lastenreuma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Minkä ikäisenä lapsellanne on todettu lastenreuma ja minkälaisilla oireilla?Meillä poika 4,5v valitti vas.lonkkaansa ensimmäisen kerran viime vuoden lokakuussa. Sillon oli koko pvän niin kipee et vaan makas sohvalla ja vessassa istuminenki oli tuskallista. Käytiin tuolloin Tk:ssa ja lääkäri meinas vaan et mahdollisesti joku viruksen aiheuttama niveltulehus, ei tehty ultria eikä mitään muutakaan. Tuon lokakuun jälkeen aina välillä valittanu vas.lonkkaansa kipeeks, mutta se on menny ohi aina nopeesti. Muiden syiden takia ollaan käyty lääkärissä ja viimekski Tk:ssa kysyin et mitä se voi olla, mutta nuori koppava tohtori vain tuumas että ei ainakaan voi olla mikään sairaus kun kipu kestää niin vähän aikaa. Nyt sitte viime perjantaina käytiin yksityisellä lastenlääkärillä korvien takia ja mainitsin samalla tuosta lonkasta. Lääkäri väänteli ja käänteli koipia ja totes että tuossa välillä kipeänä olevassa lonkassa on liikerajotusta. Laittoi lähetteen lonkan ultraääneen, joka on reilun vkon päästä. Puhui, että ultrasta katsotaan onko lonkassa nivelnestettä ja kovin kyseli onko reumaa suvussa. Voikohan tää olla sitä?Vaikee uskoo ku poika niin kovin liikkuvainen.
 
[QUOTE="wenla";26345371]Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kahdella ystäväperheen lapsella on todettu reuma ja kumpikin on ollut alle 2-vuotias kun se on huomattu.[/QUOTE]

Tiedätkö, että millä oireilla?
 
[QUOTE="vieras";26345332]i onko reumaa suvussa. Voikohan tää olla sitä?Vaikee uskoo ku poika niin kovin liikkuvainen.[/QUOTE]

Miten liikkuvuus liittyy reumaan? Kyllä reumaatikkokin voi olla liikkuvainen ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei kaikki reumaatikot ole kainalosauvojen kanssa köpötteleviä tuskapesiä - ainakaan nykylääkityksillä.

Nimim. zumbaava reumaatikko (tosina ikuinen)
 
1,5 vuotiaana tytär sai diagnoosinsa.
Reuma alkoi oireilla todennäköisesti jo puolivuotiaana, koska koliikinomainen itku ja itkuiset yöt jatkuivat ja jatkuivat vaan.

Tyttö oppi kävelemään 10 kk ikäisenä ja alkuhaparointiin en edes kiinnittänyt huomiota- kävelyhän on horjuvaa aluksi. Ja koska vauhtia riitti, en ollut huolissani ihan heti, mutta sitten aloin kiinnittää huomiota turpoavaan nilkkaan, joka välillä mustui ja välillä oli 'terveen' värinen. Tyttö myös väänsi jalkateränsä hassuun asentoon ja käveli jalkaterän syrjällä, varpaat sisäänpäin käännettyinä- käveli ja juoksi.

Kun lopulta löytyi lääkäri joka ei vain tuhahdellut nuoren äidin esikoisesta, joka nyt on vain vähän itseään lasten tavoin kolhinut, saimme hetimiten ajan keskussairaalan lastenpolille labravastausten jälkeen, en muista mitä tulehdusarvo oli, mutta puhuttiin useammasta sadasta. Sieltä parin viikon sisällä aika reumasairaalalle jossa todettiin tulehdukset molemmissa nilkoissa, liki kaikissa varpaissa sekä molemmissa polvissa.

Tuosta liikkumisesta- lapsi keksii keinot ja liikkuu siten että ei käy kipeää, etenkin pieni lapsi, jolle se valitettavasti on ihan normaali olotila, että sattuu, jos on tulehdus päällä siis ja ikää vain vähän. Isompi lapsi osaa jo sanoa ja jos reuma alkaakin oiria vasta useamman ikävuoden elettyä.

