Lasten kaveri pitäis ottaa aina mukaan... huoh

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Lasten samanikäinen kaveri asuu tossa samassa pihapiirissä ja paljon leikkivät yhdessä. Siinä ei siis mitään pahaa sinänsä ole, hyvähän se että on kavereita, mutta on alkanut ahdistaa kun jos ollaan jonnekkin menossa niin lapset on heti kysymässä pääseekö XX mukaan. Eilenkin oli vähän puhetta josko mentäis vaikka uimaan tai retkelle poimimaan mustikoita niin heti ovat sitten kysymässä kaveria mukaan. Ois ihan kiva mennä omallakin porukalla eikä aina niin että se kaveri ois mukana. Jotenkin vaikeata sit toisaalta kieltääkään kaveria tulemasta mukaan kun kummiskin ihan naapurissa asuu ja hyvä kaveri lapsille.
Muutenkin on alkanut ahdistaa kun tuo ko kaveri kyselee äidiltään milloin me tullaan, jos ollaan poikessa kotoa, ja sit äiti laittaa mulle tekstareita millon tullaan kun on kyllästynyt XX kyselyyn. Kerrankin oltiin tässä lähössä jonnekkin niin naapuri tuli vastaan niin kysyi ollaanko koska kotona että tietää sit lapselleen sanoa kun se kummiskin kysyy meidän lapsia leikkimään.
 
Sopikaa lasten kanssa että nyt liikutaan omalla porukalla ja jokainen osaa vastata jo heti kyselyyn että "nyt ei sovi"
Ja niille aikuisille kannattaa laittaa vastaviestiä että " ei olla kellon kanssa liikkeellä joten tullaan sitten kun siltä tuntuu. Koittakaa kestää tai keksiä jotain muuta tekemistä" :whistle:
 
Vaikea kuvitella tilannetta kun omilla lapsilla ei vielä ole omia kavereita :)
Mutta voisikos sitä ihan nätisti sanoa niille kavereille (tai omille lapsille) että nyt mennäänkin vain omalla porukalla?
 
Sä voit ihan hyvin sanoa lapsille, että x iltaa viikossa ollaan vaan ihan oman perheen kesken. Näin meilläkin oli, kun olin pieni. Silti koulun jälkeen ehti nähdä niitä kavereitakin, ennen kuin ruoan jälkeen rauhoituttiin kotiin touhuamaan.
 
Onko kyseessä ainoa lapsi?
Itse olin tuiollainen varmaan lapsena ja ONNEKSI kaverin vanhemmat mua sieti, se pelasti mun yksinäisestä lapsuudesta ja nuoruudesta paljon!
Mutta ymmärrän et ärsyttää ja musta voit ihan hyvin ottaa linjan ettet ota reissuihin mukaan kun vaikka tyylin max. kerran kuussa. Ja joka viikko voit ihan hyvin ottaa yhden päivän jolloin ootte omalla porukalla.
 
Ihan ystävällisesti voit kyllä ilmoittaa että sun lapset hakee kaveria ulos sitten kun palaatte takas kotiin. Jatkuviin kyselyihin vastaisin että "en tiedä milloin tullaan, jos sitäkään :whistle:
 
Kyllä kai se joku vastuu on sen naapurin lapsen vanhemmillakin sen suhteen, että miten paljon on sopivaa kyläillä ym. Samaten lapselle tulisi opettaa, että toinen pyytää kyllä mukaan, mikäli se sopii .

Omalle lapsellekin on tärkeää kertoa, että nyt mennään perheen kesken, että kyllä se kaveri odottaa että menet taas leikkimään sen kanssa. Ei ne kaverit häviä taikka kuole siihen että ei pariin tuntiin- päivään toista näe :)

 
Tuosta syystä mä en ota minnekään pojan kavereita mukaan. Mies ottaa joskus esim. jalkapallokentälle tai puistoon, mutta mulla ei hermo kestäis, niin tein stopin ennen kuin moinen touhu alkoikaan. Uskomatonta, että kaverin äiti tekstailee sulle, että millon tuutte!! :D Ei taida kaikki rattaat pyöriä täysillä!! :D Ole nyt tiukkana siellä, äläkä ainakaan niihin viesteihin vastaa.
 
Ymmärrän että ärsyttää, mutta miksi se on niin vaikeaa vaan sanoa että "XX ei voi tulla nyt mukaan kun mennään omalla porukalla vaan". Ja äidin tekstareihin laittaisin vaan viestin "en tiedä monelta ollaan kotona" jolloin uskoisin että aika pian ne tekstarikyselyt vähenisi. Jo lähtiessä voitte sanoa XX:lle (jos hän on paikalla) että sun lapset tulee sitten hakemaan häntä kun olette takas kotona, et tiiä monelta tuutte.
 
