M
"Mietteliäs"
Vieras
Oletteko koskaan miettineet millaista lapsella on tulla yksin kotiin koulusta? Tai nuorella?
Tuleeko lapsi tyhjään kotiin, viettää iltapäivän skeitaten/lorvien ostarilla, juoden energiajuomia ja syljeskellen lattioille?
Kuinka moni vanhempi oikeasti tietää ja välittää siitä mitä lapsi tekee ja missä tai kenen kanssa aikaansa viettää?
Itse törmään päivittäin lapsiin (esim. kakkosluokkalaisiin) jotka viettävät tuntikausia koulun jälkeen ostarilla skeittaillen, karkkihyllyjä tonkien, syljeskellen. Ihan vain sellaista maleksimista, vetelehtimistä, lorvailua kun ei muutakaan tekemistä ole. Mihin on kadonnut normaali tekeminen ilman että tarvitsee ostarilla varomattomasti skeittailla ja huudella ihmisten perään? Pallon pelaaminen läheisellä hiekkakentällä? Talvisin luisteleminen/jäkismatsit isommalla porukalla?
Nuoret ja lapset katselee seksiä ja pornoa netistä porukalla, ollaan tietävinään kaikesta kaikki ja huudellaan isoon ääneen homoa ja lesboa tietämättä mitä ne oikeasti tarkoittaa.
Välitätkö sinä omasta lapsestasi? Kyseletkö kuulumisia? Tiedät missä ja kenen kanssa viettää aikaansa? Mitä sivuja käyttää netissä? Millaisia pelejä pelaa jne?
Energiajuomat on kans sellainen mihin olen kiinnittänyt huomiota. Ala-asteikäiset likittävät litratolkulla viikossa batterya ym. juomia.
Yhteiskunnassa on koko ajan enemmän lasten ja nuorten huostaanottoja, puhutaan paljon perheiden ja lasten pahoinvoinnista mutta millä keinolla siihen pitäisi puuttua?
Kokonaisvaltaisella välittämisellä! Enemmän kerhoja ja iltapäivätoimintaa (myös maksuttomia), peliporukoita (koris, lentis, jalkkis... kesäaikaan on tosi paljon aikaa moisiin harrasteisiin kun lapset ovat jopa 8-9 tuntia yksin) yms. ohjelmaa siksi ajaksi kun vanhemmat ovat töissä. Että lapsilla ja nuorilla olisi myös iltapäivisin aikuisia ihmisiä lähellä; olemassa läsnä, kuuntelemassa, ohjaamassa, antamassa esimerkkiä, kannustamassa.
Liian monet vanhemmat eivät välitä, eivät osaa olla vanhempia ja ottaa vanhemmalle kuuluvaa vastuuta, näyttämässä mallia. Mistä se johtuu? Milloin on vieraannuttu vanhemmuudesta?
Minua suoraansanottuna häiritsee yleinen välinpitämättömyys. Aika usein meille kerääntyy tokaluokkalaisen kavereita (vanhemmat työssä, ip-kerhopaikkaa ei ole tai vanhemmat eivät halua maksaa "kun se pärjää itekseenkin, niin mäkin oon pärjänny ja tuli ihan normaali ihminen") iltapäivisin; tulevat mielellään sisälle juttelemaan, mutta leikkivät myös pihalla, ottavat eväitä mukaan jne. Ja sanovat usein että kiva kun sä olet kotona.
Ei toki olisi mahdollista jos minun työni ei olisi kotona tapahtuvaa freelance-työtä, mutta mietin millä tavalla yhteiskunta, kaupungit/kunnat, yhteisöt ja asuinalueen asukkaat voisivat kehittää koko kylä kasvattaa-systeemiä nyky-yhteiskuntaankin?
Tuleeko lapsi tyhjään kotiin, viettää iltapäivän skeitaten/lorvien ostarilla, juoden energiajuomia ja syljeskellen lattioille?
Kuinka moni vanhempi oikeasti tietää ja välittää siitä mitä lapsi tekee ja missä tai kenen kanssa aikaansa viettää?
Itse törmään päivittäin lapsiin (esim. kakkosluokkalaisiin) jotka viettävät tuntikausia koulun jälkeen ostarilla skeittaillen, karkkihyllyjä tonkien, syljeskellen. Ihan vain sellaista maleksimista, vetelehtimistä, lorvailua kun ei muutakaan tekemistä ole. Mihin on kadonnut normaali tekeminen ilman että tarvitsee ostarilla varomattomasti skeittailla ja huudella ihmisten perään? Pallon pelaaminen läheisellä hiekkakentällä? Talvisin luisteleminen/jäkismatsit isommalla porukalla?
Nuoret ja lapset katselee seksiä ja pornoa netistä porukalla, ollaan tietävinään kaikesta kaikki ja huudellaan isoon ääneen homoa ja lesboa tietämättä mitä ne oikeasti tarkoittaa.
Välitätkö sinä omasta lapsestasi? Kyseletkö kuulumisia? Tiedät missä ja kenen kanssa viettää aikaansa? Mitä sivuja käyttää netissä? Millaisia pelejä pelaa jne?
Energiajuomat on kans sellainen mihin olen kiinnittänyt huomiota. Ala-asteikäiset likittävät litratolkulla viikossa batterya ym. juomia.
Yhteiskunnassa on koko ajan enemmän lasten ja nuorten huostaanottoja, puhutaan paljon perheiden ja lasten pahoinvoinnista mutta millä keinolla siihen pitäisi puuttua?
Kokonaisvaltaisella välittämisellä! Enemmän kerhoja ja iltapäivätoimintaa (myös maksuttomia), peliporukoita (koris, lentis, jalkkis... kesäaikaan on tosi paljon aikaa moisiin harrasteisiin kun lapset ovat jopa 8-9 tuntia yksin) yms. ohjelmaa siksi ajaksi kun vanhemmat ovat töissä. Että lapsilla ja nuorilla olisi myös iltapäivisin aikuisia ihmisiä lähellä; olemassa läsnä, kuuntelemassa, ohjaamassa, antamassa esimerkkiä, kannustamassa.
Liian monet vanhemmat eivät välitä, eivät osaa olla vanhempia ja ottaa vanhemmalle kuuluvaa vastuuta, näyttämässä mallia. Mistä se johtuu? Milloin on vieraannuttu vanhemmuudesta?
Minua suoraansanottuna häiritsee yleinen välinpitämättömyys. Aika usein meille kerääntyy tokaluokkalaisen kavereita (vanhemmat työssä, ip-kerhopaikkaa ei ole tai vanhemmat eivät halua maksaa "kun se pärjää itekseenkin, niin mäkin oon pärjänny ja tuli ihan normaali ihminen") iltapäivisin; tulevat mielellään sisälle juttelemaan, mutta leikkivät myös pihalla, ottavat eväitä mukaan jne. Ja sanovat usein että kiva kun sä olet kotona.
Ei toki olisi mahdollista jos minun työni ei olisi kotona tapahtuvaa freelance-työtä, mutta mietin millä tavalla yhteiskunta, kaupungit/kunnat, yhteisöt ja asuinalueen asukkaat voisivat kehittää koko kylä kasvattaa-systeemiä nyky-yhteiskuntaankin?
