Lasten ikävä isää

[papam]

Ollaan miehen kanssa erottu (mun päätös) 1,5v sitten.. Päiväkodin aloitus muutti hieman rytmiä, kuinka lapset kelläkin ovat eli ehkä ovat olleet hieman vähemmän isillään nyt. On niin musertavaa, kun alkaa olla jokapäiväistä isi-ikävää joka yltyy ihan kunnon itkuksi. Eilen yritettiin sitten soittaa että olis kuullut edes äänen (totta puhuen en tiedä oliko sittenkään niin hyvä idea) mutta eihän tämä edes vastannut.
Mitä keinoja olisi helpottaa lasten ikävää? Miksi minusta tuntuu, että olen ihan paska äiti eikä lapset edes halua olla täällä vaan itkeevät isilleen. Kai sen kuuluukin tuntua pahalta, sen lisäksi tietysti syytän itseäni erosta ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä. Pitkästä aikaa olen myös palannut työelämään joten kuvioon astuu myös riittämättömyys. Nämä yhdessä ovat melkoinen paketti kestää. Onko muita eronneita, joilla olisi neuvoja, tai vastaavaa kokemusta?

 

[chef]

No jos yhtään lohduttaa, niin meillä tänäaamuna 2,5v huusi herätessään lähes hysteerisenä isää. Käski mut pois ja vaati isää paikalle. Siinä lasta tyynnytellessäni sain jopa potkun päähäni, kun äiti ei kertakaikkisesti kelvannut, eikä saanut ottaa syliin.

Puolen tunnin kuluttua lapsi 3,5v heräsi ja sama juttu, onneksi tosin hieman lievempänä. "Missä iskä on, mun on ikävä iskää".

Niin...se iskä on töissä ja tulee kotiin päivänsä päätteeksi. Ei sen isän siis tarvitse asua muualla jotta lapsi kokisi isoakin ikävää isäänsä kohtaan. Sellaista päivää ei olekaan, ettei meillä yksikään lapsi kertoisi päivän aikana ikävöivänsä iskää ja odottavansa isää kotiin. Ja usein haluavat myös soittaa isälle töihin.

Tänään ei tosiaan äiti kelvannut yhtikäs mihinkään. Mutta on päiviä, jolloin tilanne on täysin päinvastainen. Välillä iskää komennetaan pois ja vain äiti kelpaa.

Et ole paska äiti, etkä riittämätönkään. Eiköhän ne lapset siellä isällään itke äidin perään jne.

 

[nähnyt]

Vaikka lapsi olisi vuoroviikoin isällään ja vuoroviikoin äidillään, hän itkee molempina viikkoina sen perään, kenen luona hän ei ole. Joten älä ota henkilökohtaisesti asiaa, jolle et voi enää mitään. Tehty mikä tehty.

 

["vieras"]

Kuinka usein lapset näkevät isää?

 

[Lilith]

Pikkusiskoni oli 4v, kun vanhempamme erosivat, ja muistan, että oltiin sitten isällä tai äidillä, aina sieltä soiteltiin toiselle vanhemmalle itku kurkussa. Siskolla oli myös kausi, jolloin ei suostunut nukkumaan ollenkaan, jos se sillä hetkellä paikalta puuttuva vanhempi ei soittanut hyvän yön puhelua sillä samalla sekunnilla, kun nukkumaan piti mennä. Pikkuhiljaa tuo kaikki helpotti.

Oma reilu vuoden ikäinen lapseni kipittää aina maanantaiaamuisin pinnasängystä päästyään isänsä puolelle sänkyä, ja selvästi etsii isäänsä. Viikonlopun jälkeen on ilmeisesti aina yhtä hämmentävää, että isä onkin lähtenyt töihin ennen heräämistä. Sanallisesti ei vielä osaa ikäväänsä ilmaista, mutta kyllä sen silti lapsesta huomaa.

Ei se sinusta tee riittämätöntä eikä varsinkaan huonoa, että lapset ikävöivät isäänsä. Käytännön vinkkejä mulla ei ole kyllä antaa. Onnistuisiko lasten isän kanssa sopia, että isä soittaa lapsille iltaisin, toivottaa hyvät yöt jne? Ellei sinusta tunnu, että se vaan pahentaa lasten ikävää..

 

[Criminal Mind]

Eipä se kai auta kun keskustella isän kanssa että olisi tavoitettavissa noille puheluille. Meillä tällä hetkellä on sovittu että soitellaan ja trpeen mukaan lapset näkee "poissaolevaa" vanhempaa silloinkin kun ei ole hänen "aika" koska on todella tärkeää että lasta kuullaan ja hän saa olla yhteydessä molempiin vanhempiin.

Tsemppiä! Tiedän että on raskasta ja kun vielä pitää pyrkiä yhteistyöhön ihmsien kanssa jota ei haluaisi edes nähdä...

 

[surkea nostaa]

Haluun nostaa tän ketjun,koska mua on alkanut rassaamaan ihan hirveästi lapsen ikävä isän luo. Ymmärrän sen kyllä,mutta rasittaa se.
Meillä vuoroviikko-järjestely ollut nyt vuoden,lapsi 5-vuotias tyttö. Lapsi ikävöi isäänsä paljon,itkee ihan. Muutenkin tuntuu että tytön olo mun luona on väkinäistä. Parhaani yritän enkä tiedä mitä voisin tehdä toisin. Lapselle en tietenkään negatiivisia tunteitani näytä tähän tilanteeseen liittyen,mutta tunnen itseni suoraan sanoen paskaksi ja riittämättömäksi äidiksi,jonka kannattaisi luovuttaa.

 

[Hsvcs]

Lohduttaa voi, että meillä isä asuu samassa taloudessa kotona ja silti 3 v lle tulee itku illalla, jos isi ei ole kotona sanomassa hyvää yötä (jos esim on treenaamassa).