Lasten ja nuorten suojelemisesta

[Britt]

Tässä lisäpohdintaa tuolta aiemmasta kethusta siihen kuinka niinkin nuorena oli aloitettu seksielämä kuin 12-vuotiaana 21-vuotiaan kanssa. Moni huuteli tynnyrissä kasvamisesta, jos ei ollut saanut vetää viinaa ja harrastaa seksiä jo teininä. Että niinhän se vaan menee, että jo lapset haluaa ja päätyy vetämään röökiä ja sekstailemaan.

Mietin tässä että mikä HYÖTY on siinä että lapsi kasvaisi tynnyrin ulkopuolella, ilman vanhempien suojaa? Oppiiko sellainen lapsi jonkun mielestä paremmin pitämään puoliaan? Vai onko tärkeetä että mahdollisimman nuorena lapselle jo heitetään maailman kylmät realiteetit naamalle ja jätetään suurempi mahdollisuus siihen, että joku ääliö 21-vuotias käy viemässä lapselta neitsyyden kun hän ei osaa vielä puolustautua eikä edes ymmärrä mitä seksi on?

Mikä voisi olla puolustus sille, että lapsia ja nuoria ei suojeltaisi?

On aivan yhtä tyhjän kanssa väittää että olisi tärkeää esim *nähdä miten maailma pyörii* tai *pitää puolensa*! Mä osaan pitää erittäin hyvin puoleni ja mulla on vahva itsetunto kun taas moni, joka nuoruudessaan on itsetuntonsa murskannut kuksimalla vanhempien poikien kanssa vaikka missä pusikossa, jatkaa samantyyppistä seksielämää helposti myöhemminkin. Ei olla koskaan esim. opittu sitä, ettei seksillä saa rakkautta tai sitä, että itseään vaan rikkoo, jos päättömästi muille jakelee baareissa..

Niin että mikä hyöty oikeasti voi olla lapselle siitä ettei häntä suojeltaisi liian varhaiselta aikuistumiselta?

 

[Onnellinen Villasukka]

En näe mitään hyötyä siitä, että lapsia ja nuoria ei suojella liian varhaiselta aikuisuudelta.

 

[vieras]

Sitten vielä ihan IHMETELLÄÄN miksi lapset ja nuoret voi nykyään niin huonosti.

 

[Tallu -]

Kyllä mä omiani ja muita läheisiä pieniä pidän niin kauan pullossa kuin vain mahdollista =)

 

[Britt]

Niin mäkin. Mulle on ihan sama mitä joku on mieltä pumpulissa kasvattamisesta tai muusta. Mun lapsia aion todellakin suojella!

 

[Meri-Kaisla harmaana]

Samaa mäkin tässä ihmettelen. Toki lapselle pitää antaa vastuuta omasta elämästään, mutta ikänsä mukaan. Sitten puhutaan aina elämänkokemuksesta. Moni teini sanoo, että hänellä on paljon elämänkokemusta eli tarkoittaa sillä, että on kokenut kovia ja on siten muka jotenkin viisaampi ja kypsempi. Se huono/kova elämänkokemus on toinen puoli ja hyvä/tavallinen elämänkokemus on sitten se toinen. Minusta lapsi ja nuori tarvitsee nimenomaan tuota hyvää kokemusta kasvaakseen täysipainoiseksi ihmiseksi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Lapsuus on lyhyt. Sitä pitää suojella. Maailma on aika kova paikka, mutta ne, jotka ovat rauhassa saaneet kasvaa pärjäävät paremmin. Heistä tulee vahvempia. Ei ole järkeä heittää nuorta "aikuisten maailmaan" ja vain todeta, että maailma on paska paikka, opettele pärjäämään... Ei kai kukaan tahallaan lastaan kampita vain siksi, että oppii, miltä tuntuu, kun polvet ovat ruvella?

Parempi on opettaa, että kukin voi omaan maailmaansa vaikuttaa.

