Lasten kasvatuksesta

["Sophie"]

Oletteko keskustelleet puolisosi kanssa lasten kasvatuksesta ENNEN lasten hankkimista? Oletteko aina samaa mieltä siitä, miten lapset tulisi kasvattaa ja jos ette, niin miten ratkaisette tilanteen?

Haluamme mieheni kanssa lapsia lähitulevaisuudessa ja olemme jostain syystä nyt viime aikona ajautuneet keskustelemaan lasten kasvatukseen liittyvistä asioista vaikken raskaana olekaan.

Minua on alkanut huolestuttamaan se, että olemme yllättävän erimielisiä kasvatukseen liittyvistä asioista. Esimerkiksi mieheni on sitä mieltä, että lasten tulee harrastaa liikuntaa pienestä pitäen, karrikoiden sanoen, että halusivat tai eivät. Itse taas olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus valita, mitä haluavat harrastaa. Esim. kaikki eivät ole urheilullisia vaan vaikkapa musikaalisia. Toki tulee antaa lapselle vaihtoehtoja ja viedä erilaisiin harrastuksiin, jotta voi sitten itse valita, mitä haluaa tehdä. Mieheni mielestä urheilu on ainoa oikea harrastus ja jos lapsi valitsee jotain muuta, on lapsen oma syy jos häntä kiusataan, ja turha tulla sitten hänelle itkemään.

En voi käsittää tällaista ajattelutapaa. Mielestäni lapsella tulee olla oikeus valita harrastuksensa ja jos häntä sitten jostain syystä vaikkapa koulussa kiusataan, tulee vanhempien olla tukena. Olenko kukkahattutäti?

Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta on muitakin lapsiin liittyviä asioita, mistä olemme erimieltä. Olen alkanut miettiä, että miten meidän käy jos ja kun saamme lapsia? Tuleeko yhteiselosta mitään jos kinaamme nyt jo tuollaisista asioista. Pääsemmekö silloinkaan yhteisymmärrykseen kasvatuksesta.

Siksi minua kiinnostaakin, että oletteko aina puolisosi kanssa samaa mieltä kasvatukseen liittyvistä asioista? Onko tämä normaalia, että olemme näin erimieltä vai onko suhteemme tuhoon tuomittu. Miten itse olette ratkaisseet erimielisyytenne kasvatusasioissa?

 

[Nalkuttava Talonmies]

Ei meillä ole ollut erityisiä konflikteja, hienosäädöstä selviää keskustelemalla.. Enemmänkin sovimme muutaman asian ennen lapsen hankintaa (se, että lapsi on yhteinen tarkoittaa että kumpikin oikeasti hoitaa osuutensa..).

Pakolla ei omasta mielestänikään mitään tehdä, mutta liikunta on elämän perusasia eli ilman sitä ei voi olla. Vaikka kuinka pitäisi laulamisesta. Joten raahaisin lapseni vaikka pakolla liikkumaan, jos perse ei muuten nousisi ylös. Toki en silloin varmasti hankkisi kallista seuraharrastusta vaan etsisin sopivan liikuntamuodon.

 

[Anatolia]

Kyllähän me keskusteltiin.

Mutta vasta käytäntö on osoittanut sen, mikä on toimivaa ja mikä ei.

Ei me aina olla samaa mieltä kasvatusasioista, mutta emme koskaan kävele toistemme mielipiteen yli lasten nähden, vaan jos mies jotain sanoo, niin minä sen hyväksyn, ja päinvastoin. Ja jutellaan sitten myöhemmin, kun lapset ei oo vieressä, jos jotain jäi hampaankoloon.

Työ tekijäänsä opettaa; vanhemmuuteen kasvaa, ja ennen lapsia omistetut periaatteet voi olla ihan erilaisia sitten, kun lapsi syntyy ja varttuu, ja esim. harrastusasiat tulee ajankohtaiseksi.

 

["vieras"]

Keskustelimme, totta kai. Minä en olisi voinut alkaa elämään miehen kanssa, jonka arvot, odotukset ja oma ego eivät kestä muuta kuin lapsen liikunnalliset harrastukset. Tosin luultavasti en olisi ajautunut tuollaisen miehen kanssa edes seurustelusuhteeseen.

 

[juuh]

Ei olla hirveästi keskusteltu etukäteen, hyvin on mennyt Miehesi mielipide kuulostaa aika jyrkältä, mutta luulenpa, että ne isänvaistot sieltä heräis ja esim koulukiusaamiseen mielipide olis aika erilainen jos omaa lasta kiusattais.

 

["vieras"]

[QUOTE="Sophie";26489851]Oletteko keskustelleet puolisosi kanssa lasten kasvatuksesta ENNEN lasten hankkimista? Oletteko aina samaa mieltä siitä, miten lapset tulisi kasvattaa ja jos ette, niin miten ratkaisette tilanteen?

Haluamme mieheni kanssa lapsia lähitulevaisuudessa ja olemme jostain syystä nyt viime aikona ajautuneet keskustelemaan lasten kasvatukseen liittyvistä asioista vaikken raskaana olekaan.

Minua on alkanut huolestuttamaan se, että olemme yllättävän erimielisiä kasvatukseen liittyvistä asioista. Esimerkiksi mieheni on sitä mieltä, että lasten tulee harrastaa liikuntaa pienestä pitäen, karrikoiden sanoen, että halusivat tai eivät. Itse taas olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus valita, mitä haluavat harrastaa. Esim. kaikki eivät ole urheilullisia vaan vaikkapa musikaalisia. Toki tulee antaa lapselle vaihtoehtoja ja viedä erilaisiin harrastuksiin, jotta voi sitten itse valita, mitä haluaa tehdä. Mieheni mielestä urheilu on ainoa oikea harrastus ja jos lapsi valitsee jotain muuta, on lapsen oma syy jos häntä kiusataan, ja turha tulla sitten hänelle itkemään.

