Lasten kanssa rannalla olo on tosi rankkaa!

[tytsi-89]

Tuli mieleen tosta hukkumisketjusta. Mä en mielellään mene lapsenvahtina ollessani kahdestaan lapsen kanssa rannalle. On tosi stressaavaa vahtia lasta joka sekunti eikä siinä voi itse ottaa aurinkoa tai uida rauhassa. Etenkin, kun on vastuussa toisen lapsesta. 15-vuotiaana olin 5-vuotiaan hoitolapseni kanssa uimarannalla, mukana oli myös silloin 13-vuotias veljeni. Lapsella oli kellukkeet, mutta silti vahdin häntä silmä tarkkana enkä kääntänyt katsettani sekunniksikaan. Hän oli uimataidoton. Istuin viltillä ja vahdin tyttöä katseellani, kun veljeni leikki vedessä hänen kanssaan ja, jos veli tuli lämmittelemään, menin veteen vahtimaan tyttöä. Nyt, kun ajattelee niin hirmu nuori olin, vasta 15v ja yksin vastuussa 5v uimataidottomasta lapsesta Tuskin uskaltaisin joskus päästää mahd. omiá lapsiani rannalle ilman aikuista.

 

[jenni87]

Joo, ei todellakaan voi itse ottaa aurinkoa tai uida rauhassa. Mutta pääasia, että lapsillani on kivaa... silmä täytyy kyllä olla kokoajan niissä kiinni!

 

[tytsi-89]

Uskaltaisitteko te päästää pientä lasta 15-vuotiaan kanssa rannalle?

 

[XXS]

Helpointa on rannalla olo, kun itsekin polskii sielläl asten mukana. Toukokuussa olin poikani kanssa kahdestaan Kreikassa ja siellä hän aina sanoi, että lue vaan äiti rauhassa kirjaa niin minä tässä teen vaan hiekkalinnaa. Mieluummin osallistuin kuitenkin hiekkalinnan rakentamiseen.

 

[jenni87]

Uskaltaisitteko te päästää pientä lasta 15-vuotiaan kanssa rannalle?

En. Olen huono luottamaan lasteni hoidossa oikein kehenkään ulkopuoliseen.

 

[vieras]

Kyllä varmaan luottaisin yhden lapsen 15 vuotiaan luotettavan tytön kanssa ihan hyvin. (sinähän olet luotettava)

Kaksi lasta onkin jo paljon enemmän, en antaisi vastuuta alaikäiselle koska on kovaa työtä vahtia useampi.

 

[vili43]

Tuo on totta.
Ukko yleensä menee pojan ja poitsun kaverin kanssa kolmisteen uimaan, mut jos mä olen mukana, vaihetaan vuoroa.
Välillä toinen ottaa arskaa jatoinen vahtii, sit toinen ui ja toinen vahtii.
Eihän se sellaista olemista ole, kuin aikuisporukalla, mutt pääasia, et lapsella on hubaa. =)

 

[Tammikuu]

On se, jopa niin rankkaa, että en vie tuota juuri 2 vuotta täyttänyttä kuopusta uimarannalle ollenkaan. Ja siitäkös on moni ollut kummissaan. Mutta minä en pidä sitä nautintona kellekään: en lapselle, jota täytyy koko ajan kieltää/rajoittaa/pitää väkisin kädestä kiinni. Enkä itselleni, joka sitten joutuu koko ajan olemaan silmät selässä ja sata jalkaa vatsan alla.... Ammeessa saa kotona polskia. Voihan siinäkin toki sattua jotakin, mutta uimarannalla, vilinässä, se mahdollisuus on sata kertaa suurempi. Isommat lapset käytetään kesäisin uimarannalla tietenkin. Ja keskimmäinen on aina päässyt rannalle, koska oli ihan pienenä ja on edelleen erittäin varovainen. Ei koskaan, taaperonakaan, juossut veteen, ei edes yrittänyt. Samaa ei voi sanoa tästä kuopuksesta.

Kesästä siis voi nauttia, ihan pienen kanssa, muutenkin kuin uimarannalla. Tai ainakin tämä "laiska", tässä asiassa varovaisuuteen panostava äiti-ihminen voi Toki minut on leimattu itsekkääksi, kesän riemut pieneltä kieltäväksi ihmiseksi, mutta se ei minua haittaa. (Ja lisäisin, että lapset on erilaisia, vrt. varovaisuus/arkuus/luonne....)