Juu on kyseessä ainut lapsi naapurissa. Itse olen lapsuudesta tottunut että ihan omalla porukalla liikuttiin en muista että ois koskaan ollut kavereita mukana enkä itsekkään ollut kavereiden perheiden matkassa niin siksi varmaan tuo kaverin läsnäolo sitten tökkii. Se vaan kun miten osais silleen nätisti sanoa asiasta.
 
Huomaa taas että kaikki ei tajua miten me aikuisetkin voidaan olla erilaisia ja joillekin on vaikea sanoa vastaan koska tuntuu että toinen loukkaantuu. Nimenomaan lapsista tykätään, eikä heille haluta aiheuttaa pahaa mieltä sanomalla ettei käy. Kyse kuitenkin muiden lapsista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juu on kyseessä ainut lapsi naapurissa. Itse olen lapsuudesta tottunut että ihan omalla porukalla liikuttiin en muista että ois koskaan ollut kavereita mukana enkä itsekkään ollut kavereiden perheiden matkassa niin siksi varmaan tuo kaverin läsnäolo sitten tökkii. Se vaan kun miten osais silleen nätisti sanoa asiasta.

Anteeks, mutta tulee mieleen että aikamoinen nössykkä taidat olla? En ymmärrä mitä vaikeaa tuossa on, kyllä lapsille voi sanoa ihan vaan että "ei, nyt ei käy", normaalilla äänellä, ei siinä tarvitse mitään sen kummempaa.
 
Meillä sama juttu, puolin ja toisinkin. Joskus otetaan kaveri mukaan, mutta toisinaan ja useimmiten sanon, ettei nyt sovi. Mulla on vilkas vajaa 2-vuotias enkä jaksa aina ottaa naapurin lapsia mukaan. Ei siinä sen kummempaa, lapset tyytyy siihen, että joskus käy ja joskus ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Huomaa taas että kaikki ei tajua miten me aikuisetkin voidaan olla erilaisia ja joillekin on vaikea sanoa vastaan koska tuntuu että toinen loukkaantuu. Nimenomaan lapsista tykätään, eikä heille haluta aiheuttaa pahaa mieltä sanomalla ettei käy. Kyse kuitenkin muiden lapsista.

No sitten ei varmaan auta kuin kestää se että vieras lapsi on matkassa koko ajan? Ei mun lasten kaverit ole koskaan loukkaantuneet jos olen vaikka sanonut että nyt pitää lähteä kotiin kun me lähdetään kauppaan/kylään tms. Ovat vaan että okei, ja tulevat myöhemmin tai seuraavana päivänä iloisina taas kylään.
 
Lapsen kaveria EI tarvitse ottaa aina mukaan. Päätösvalta asiasta on sinulla. On erittäin hyvä tehdä pieniä kivoja asioita vain perheen kesken. On myös erittäin terveellistä naapurin lapselle kokea joskus pettymyksiä, kun ei pääsekään mukaan.

Mielestäni mukaan ottaminen pitäisi olla ennemminkin poikkeustilanne. Kyllä lapsetkin oppivat, ettei mukaanpääsy ole automaattista, kun sitkeästi kieltäydyt kerta toisensa jälkeen. Joskus tulee sitten se mukava erikoispäivä, kun kaveri pääseekin mukaan. :)

Ja niihin naapurin äidin kyselyihin sanoisin, että olemme välillä oman perheen kesken. Viesteihin jättäisin vastaamatta.
 
Ei minunkaan lapsuudessani otettu kavereita mukaan enkä kyllä itsekään kinunnut kenenkään mukaan, eri asia jos pyydettiin. Eräs kaverini oli kerran työntämässä lastansa mukaan meidän mummolaan, johon sanoin päättäväisesti että ei käy, en ota vastuulleni kuin oman lapseni. Kaveri tai hänen lapsensa eivät siis koskaan olleet edes tavanneet vanhempiani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Tuosta syystä mä en ota minnekään pojan kavereita mukaan. Mies ottaa joskus esim. jalkapallokentälle tai puistoon, mutta mulla ei hermo kestäis, niin tein stopin ennen kuin moinen touhu alkoikaan. Uskomatonta, että kaverin äiti tekstailee sulle, että millon tuutte!! :D Ei taida kaikki rattaat pyöriä täysillä!! :D Ole nyt tiukkana siellä, äläkä ainakaan niihin viesteihin vastaa.

Ei kai sitä nyt sentään naapurille tarvi olla tilivelvollinen, koska tullaan. En mä ainakaan osaa aina sanoa, koska ehditään kotiin reissuilta. Ja sanoisin sen myös naapurin äidille.
 

Yhteistyössä