Nyt lapsi on 8, täyttää syksyllä 9 ja on ollut kaksi vuotta oireettomana. Nyt sitten niitetään satoa- polvi on vioittunut ja väännättää jalkaa vinoon- säryt tuntuvat lonkassa ja selässä. Kirurgin ja reumalääkärin neuvonpitoa odottelemme, että jalka kenties korjattaisiin (nyt se on vielä mahdollista pienin toimenpitein). Myös leukanivelessä on kuin onkin ollut tulehdus joskus pienenä (pieni nivel, epäilyjä oli mutta kuvauksilla ei saatu pienen koon vuoksi ihan täyttä varmuutta) Leuka ei ole pysynyt kasvutahdissa mukana joten kaikki pysyvät hampaat eivät millään tule mahtumaan suuhun vaan niitä pitää poistaa. Nyt tehdään alkuun oikomishoidolla hiukan tilaa, koska poskihampaita ei ole vielä vaihtunut pysyviksi ainuttakaan.

Liikkuvainen tyttö, yhä edelleen. Liikunta on tärkeää, mutta taudin menossa olevan vaiheen ehdoilla ja mukaisesti.
 
Miten liikkuvuus liittyy reumaan? Kyllä reumaatikkokin voi olla liikkuvainen ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei kaikki reumaatikot ole kainalosauvojen kanssa köpötteleviä tuskapesiä - ainakaan nykylääkityksillä.

Nimim. zumbaava reumaatikko (tosina ikuinen)

Joo hoitoalan ihmisenä tiiän kyllä itekki, että hoidot kehittyneet huimasti entisajoista. Kun lääkityksen saa kohdilleen niin ainakin useimmat tuntemani reumaatikot pystyvät elämään lähes normaalielämää. Sitä lähinnä vaan ihmettelin, että miten on niin liikkuvainen jos lonkka on kipee. Eihän se toki sitä valita ku joskus ja sekään ei kestä ikinä kauaa se kipu. Voihan se toki olla, että on jo normaali olotila, että on koko ajan jonku näköstä kolotusta, mutta oppinut jo liikkumaan sillälailla ettei käy kipeetä niinku joku tuossa jo kirjotteliki. Eihän se lastenreuma siis oo meillä vielä diagnosoitu ku se ultra on reilun vkon päästä. Näin ku aattelee niin esim.lenkillä monesti sanoo, että ei mennä niin pitkästi ja tosi usein että jalat ei jaksa..voisko nää sitte olla kumminki merkkejä kivusta..jos valittaa sitä kipua oikeen kivuks vasta sitte ku on tosi kipee???Eipä tuota tiiä..jos sieltä nyt jotain löytyy niin itteeni syyllistän etten oo vaatinu parempaa hoitoo tuolla terveyskeskuksessa. Monelta lääkäriltä on asiaa kysytty ja "ei voi olla mitään sairautta jos kipu kestää niin vähä aikaa" tai sitte "anna buranaa, ne on kasvukipuja". Mutta kiitos hyvistä vastauksista :)
 
vaikka sanotaan et ei oo perinnöllistä ni kumma kyllä meillä on serkuksilla lastenreuma ...joten pistää mietityttään et eikö muka oo mitään perinnöllistä...
 
Tarhaikäisenä lapseni oli vain yksi päivä, ettei ottanut jalalleen painoa.
Ensimmäisellä kerralla hoidettiin levolla ja seurannalla, en muista oletettiinko reuman vasta-aineita.
Käytössä oli PRONAXEN lääke, joka jouduttiin lopettamaan,( lapsellani on yliherkkyys eli verenvuoto riski ko lääkkeelle).

Jostain syystä nestettä kertyi tavallista enemmän niveliin.
Jotka siis ultrattiin.

Kolmesti olimme osastojaksolla , jolloin on nukutuksessa otettu neste näytettä nivelistä ja laitettu kortisoni piikkejä. Varpaisiin, lonkkiin...