 

[äiti täälläkin]

On se, jopa niin rankkaa, että en vie tuota juuri 2 vuotta täyttänyttä kuopusta uimarannalle ollenkaan. Ja siitäkös on moni ollut kummissaan. Mutta minä en pidä sitä nautintona kellekään: en lapselle, jota täytyy koko ajan kieltää/rajoittaa/pitää väkisin kädestä kiinni. Enkä itselleni, joka sitten joutuu koko ajan olemaan silmät selässä ja sata jalkaa vatsan alla.... Ammeessa saa kotona polskia. Voihan siinäkin toki sattua jotakin, mutta uimarannalla, vilinässä, se mahdollisuus on sata kertaa suurempi. Isommat lapset käytetään kesäisin uimarannalla tietenkin. Ja keskimmäinen on aina päässyt rannalle, koska oli ihan pienenä ja on edelleen erittäin varovainen. Ei koskaan, taaperonakaan, juossut veteen, ei edes yrittänyt. Samaa ei voi sanoa tästä kuopuksesta.

Kesästä siis voi nauttia, ihan pienen kanssa, muutenkin kuin uimarannalla. Tai ainakin tämä "laiska", tässä asiassa varovaisuuteen panostava äiti-ihminen voi Toki minut on leimattu itsekkääksi, kesän riemut pieneltä kieltäväksi ihmiseksi, mutta se ei minua haittaa. (Ja lisäisin, että lapset on erilaisia, vrt. varovaisuus/arkuus/luonne....)

Tähän yhdyn minäkin. Meillä tuo nuorin nyt 1 v 3 kk ja muutamia kertoja olen käyttänyt rannassa uimassa. Nytkin päädyin jäämään kotiin, kun isäntä lähti isompien kanssa kylpylään. Turhaa stressiä tuollaiset reissut noin pienen kanssa.

 

[Lunatic]

Tuo on totta.
Ukko yleensä menee pojan ja poitsun kaverin kanssa kolmisteen uimaan, mut jos mä olen mukana, vaihetaan vuoroa.
Välillä toinen ottaa arskaa jatoinen vahtii, sit toinen ui ja toinen vahtii.
Eihän se sellaista olemista ole, kuin aikuisporukalla, mutt pääasia, et lapsella on hubaa. =)

Onk sun ukolla rillit ja sellanen lierilätsä ollu joskus? B)

 

[Mukamaspipsa]

Vielä viime kesänä en voinut mennä pienimpien lasten kans rannalle yksin. Vanhempi olisi halunnut seurata isompia lapsia syvälle ja pienempi taas ei uskaltanut veteen ollenkaan. Siispä toinen "iso ihminen" (ei välttämättä aikuinen, 15-vuotiaskin olisi käynyt) tarvittiin mukaan.

Nyt onnistuu molempien kans, että olen vain minä mukana. Mutta kyllä siinä hommassa kummasti väsyy, vaikka ei tee muuta ku katselee....

 

[Mi gorda bella]

On se, jopa niin rankkaa, että en vie tuota juuri 2 vuotta täyttänyttä kuopusta uimarannalle ollenkaan. Ja siitäkös on moni ollut kummissaan. Mutta minä en pidä sitä nautintona kellekään: en lapselle, jota täytyy koko ajan kieltää/rajoittaa/pitää väkisin kädestä kiinni. Enkä itselleni, joka sitten joutuu koko ajan olemaan silmät selässä ja sata jalkaa vatsan alla.... Ammeessa saa kotona polskia. Voihan siinäkin toki sattua jotakin, mutta uimarannalla, vilinässä, se mahdollisuus on sata kertaa suurempi. Isommat lapset käytetään kesäisin uimarannalla tietenkin. Ja keskimmäinen on aina päässyt rannalle, koska oli ihan pienenä ja on edelleen erittäin varovainen. Ei koskaan, taaperonakaan, juossut veteen, ei edes yrittänyt. Samaa ei voi sanoa tästä kuopuksesta.

Kesästä siis voi nauttia, ihan pienen kanssa, muutenkin kuin uimarannalla. Tai ainakin tämä "laiska", tässä asiassa varovaisuuteen panostava äiti-ihminen voi Toki minut on leimattu itsekkääksi, kesän riemut pieneltä kieltäväksi ihmiseksi, mutta se ei minua haittaa. (Ja lisäisin, että lapset on erilaisia, vrt. varovaisuus/arkuus/luonne....)

Mä peesailen tätä, ainakin osittain. Me oltiin tänään ekaa kertaa tytön (1v2kk) kans rannalla joka oli täynnä kiljuvia ja hilluvia lapsia. Me vaan käveltiin siinä ihan rantaviivalla ja tyttö välillä loiskutteli vettä. Mutta molemmista käsistä jouduin pitämään kiinni tai neiti ois kyllä syöksynyt suorilta sukeltamaan. Ja mä en mitään muuta pelkää niin paljon kun että tyttö joskus meinaa hukkua, koska itelleni on pienenä meinannu käydä niin.

