Lasten "kauneusleikkaukset"

[MingMing harmaana]

TUli mieleen tuosta mansikkaluomi-keskustelusta, että mitä olette mieltä ulkoisten, vaarattomien mutta huomiota herättävien tekijöiden korjaamisesta korjausleikkauksilla? Älkää ymmärtäkö väärin, tuossa mansikka-luomikeskustelussa tällaisesta ei puhuttu. Mutta tämä asia on siis pyörinyt mielessäni jonkin verran nyt kun hyvä ystäväni korjauslaikkautti lastensa hörökorvat.

Ystäväni lasten korvat olivat todella hörökorvat. Niiden korjaaminen ei ollut lääketieteellisesti tarpeellista, mutta vanhemmat kokivat korjausleikkaukset tärkeäksi, jotta lapset eivät joutuisi niiden vuoksi ainakaan koulukiusatuksi. KOrvat ovat nyttemmin ihan nätit ja niin ovat kantajansakin, jotka ovat aina kyllä olleet kauniita ja kivoja lapsia. Vanhin lapsi tuntui kokevan jonkinlaisen identiteettikriisin nyt kun oma peilikuva näyttää erilaiselta. Hän oli ääneen pohtinut, miksei saanut pitää omia korviaan joista piti niin paljon, eikö hän kelvannut vanhemmilleen sellaisenaan. Nuorempi ei ymmärtänyt tällaisia asioita pohtia. Kaverini oli kuitenkin vakuuttunut, että 16 vuotiaana lapset vielä kiittelevät tehtyä leikkausta. Ja itse epäilen, että tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa, sillä korvat olivat todella huomiota herättävät kumpaisellakin.

Millaisia ajatuksia vastaavat ulkoiset korjausleikkaukset teissä herättävät? Leikkaisitteko, jos kyseessä olisivat omat lapset? Ihan asiallisia viestejä sitten, ettei riideltäis ja haukuttais toistemme mielipiteitä. Missä menee raja hyvällä maulla tehdyissä korjauleikkauksissa, siis jotka vielä mieltäisi perustelluiksi ja niissä, jotka menevät yli. Mikä kohdallasi menisi yli??

 

[r u u s a]

No mä voin (taas kerran) vain omasta kokemuksestani puhua.

Mulla on käsivarressa arpi. Näkyvä ja tuntuva.

Sen olisi saanut korjattua ilmaiseksi kun olin "kasvanut täyteen mittaani", ja sain itse päättää, haluanko.

Enkä halunnut. (korjauspaikka olisi otettu esim. takapuolesta ja mielestäni arpi siellä olisi ikävämpi :xmas: )

Niin, siis, miksei voisi odottaa, että lapsi itse osaa sanoa ja päättää, sitä en ymmärrä.

 

[Moon Vaan Melonit]

En usko, että lähtisin korjaamaan jotain vikaa joka ei lasta häiritse.

Mulla itellä isot korvat ja niitä jemmailin aina hiusten alle nuorena, jos joku sillon olis ehdottanu et napsastaanko pari senttiä pois, niin varmasti olisin suostunu

 

[Mämmäm]

minäkin olen sitä mieltä että sitten jos lapsi itse alkaa kärsiä jostain esim. hörökorvista niin sitten voi alkaa harkita leikkausta :/

 

[ihkuraksupoksu]

Varmasti lapsi on tyytyväinen normaaleista korvistaan myöhemmin, mutta mietin juuri tuota, jääkö lapselle nyt takaraivoon sellainen ajatus, että ei ollut vanhemmilleen tarpeeksi kaunis joten leikkaus piti tehdä. Vaikka ei välttämättä edes muistaisi myöhemmin mistä tuo "trauma" on saanut alkunsa, voi jäädä sellainen tuntemus, joka seuraa loppuiän.

 

[leijona76]

minäkin olen sitä mieltä että sitten jos lapsi itse alkaa kärsiä jostain esim. hörökorvista niin sitten voi alkaa harkita leikkausta :/

tähän suuntaan minäkin ajattelen.
ystäväperheen tytöllä on hörökorvat, mutten koskaan ole kuullut kiusattavan ja
höröt ne ovat vieläkin kun hän on aikuinen.

 

[vieraana]

Meidän kouluunlähtevällä pojalla on ollut huulihalkio.
Korjausleikkaus epäonnistui, mutta jälki on lääkärien mukaan erittäin siisti.
Pojan nenä ei ole symmetrinen ja huuli on paksu...poikaa asia ei haittaa, olemme keskittyneet vain hänen itsetuntonsa vahvistamiseen ja kaikki on ainakin vielä ok.
Mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten pelkää hänen joutuvan koulukiusatuksi asian vuoksi.
Valehtelisin, jos sanoisin, etten toivoisi pojalle korjausleikkausta.
Ei siksi, ettei hän meille kelpaisi tai että me sitä häpeäisimme, vaan ihan pojan itsensä vuoksi.
Mutta poika saa päättää itse asiasta vanhetessaan ja huuli korjataan, jos poika sitä joskus haluaa.

 

[MingMing harmaana]

minäkin olen sitä mieltä että sitten jos lapsi itse alkaa kärsiä jostain esim. hörökorvista niin sitten voi alkaa harkita leikkausta :/

Ystäväni sanoi, ettei halunnut tehdäleikkausta liian myöhään, sillä silloin kaikki jo valmiiksi tietäisivät, että lapsella on hörökorvat. Sanoi, että jos niitä leikataan myöhemmin, vasta siinä vaiheessa kun kiusausta on jo ilmennyt ja lapsi alkaa kärsiä tilanteesta, on jo myöhä korjata mitään. Lasta kiusattaisiin sitten sekä hörökorvista että siitä, että niitä on leikattu. Arveli, että helpompi kun tulevaisuuden luokkakaverit eivät ole hörökorvia koskaan edes nähneen. Ystäväni lasten hörökorvat olivat niin rajut, että niitä ei peitellyt hiuksillakaan. Harvoin näkee niin rajuja hörökorvia.

Tuossa edellä kirjoittelin, että vanhempi lapsi koki leikkauksen ikäväksi, sillä tykkäsi itsestään sellaisena kun oli, vikoine kaikkine. Hän kysyi, eikö hän kelpaa sellaisenaan, miksi ei saanut pitää omia vanhoja korviaan. Nuorempi ei tajunnut tällasia miettiä, mikä viittaisi, että leikkaus aihettaa vähemmän identiteettikriisiä mitä pienempänä leikkaus tehtäisiin. Tiedä sitten. Mutta heillä siis pienempi hyväksyi leikkauksen siinä missä minkä tahansa muunkin toimenpiteen.