L
Leikin opettelija
Vieras
Esikoisemme on nyt tulossa ikään, että kaverit kutsuvat kylään ja pihalla leikitään yhdessä.
Tämä on ajanut muistelemaan kaverikiemuroita omasta lapsuudesta ja pohtimaan millainen kanta leikkikaveriasioihin pitäisi olla.
Kysyn nyt hyvin yksinkertaisen ja karhean kysymyksen:
Jos lapsemme Jari leikkii ulkona kerhokaverinsa Taavin kanssa, ja pihalle tulee myös Osku, mitä teemme? Jos Jari ja Taavi ovat vaikkapa juuri pelaamassa pallon heittoa, niin miksi Osku olisi otettava mukaan? (tai vastaavasti miksi ei) Sanooko laki tähän mitään? Entä ns. kultainen käytöskirja?
Tänään siis pohdiskelin asiaa ja ymmärrän siinä kaksi puolta. Lapselle hyljeksintä on raskaampaa kuin aikuiselle, koska lapsi on vasta kehittymässä. Mitä varhemmin tulee "et kelpaa" -kolhuja, sitä pahemmin se vaurioittaa. Tämä olisi siis tuo esimerkin Oskun kanta. Sitten taas Jarin ja Taavinkin olisi hyvä oppia suvaitsemaan niitä ei-sydänystäviä, vähän niin kuin opetellaan käytöstapojakin ja ollaan samassa bussissa sen epämiellyttävänkin tyypin vieressä.
Toisaalta mietin että onko lapsella samat oikeudet kuin aikuisella: Jos pelaan mieheni Petrin kanssa jalkapalloa nurmikolla, ja siihen tulee naapurin Heikki, ja haluaa pelata kanssamme, niin esim. rajallisen parisuhdeajan vuoksi kyllä luulen että sanoisin että kävisikö huomenna? Oikeastaan vastaavaa aikuismaailman esimerkkiä oli hankala keksiä tähän. Sanotaan vaikka, että jos vaikka kutsun siskoni luokseni leipomaan pullaa, ja serkkuni Oona haluaisi myös, niin on paljon tilanteita että sanon "siskoni on silloin meillä, sopisiko joskus toiste". Eli aikuisten maailmassa hyväksytään tarve omistautua yhdelle ihmiselle. Eikö myös lapsikin saa tuntea kiintymystä yhteen ihmiseen enemmän kuin toiseen?
Minua jossain määrin siis ahdistaa ajatus siitä, että lapseni ei saisi koskaan olla kahdestaan jonkun kanssa. Ehkä siksi, että itse viihdyn monesti kahdestaan eri ihmisten kanssa. Monen eri ihmisen, mutta eri aikoina. Voiko lapsi esimerkiksi tavata lähintä kaveriaan privaatisti, ja sitten puolessa tapauksista pitäisi huomioida sekin, jonka kanssa ei haluaisi olla tekemisissä? Onko ns. epämiellyttävä lapsikaveri rinnasteinen vaikkapa työpaikkaan, jossa on tultava toimeen?
Tämä on ajanut muistelemaan kaverikiemuroita omasta lapsuudesta ja pohtimaan millainen kanta leikkikaveriasioihin pitäisi olla.
Kysyn nyt hyvin yksinkertaisen ja karhean kysymyksen:
Jos lapsemme Jari leikkii ulkona kerhokaverinsa Taavin kanssa, ja pihalle tulee myös Osku, mitä teemme? Jos Jari ja Taavi ovat vaikkapa juuri pelaamassa pallon heittoa, niin miksi Osku olisi otettava mukaan? (tai vastaavasti miksi ei) Sanooko laki tähän mitään? Entä ns. kultainen käytöskirja?
Tänään siis pohdiskelin asiaa ja ymmärrän siinä kaksi puolta. Lapselle hyljeksintä on raskaampaa kuin aikuiselle, koska lapsi on vasta kehittymässä. Mitä varhemmin tulee "et kelpaa" -kolhuja, sitä pahemmin se vaurioittaa. Tämä olisi siis tuo esimerkin Oskun kanta. Sitten taas Jarin ja Taavinkin olisi hyvä oppia suvaitsemaan niitä ei-sydänystäviä, vähän niin kuin opetellaan käytöstapojakin ja ollaan samassa bussissa sen epämiellyttävänkin tyypin vieressä.
Toisaalta mietin että onko lapsella samat oikeudet kuin aikuisella: Jos pelaan mieheni Petrin kanssa jalkapalloa nurmikolla, ja siihen tulee naapurin Heikki, ja haluaa pelata kanssamme, niin esim. rajallisen parisuhdeajan vuoksi kyllä luulen että sanoisin että kävisikö huomenna? Oikeastaan vastaavaa aikuismaailman esimerkkiä oli hankala keksiä tähän. Sanotaan vaikka, että jos vaikka kutsun siskoni luokseni leipomaan pullaa, ja serkkuni Oona haluaisi myös, niin on paljon tilanteita että sanon "siskoni on silloin meillä, sopisiko joskus toiste". Eli aikuisten maailmassa hyväksytään tarve omistautua yhdelle ihmiselle. Eikö myös lapsikin saa tuntea kiintymystä yhteen ihmiseen enemmän kuin toiseen?
Minua jossain määrin siis ahdistaa ajatus siitä, että lapseni ei saisi koskaan olla kahdestaan jonkun kanssa. Ehkä siksi, että itse viihdyn monesti kahdestaan eri ihmisten kanssa. Monen eri ihmisen, mutta eri aikoina. Voiko lapsi esimerkiksi tavata lähintä kaveriaan privaatisti, ja sitten puolessa tapauksista pitäisi huomioida sekin, jonka kanssa ei haluaisi olla tekemisissä? Onko ns. epämiellyttävä lapsikaveri rinnasteinen vaikkapa työpaikkaan, jossa on tultava toimeen?