 

[vieras]

Mietin vaan kun niin moni on vaikka juonut tai polttanut jo 12-vuotiaana ekan kerran, että missä ne vanhemmat on silloin olleet? Ja kun näkyy teinejä harhailemassa kadulla yömyöhällä.. Ymmärrän kyllä, etten voi väkisin pitää isoa lasta sisällä, mutta kyllä vähintään pitäisi pitää olla kotiintuloajat ja sitten seurata lasta. Multa ei jäisi esim. lapsen humalatila huomaamatta hänen kotiin tullessaan. Ja sen mukaiset olisivat sitten seuraukset jos jäisi kiinni. Meillä olisi pitkät keskustelut ja kotiintuloaikojen kiristykset, mahdollisesti aresti. Ottaisin myös yhteyttä lapsen kavereiden vanhempiin ja yhdessä puhuttaisiin asiasta..

 

[tuhoon tuomittuja]

Vaikka lapsi tai nuori tekisi kaiken maailmain hölmöyksiä , se ei sulje pois sitä, että siitä ihmisestä kasvaisi ihan normaali vastuuntuntoinen aikuinen, joka käy työssä ja hjuolehtii omat lapsensa jne.

Eli ei pidä tuomita lopun iän helvettiin ja alamäkeen ja luuseriksi, vaikka onkin lähtökohdat onnettomat ja teotkin hätähuutoja.
Niistä kaikista voi ja kasvaakin tasapainoon, kunhan saa oikeaa kohtelua, rakkautta joskus joltakin, ja tarvittaessa vaikkapa terapiaa.

Tynnyrissä kasvaminen - suojeleminen.
Ihan hyvä.
Pitäisi vaan osata erottaa, mikä on suojelemista ja mikä tiukkaa kontrollointia. Raja on hienon hieno.
Turvattu kasvuympäristö, suojeleminen, sallii ja mahdollistaa myös siellä kodin ulkopuolellla liikkuminen,niiden vaarojen ja houkutusten kohtaamisen.
Se pitää sisällään rajat, mutta myös ymmärryksen ja joustavuuden.

Kontrolli-kasvatus taas kontroilloi, rajaa, kieltää, estää, ei anna mahdollisuutta, varoittaa ja pelottaa ilman, että samalla opetettaisi keinoja, miten niistä mahdollisista vaaroista voisi selvitä. tai mitä tehdä, jos jotain tulee tai tapahtuu. Että kuitenkin voi luottaa muihin ihmisiin ja hakea sieltä/heiltä apua jos on hätä. Kontrolli-kasvatus ei salli tätä, sillä huoltaja ei salli muihin turvaamisen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

tuhoon tuomittuja (vierailija)

Olen kanssasi samaa mieltä, kotoa pitää saada ne eväät ja rohkeus, jolla pärjää ja osaa sanoa tarvittaessa "ei". Ja kasvatus on neuvottelemista, opastamista, kuuntelemista, ohjaamista ja toisinaan kieltämistä, mutta aina rakastamista ja välittämistä. Halua tehdä oikein ja opettaa tekemään oikein.

 

[Britt]

Joo, en minä heitä tuomitse, joilla on ollut turvattomammat olosuhteet nuoruudessa, mua kiinnostaa lähinnä se, miten vanhemmat perustelevat sen kun lapsi/nuori saa vapaasti liikkua yölläkin ja vaikka millaisessa seurassa.

Suojeleminen ja kontrollointihan on sinällään eri asioita. Kontrollointi ei anna henkistä kehittymisvaraa lapselle muutenkaan. Toki lapsen pitää saada tutustua ihmisiin, niin lapsiin kuin aikuisiinkin, käydä harrastuksissa, turvallisissa paikoissa yökyläilyillä, rippileirillä, jne. Mutta vaikka nuorta ärsyttäisi, en aio pyytää sitä nuorelta anteeksi, että pidän kotiintuloajat, valvon ja odotan kun hän on kotona ja muutenkin vaadin tietää (ikään sopivalla tavalla tietenkin) kenen kanssa liikkuu ja mitä elämään kuuluu. En usko saavani tietää kaikkea enkä sitä haluakaan, mutta tarpeeksi jotta pystyn päättelemään missä mennään.

 

[Britt]

Piti vielä sanoa, että muistan kyllä kiukutelleeni silloin tällöin itse äidilleni 12 -vuotiaasta lähtien miksen saa olla pidempään illalla ulkona. Äiti oli aina päättäväinen ja pitänyt rajoista kiinni ja olen ollut siitä jälkeen päin vain iloinen.