoronsa.

Tai voisitteko tehdä kompromissin? Odottakaa vuosi pari ja sitten yritätte uutta. Ainakin itselläni tuo kolmen neljän ikävuoden väli alkoi jo palauttamaan paljon ja esim. viisivuotiaan kanssa on jo ihan erilaista kuin kolmi-nelivuotiaan kanssa. Viisivuotias osaa vähän auttaa ja ymmärtää, kun hänelle sanoo, että odottaa hetken. Osaa leikkiä välillä omiaan, eikä kaipaa vanhempaa jatkuvasti seuraksi jne.
 
Meillä esikoiselle ja kuopukselle tuli lopulta tuo yli 6 vuotta ikäeroa.Olisin halunnut esikoiselle sisaruksen, kun hän oli kolme, mutta onnistumiseen meni aika monta vuotta. Koululainen ja vauva oli ihan toimiva yhdistelmä ja kukaan ei kärsinyt.Vauvavuosi meni stressaamatta.
 

Yhteistyössä