M
MingMing harmaana
Vieras
TUli mieleen tuosta mansikkaluomi-keskustelusta, että mitä olette mieltä ulkoisten, vaarattomien mutta huomiota herättävien tekijöiden korjaamisesta korjausleikkauksilla? Älkää ymmärtäkö väärin, tuossa mansikka-luomikeskustelussa tällaisesta ei puhuttu. Mutta tämä asia on siis pyörinyt mielessäni jonkin verran nyt kun hyvä ystäväni korjauslaikkautti lastensa hörökorvat.
Ystäväni lasten korvat olivat todella hörökorvat. Niiden korjaaminen ei ollut lääketieteellisesti tarpeellista, mutta vanhemmat kokivat korjausleikkaukset tärkeäksi, jotta lapset eivät joutuisi niiden vuoksi ainakaan koulukiusatuksi. KOrvat ovat nyttemmin ihan nätit ja niin ovat kantajansakin, jotka ovat aina kyllä olleet kauniita ja kivoja lapsia. Vanhin lapsi tuntui kokevan jonkinlaisen identiteettikriisin nyt kun oma peilikuva näyttää erilaiselta. Hän oli ääneen pohtinut, miksei saanut pitää omia korviaan joista piti niin paljon, eikö hän kelvannut vanhemmilleen sellaisenaan. Nuorempi ei ymmärtänyt tällaisia asioita pohtia. Kaverini oli kuitenkin vakuuttunut, että 16 vuotiaana lapset vielä kiittelevät tehtyä leikkausta. Ja itse epäilen, että tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa, sillä korvat olivat todella huomiota herättävät kumpaisellakin.
Millaisia ajatuksia vastaavat ulkoiset korjausleikkaukset teissä herättävät? Leikkaisitteko, jos kyseessä olisivat omat lapset? Ihan asiallisia viestejä sitten, ettei riideltäis ja haukuttais toistemme mielipiteitä. Missä menee raja hyvällä maulla tehdyissä korjauleikkauksissa, siis jotka vielä mieltäisi perustelluiksi ja niissä, jotka menevät yli. Mikä kohdallasi menisi yli??