Minä olin lapsena pyöreä. En lihava missään vaiheessa, mutta mieleeni ovat jääneet hetket, kun äiti käytti minua yhtenään puntarilla ja oli ilahtunut, jos paino oli pudonnut. Muistan myös kaikki painoani koskevat kommentit erittäin tarkasti . Yleisurheilin, mutta olin rakenteeltani isosiskoani harteikkaampi ja pidempi. Teinivuosina sairastuin bulimiaan ja anoreksiaan. Minusta tuli hoikka himoliikkuja. Olen sen jälkeen ollut aina painoni tarkkailija. En ole enää sairas, mutta terveellinen ruokavalio on minulle tärkeää. Kuten liikuntakin.
Täysimetetyt kaksi tyttöäni ovat molemmat olleet lapsena pulleita vauvoja, oma maitoni tuntui olevan todella tuhtia, vaikka terveellisesti söinkin. Ahdistuin siitä, että kaikki päivittelivät vauvojeni pulleutta. Pelkäsin, että he joutuvat kuulemaan lapsena samanlaisia kommentteja kuin itse aikoinani jouduin kuulemaan. Esimerkiksi omille vanhemmilleni olen ärähtänyt monta kertaa, kun he lapsen kuullen ovat päivitelleet lapsista "sumopainijaa", "michelin-makkaroita" tai "ruoka-aikana kotona olemisesta"....
5v-esikoiseni on nyt sorja hoikka tyttö, vauvapulleus suli nopeasti pois. Kuopus on vielä pyöreä kaksivuotias, mutta hänkin alkaa hoikistua, on liikkuvainen.
Olemme mieheni kanssa onneksi samoilla linjoilla ravinnon suhteen. Ei sokeroituja mehuja tai limukoita, karkkia meillä ei syödä. kuten ei myöskään pika- tai einesruokaa. (No, pinaattilätyt ovat meillä hätätilanteisiin, myönnetään....) Jogurtti on maustamatonta, lapset laittavat jopurttiin marjoja tai sokeroimatonta mysliä. Leipä on täysjyvää, mielellään ruista, kuitupitoisuus yleensä yli 7. Sipsejä tai mitään suolaista emme syö, miehelläni on taipumusta verenpaineeseen.
Herkuttelemme toki: lapset saavat jälkiruoaksi yleensä rahkaa tai jäätelöä, mutta ei joka päivä. Leivomme usein yhdessä, mutta pulla on kuitenkin harvinainen herkku.
Tuttavani, joilla lapset saavat herkkuja ja mehuja enemmän, syyttävät minua ruokapoliisiksi, koska ajan lapset vain siihen pisteeseen, että "tulevat ahmimaan herkkuja joskus kaksin käsin". En ole itse samaa mieltä, tai ainakin toivon niin.
Sen sijaan päiväkodeissa tuntuu olevan aivan liikaa päiviä, että tätsyt kertovat lasten saaneen välipalaksi pullaa tai jäätelöitä. Yhdessä pk-keskustelussa asiaa mietinkin ääneen, niin onneksi hoitotäti oli samaa mieltä, ja asdiasta oli puhuttu keittiön kanssa. Karkittomuutta pk onneksi noudattaa ja kunnioittaa myös perheen linjaa. Karkkeja lapset ovat syöneet lähinnä kavereiden synttäreillä, jotka toki ovat poikkeuspäiviä...
Myönnän, olen varmaan itse omien kokemusteni myötä vielä jotenkin ylisuojelevainen siitä, ettei lasteni tarvitsisi kokea samaa kuin itse koin. Toisaalta uskon, että näillä valinnoilla toivottavasti ohjaamme heitä pitämään luonnostaan vähänsokerisemmasta ruokavaliosta. Mutta vaikka meilläkin syödään terveellisesti, niin kyllä se oin työn ja tuskan takana... Saapas nähdä miten homma toimii sitten kun lapset menevät kouluun. Varmaankin valmiiksi jääkaappiin tehdyt välipalat eikä mahdollisuutta hakea itse herkkuja. Sen näkee sitten.