Koska, reumanvasta-aineita ei ole,
ja kipuilukin on poissa,, sovimme reumalääkärin kanssa,
lopettavamme reuma kontrolleissa käynnit.

Varsinkin poika lapset kasvuaikana saattavat saada reuman kaltaisia oireita, jalat menee kerta kaikkiaan alta. (en nyt muista ilmiölle oikeaa nimeä, guukkeli ).

Ps. hänellä on yliliikkkuvat nivelet .
 
Verikokeet, joihin niin moni lääkäri luottaa täysin, eivät aina kerro koko totuutta, reumatekijä EI aina näy kokeessa! Reuma voi olla myös seronegatiivista muotoa, lastenreuma valtaosin juuri sitä.
Myös aikuisilla nivelreuma voi olla seronegatiivista muotoa, jolloin reumatekijää verestä tutkittaessa sitä ei löydetä, vaikka sairaus on kuin onkin reuma.

Vaikea diagnosoida.
 
Meillä neidillä todettiin vuosi sitten lastenreuma, ikää 6-v. Neiti lopetti kävelyn syksyllä. Silloin rampattiin lastenpolilla joka viikonloppu (lämpöili myös vähän väliä). Heti löytyi lonkkanivelestä nestettä. Lastenpolin lääkäri sanoi, että tää menee ohi 2 vko:ssa. Neiti oli täydellisessä vuodelevossa 2 vko:a, 6-vuotiaan kanssa se olikin tosi helppoa... Pyörätuolin kanssa päästiin edes kauppaan ja vähän ulkoileen, muuten piti vaan maata. Kun sitten oireet koko aika vaan jatkui ja liikeradat eivät olleet täydelliset, kun niihin niin paljon sattui. Jäykisti jalkansa heti, kun vähänkin väänneltiin. Lastenpolilla sattui olemaan sama lääkäri, joka silloin ihan ekan kerran tätä asiaa tutki. Hän sitten sanoi laittavansa reumapolille lähetteen.

Joulukuussa päästiin reumapolille. Pronaxenia meni paljon. Reumapolin lääkäri otatti vielä borrelioosi verinäytteet ja kun niissäkään ei mitään ollut, niin diagnoosiksi lastenreuma. Lonkkien punkteeraus tehtiin vuosi sitten tammikuussa. Sen jälkeen kipuilua oli kesään saakka, mutta sitten se rupes helpottamaan. Sinä talvena, kun sitä lonkkien nivelkipua selviteltiin, niin luistelu oli kielletty, pulkkamäki, hiihto, lumikasoihin hyppiminen ym. Koska se lonkka ei saanut tärähtää... Viime kesänä oli trampalla hyppiminen kielletty, samoin eskarivuonna. Verikokeissa ei ole koskaan näkynyt yhtään mitään.
 