En voi käsittää tällaista ajattelutapaa. Mielestäni lapsella tulee olla oikeus valita harrastuksensa ja jos häntä sitten jostain syystä vaikkapa koulussa kiusataan, tulee vanhempien olla tukena. Olenko kukkahattutäti?

Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta on muitakin lapsiin liittyviä asioita, mistä olemme erimieltä. Olen alkanut miettiä, että miten meidän käy jos ja kun saamme lapsia? Tuleeko yhteiselosta mitään jos kinaamme nyt jo tuollaisista asioista. Pääsemmekö silloinkaan yhteisymmärrykseen kasvatuksesta.

Siksi minua kiinnostaakin, että oletteko aina puolisosi kanssa samaa mieltä kasvatukseen liittyvistä asioista? Onko tämä normaalia, että olemme näin erimieltä vai onko suhteemme tuhoon tuomittu. Miten itse olette ratkaisseet erimielisyytenne kasvatusasioissa?[/QUOTE]

Oletteko keskustelleet omien lapsuuskotienne tavoista... erot niissä kertoo paljon.

 

[Khimaira]

etukäteenhän noista voisi olla hyvä puhua..Voikohan niitä hyvinkin erilaisia omia mielipiteiteitä muuttaa kun lapset syntyvät..

Sitten se vasta onkin hankalaa kun on jo lapsia ja kasvatuksessa on ihan jo periatteissa suuria eroja.

 

[halipupu harmaana]

Me ei olla keskusteltu ennen lasten kasvatuksesta miehen kanssa, mutta olen myös sitä mieltä että periaatteet voivat muuttua sitten kun niitä lapsia todella on. Mun mielestä myös ihmisen arvot jo sinänsä määrittää paljon sitä miten aikoo lapsensa kasvattaa ja jos teillä ap on samanlaiset arvot miehen kanssa, niin se on hyvä.

 

["mimmi"]

Älä ota liian raskaasti näitä etukäteen käytyjä keskusteluja. Arki on kuitenkin ihan erilaista! Ja tilanteen mukaan joudutte kuitenkin menemään. Tekin muututte lapsen kasvun myötä, ja teille syntyy siinä pikkuhiljaa teidän perheen tavat toimia.

Joku kommentoi oman lapsuuskodin tilanteiden läpikäyntiä. Se oli musta hyvä idea. Käykää mielummin läpi hyviä ja huonoja asioita mitä omassa lapsuudessanne oli. Sitä kautta huomaa, että joitain asioita haluaa erityisesti välttää ja joitan jatkaa (eikä kumpikaan välttämättä silti helposti onnistu ).

 

["..."]

No se on ihan yksi ja sama, mitä etukäteen keskustelette ja olette asioista mieltä. Se mieli muuttuu ja periaatteet samoin, kun se lapsi on konkreettisesti siinä läsnä.

 

["mimmi"]

Ehkä toi sun huoli on enemmän sitä, että mietit sovitteko oikeasti yhteen.... Että onko teillä riittävän samanlaisten arvot. Vauvan toivominen on niin iso asia, joka liittää teidät loppuiäksi yhteen, että siinä voi alkaa epäröimään puolison suhteen?

 

["Sophie"]

Kiitoksia hyvistä vastauksista

Ehkä tosiaan on niinkuin "mimmi" sanoi, että ei kannatta ottaa näitä keskusteluja liian raskaasti. Eiköhän ne omat yhteiset tavat löydy sitten käytännön myötä.

Mulla nyt vain on tapana murehtia kaikesta jo etukäteen

 

["Sophie"]

[QUOTE="mimmi";26490079]Ehkä toi sun huoli on enemmän sitä, että mietit sovitteko oikeasti yhteen....?[/QUOTE]

Oot mimmi viisas nainen!

Juuri tuota olen miettinyt viime aikoina. Se varmaan johtuu siitä, että suhteemme on viimein siinä vaiheessa, että olisi aika ottaa muutama askel eteenpäin. Ehkä sen takia analysoin nyt liian tarkasti kaikkea, kun mietin, että onko tuo se oikea minulle vai pakenenko vielä kun voin.

 

["mimmi"]

Hyvää jatkoa!

 

["vieras"]

Ei olla juurikaan keskusteltu ainakaan etukäteen ja jälkikäteenkin aika vähän- meillä teherään niinku mää sanon!
- kärjistäen. Ehkä tosiaan minulla enemmän vaikutusvaltaa kasvatuksessa mutta perusmaalaisjärkisiä ihmisiä ollaan kumpikin, ei kovin ankaria paitsi itse olen tullut tiukemmaksi vuosien myötä, eka lapsi vei minua välillä 6-0.

 

["vieras"]

Minulla oli ennen lasten syntymää ajatuksia, jotka karisivat saman tien. Esimerkiksi olin päättänyt, että lapsillemme tule tutteja. Kaikki saivat tutit jo sairaalassa käyttöön. Olin päättänyt käyttää kestovaippoja, mutta kertakäyttövaipat olivatkin paljon näppärämpiä. Eli vaikka teillä olisi minkälaisia ajatuksia tässä vaiheessa, niin vasta käytäntö näyttää mikä on totuus.