 

[Tammikuu]

On se, jopa niin rankkaa, että en vie tuota juuri 2 vuotta täyttänyttä kuopusta uimarannalle ollenkaan. Ja siitäkös on moni ollut kummissaan. Mutta minä en pidä sitä nautintona kellekään: en lapselle, jota täytyy koko ajan kieltää/rajoittaa/pitää väkisin kädestä kiinni. Enkä itselleni, joka sitten joutuu koko ajan olemaan silmät selässä ja sata jalkaa vatsan alla.... Ammeessa saa kotona polskia. Voihan siinäkin toki sattua jotakin, mutta uimarannalla, vilinässä, se mahdollisuus on sata kertaa suurempi. Isommat lapset käytetään kesäisin uimarannalla tietenkin. Ja keskimmäinen on aina päässyt rannalle, koska oli ihan pienenä ja on edelleen erittäin varovainen. Ei koskaan, taaperonakaan, juossut veteen, ei edes yrittänyt. Samaa ei voi sanoa tästä kuopuksesta.

Kesästä siis voi nauttia, ihan pienen kanssa, muutenkin kuin uimarannalla. Tai ainakin tämä "laiska", tässä asiassa varovaisuuteen panostava äiti-ihminen voi Toki minut on leimattu itsekkääksi, kesän riemut pieneltä kieltäväksi ihmiseksi, mutta se ei minua haittaa. (Ja lisäisin, että lapset on erilaisia, vrt. varovaisuus/arkuus/luonne....)

Mä peesailen tätä, ainakin osittain. Me oltiin tänään ekaa kertaa tytön (1v2kk) kans rannalla joka oli täynnä kiljuvia ja hilluvia lapsia. Me vaan käveltiin siinä ihan rantaviivalla ja tyttö välillä loiskutteli vettä. Mutta molemmista käsistä jouduin pitämään kiinni tai neiti ois kyllä syöksynyt suorilta sukeltamaan. Ja mä en mitään muuta pelkää niin paljon kun että tyttö joskus meinaa hukkua, koska itelleni on pienenä meinannu käydä niin.

Meillä myös tuo 2.v ryntäisi suoraan veteen. Eikä suinkaan rantaviivaa myöden, ja kädestä kiinnipitäen, vaan itse pitäisi päästä. Vaarantuntu ja itsesuojeluvaisto kun on vielä niin hakusessa, tyydymme pikku ammeeseen täällä kotona. En halua ottaa turhia riskejä.

 

[Lumiina]

Samaa mieltä! Lasta et voi päästää hetkeksikään silmistä, koko ajan huoli, että jotain sattuu jos katseen käännät. Lapsi taas pomppii järvessä innoissaan, eikä malttais pois lähtee...
Ei siellä tosiaan voi itse rentoutua, ainoa mikä siinä on hienoa on se että näkee miten onnellinen lapsi on päästessään uimaan.

 

[vieras]

mä en uskalla mennä lasten kanssa keskenään uimaan lapsia 3 vanhin 5v aina pitä olla myös toinen. ja vaikka toinen on niin panikoitten rannalla.
viime kesänä kävi niin että keskimmäinen lapseni silloin n.2v joutui veden alle (meitä oli 3 aikuista katsomassa) minä olin rannalla anopin kanssa ja vasta syntyneen kimpussa oli jätti paarma mitä molemmat ajoimme pois.isä oli 2 lapsen kanssa vedessä mutta kun toista oli nostamassa niin tämä n. 2v oli pinnan alla. minähän sen huomasin ja kiljuin miehelle että "poika hukkuu" omalla nimellään kyllä. eihän se tainnut olla veden alla edes minuuttia tai olisko edes 30sek mutta kyllä se pysäytti. sydän väpätti ja muutenkin. tänäkesänä kyseinen poika on kerran käynyt jo uimassa

 

[vili43]

Tuo on totta.
Ukko yleensä menee pojan ja poitsun kaverin kanssa kolmisteen uimaan, mut jos mä olen mukana, vaihetaan vuoroa.
Välillä toinen ottaa arskaa jatoinen vahtii, sit toinen ui ja toinen vahtii.
Eihän se sellaista olemista ole, kuin aikuisporukalla, mutt pääasia, et lapsella on hubaa. =)

Onk sun ukolla rillit ja sellanen lierilätsä ollu joskus? B)

Ei ole rillejä eikä lätsää .
Mikä on, kun kaikki Valtalaiset vakoilee meitä... :xmas:

 

[Maria]

Meillä kolme uimataitoista ja kolme uimataidotonta ja käyn kyllä heidän kanssaan uimassa yksinkin. Kaksi vanhinta uimataidotonta ovat tosin melko arkoja vesileikkeihin, enimmäkseen polvivesissä kahlailevat, saa oikein houkutella kastautumaan enemmän. Nuorimmaisen vieressä saa kyllä olla lähellä, kahlailee aika rohkeasti nyt kun vedet ovat lämmenneet. Jossain välissä ehdin vähän uiskennella itsekin, mutta samalla kyllä tarkkailen lapsia ja lasken kuuteen