V
vieras2
Vieras
HS:ssa niin ajatuksia herättävä mielipidekirjoitus 17-vuotiaalta, että haluan jakaa kanssanne!
Lahjoilla ei voi korvata läsnäoloa
Joulun lähestyminen tuo mukanaan aina saman toistuvan kaavan. Lahjaideat ovat hukassa ja läheiset pulassa: "Mitä sille kummilapselle nyt ostaisi?" Paineet kasaantuvat päivä päivältä sukulaisten ja ystävien harteille, ja valitettavasti yhä useammin tuntuu, että ne ratkaistaan joko antamalla rahakuori tai sysäämällä vanhemmille rahat ja pyytämällä heitä ostamaan lahjat, kun lapsen parhaiten tuntevat.
Sama toistuu ainakin kaksi kertaa vuodessa. Mahdollisesti kolmekin, jos nimipäivä lasketaan mukaan. Tuntuu, että lahjoista ja rahakuorista on tullut läheisenä olemisen kausimaksu, ja välittämisen merkitys on kadonnut aikoja sitten.
Lahjan tulisi osoittaa, että henkilöstä välitetään ja hänestä ollaan sen verran kiinnostuneita, että tiedetään hänen mielenkiinnonkohteistaan. Onko se lopulta niin vaikeaa yrittää olla edes pienenä osana jonkun elämää? Vuodessa on sentään 365 vuorokautta.
Omat 17-vuotissynttärit ovat tuoreessa muistissa. Yhdelle tutulle sanoin hänen kysyessään, että olisi kiva saada astioita lahjaksi näin tulevaisuutta ajatellen. Muiden kutsuttujen onneksi oman sosiaaliverkostoni tiedustelupalvelu toimi niin hyvin, että niitä astioita sateli sitten loppujen lopuksi joka suunnalta. Hyödyllistä kyllä, mutta ei se paljoa välittämiseltä tuntunut.
Toki nuorille rahakuori saattaa olla suurikin pelastus, kun meidän on kokemattomuutemme takia vielä vaikea saada työtä, mutta yhtä lailla se saattaa tuntua suoralta loukkaukselta, ellei rahaa ole etukäteen toivonut. Omasta mielestäni olisi siinä tapauksessa parempi olla antamatta mitään.
Miksi yleensäkään täytyy ostaa mitään? Meillä on kaksi kättä, joilla voi loihtia ties mitä ja laittaa samalla omaa aikaa ja tunnetta työhön. Oli sitten rasiallinen itse leipomia pipareita tai kudottu neulepusero, niin aivan varmasti se lämmittää yhtä paljon toisen sydäntä.
Välittämistä ja rakastamista osoitetaan enemmän teoilla. Paras lahja mitä voi saada, on viettää joulu itselle tärkeiden ihmisten kanssa.
Alun perin joulu oli kristillinen juhla. Nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että uskonnollinen puoli on karissut siitä pois. Pidetäänhän huoli, etteivät välittäminen ja rakastaminen kuihdu enää pois.
HENRIK BYMAN
lukiolainen
Sipoo
HS 11.12.
Lahjoilla ei voi korvata läsnäoloa
Joulun lähestyminen tuo mukanaan aina saman toistuvan kaavan. Lahjaideat ovat hukassa ja läheiset pulassa: "Mitä sille kummilapselle nyt ostaisi?" Paineet kasaantuvat päivä päivältä sukulaisten ja ystävien harteille, ja valitettavasti yhä useammin tuntuu, että ne ratkaistaan joko antamalla rahakuori tai sysäämällä vanhemmille rahat ja pyytämällä heitä ostamaan lahjat, kun lapsen parhaiten tuntevat.
Sama toistuu ainakin kaksi kertaa vuodessa. Mahdollisesti kolmekin, jos nimipäivä lasketaan mukaan. Tuntuu, että lahjoista ja rahakuorista on tullut läheisenä olemisen kausimaksu, ja välittämisen merkitys on kadonnut aikoja sitten.
Lahjan tulisi osoittaa, että henkilöstä välitetään ja hänestä ollaan sen verran kiinnostuneita, että tiedetään hänen mielenkiinnonkohteistaan. Onko se lopulta niin vaikeaa yrittää olla edes pienenä osana jonkun elämää? Vuodessa on sentään 365 vuorokautta.
Omat 17-vuotissynttärit ovat tuoreessa muistissa. Yhdelle tutulle sanoin hänen kysyessään, että olisi kiva saada astioita lahjaksi näin tulevaisuutta ajatellen. Muiden kutsuttujen onneksi oman sosiaaliverkostoni tiedustelupalvelu toimi niin hyvin, että niitä astioita sateli sitten loppujen lopuksi joka suunnalta. Hyödyllistä kyllä, mutta ei se paljoa välittämiseltä tuntunut.
Toki nuorille rahakuori saattaa olla suurikin pelastus, kun meidän on kokemattomuutemme takia vielä vaikea saada työtä, mutta yhtä lailla se saattaa tuntua suoralta loukkaukselta, ellei rahaa ole etukäteen toivonut. Omasta mielestäni olisi siinä tapauksessa parempi olla antamatta mitään.
Miksi yleensäkään täytyy ostaa mitään? Meillä on kaksi kättä, joilla voi loihtia ties mitä ja laittaa samalla omaa aikaa ja tunnetta työhön. Oli sitten rasiallinen itse leipomia pipareita tai kudottu neulepusero, niin aivan varmasti se lämmittää yhtä paljon toisen sydäntä.
Välittämistä ja rakastamista osoitetaan enemmän teoilla. Paras lahja mitä voi saada, on viettää joulu itselle tärkeiden ihmisten kanssa.
Alun perin joulu oli kristillinen juhla. Nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että uskonnollinen puoli on karissut siitä pois. Pidetäänhän huoli, etteivät välittäminen ja rakastaminen kuihdu enää pois.
HENRIK BYMAN
lukiolainen
Sipoo
HS 11.12.