Sattumalta huomasin kirjoitutsesi. Minun poikani sairastui lasten nivelreumaan v.2007 (syytä pojan lonkkakivulle ei löytynyt verikokeista,ultraäänestä,lääkärin tutkimuksista vasta magneettikuvaus varmisti kyseessä olevan reuman) Pronaxen-lääkitys aloitettiin,samaten poika nukutettiin ja lonkka,polvi,nilkka ja sormi "putsattiin" ja lonkkaan lyötiin kultapiikki. Poika tervehtyi ja paranikin kokonaan muutaman vuoden päästä.Reilun puolen vuoden terveenä olon jälkeen reuma uusiutui,nyt puoli oli vaihtunut oikeaksi ja lääkitys piti myös vaihtaa,koska lapsi kun näki pillerit alkoi oksentamaan. Nyt lääkityksenä ARAVA 1tabl iltaisin 5 kert viikossa.Kaikki on hyvin ... lapsi pelaa jääkiekkoa AAA-joukkueessa,eli urheilee ja liikkuu paljon,käy joka viikko fysioterapiassa ja muistaa ettei ikinä enään trampoliinihyppyjä !!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja reumapojan äiti;27384882:
Sattumalta huomasin kirjoitutsesi. Minun poikani sairastui lasten nivelreumaan v.2007 (syytä pojan lonkkakivulle ei löytynyt verikokeista,ultraäänestä,lääkärin tutkimuksista vasta magneettikuvaus varmisti kyseessä olevan reuman) Pronaxen-lääkitys aloitettiin,samaten poika nukutettiin ja lonkka,polvi,nilkka ja sormi "putsattiin" ja lonkkaan lyötiin kultapiikki. Poika tervehtyi ja paranikin kokonaan muutaman vuoden päästä.Reilun puolen vuoden terveenä olon jälkeen reuma uusiutui,nyt puoli oli vaihtunut oikeaksi ja lääkitys piti myös vaihtaa,koska lapsi kun näki pillerit alkoi oksentamaan. Nyt lääkityksenä ARAVA 1tabl iltaisin 5 kert viikossa.Kaikki on hyvin ... lapsi pelaa jääkiekkoa AAA-joukkueessa,eli urheilee ja liikkuu paljon,käy joka viikko fysioterapiassa ja muistaa ettei ikinä enään trampoliinihyppyjä !!![/Q

Valistuneimmat reumalääkärit jo suosittelevat ISIJA annoksia D-vitamiinia. Se auttaa reuman hoidossa. Kannattaa pyytää S-D-25 kokeeseen lähete.
 
Minkä ikäisenä lapsellanne on todettu lastenreuma ja minkälaisilla oireilla?Meillä poika 4,5v valitti vas.lonkkaansa ensimmäisen kerran viime vuoden lokakuussa. Sillon oli koko pvän niin kipee et vaan makas sohvalla ja vessassa istuminenki oli tuskallista. Käytiin tuolloin Tk:ssa ja lääkäri meinas vaan et mahdollisesti joku viruksen aiheuttama niveltulehus, ei tehty ultria eikä mitään muutakaan. Tuon lokakuun jälkeen aina välillä valittanu vas.lonkkaansa kipeeks, mutta se on menny ohi aina nopeesti. Muiden syiden takia ollaan käyty lääkärissä ja viimekski Tk:ssa kysyin et mitä se voi olla, mutta nuori koppava tohtori vain tuumas että ei ainakaan voi olla mikään sairaus kun kipu kestää niin vähän aikaa. Nyt sitte viime perjantaina käytiin yksityisellä lastenlääkärillä korvien takia ja mainitsin samalla tuosta lonkasta. Lääkäri väänteli ja käänteli koipia ja totes että tuossa välillä kipeänä olevassa lonkassa on liikerajotusta. Laittoi lähetteen lonkan ultraääneen, joka on reilun vkon päästä. Puhui, että ultrasta katsotaan onko lonkassa nivelnestettä ja kovin kyseli onko reumaa suvussa. Voikohan tää olla sitä?Vaikee uskoo ku poika niin kovin liikkuvainen.
 
Verikokeet, joihin niin moni lääkäri luottaa täysin, eivät aina kerro koko totuutta, reumatekijä EI aina näy kokeessa! Reuma voi olla myös seronegatiivista muotoa, lastenreuma valtaosin juuri sitä.
Myös aikuisilla nivelreuma voi olla seronegatiivista muotoa, jolloin reumatekijää verestä tutkittaessa sitä ei löydetä, vaikka sairaus on kuin onkin reuma.
Vaikea diagnosoida.
Onpa outo tauti.... Äidilläkin etsimällä etsittiin reumaa, myrkytkin syötettiin ja lopulta ei sitä sitten ollutkaan. Onko tarkoitus löytää jokin tekijä, vai mikä kumma?
http://yle.fi/uutiset/festarikansan...ameessa__sadosta_tehdaan_koskenkorvaa/8901140
Linkin tarkoitus on vain sekoittaa ajatuksia. Se kun asettuu kohdalleen, on uusi ajatus valmiina, jossakin:cool:
 

Yhteistyössä