Leikkikentän ärsyttävimmät vanhemmat - tunnistatko nämä 9 tapausta? G: Mikä näistä sinä olet? :D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja määäää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

määäää

Vieras
Leikkikentän ärsyttävimmät vanhemmat - tunnistatko nämä 9 tapausta?

Torstai 3.4.2014 klo 08.27

Joillekin vanhemmille leikkikenttä on paikka, jossa tehdä kaikkea muuta paitsi viettää laatuaikaa lapsen seurassa.

(COLOURBOX.COM)

Yhdeksän erityyppistä vanhempaa listasi yhdysvaltalainen kirjailija Richie Frieman. Kuulostavatko nämä tapaukset tutuilta? Keneen alla olevista törmää Suomessakin?

1. Juorukello

Juoruilija menee leikkikentälle samoista syistä kuin opistkelijat bileisiin: nähdäkseen ja tullakseen nähdyksi.

Opiskelijoiden tavoin hän hylkää välittömästi kaverinsa - tässä tapauksessa hyperaktiivisen lapsensa - hengatakseen ja juoruillakseen coolien kanssavanhempien kanssa.

Juoruilija ei ole ystävä sen enempää kuin vihollinenkaan. Hänen ainoa päämääränsä on saada selville muiden tekemiset.

2. Toimitusjohtaja

- No niin, menehän. Isillä on pari tärkeää puhelua.

Tälle vanhemmalle leikkikenttä on mitä mainioin paikka hoitaa puheluita, vastata sähköposteihin ja antaa lapsen mennä menojaan.

Joskus toimitusjohtaja muuttuu juoruilijaksi.

Monelle vanhemmalle leikkikenttä on se paikka, jossa ylläpitää suhteita muihin vanhempiin. Verkostoitumista ilman drinkkejä, ruokaa tai kulisseja.

3. Herra tai rouva "Vahtisitko lastani ihan pikku hetken?"

Tähän ei kannata suostua. Ensinnäkin pikku hetki tarkoittaa pikemminkin kymmentä minuuttia - jos olet onnekas. Toisekseen suostuttuasi kerran saat toimia muidenkin lasten hoitajana jatkossakin.

Välttääkseen loukun on paras vältellä katsekontaktia ja näytellä kiireistä.

Todennäköisesti valvottavaksesi lykätty on lähempänä kauhuleffoista tuttua Chucky-tappajanukkea kuin suloista kullannuppua.

4. Vanhempi, joka antaa lapsensa riekkua miten haluaa

Kaikkein pahimpia leikkikentälle eksyviä vanhempia ovat ne, jotka antavat lastensa syöksyä muiden kimppuun ja käyttäytyä täysin holtittomasti.

Samaan aikaan kaukana horisontissa lapsen vanhempi puhuu puhelimessa, tekstailee tai tekee mitä tahansa muuta kuin seuraa lapsensa riehumista.

5. Vanhempi, jonka lapsia on aina viaton

Tämä vanhempi on sukulaissielu vanhemman numero 4. kanssa.

Kumpikaan ei tule ikinä myöntämään, että hänen lapsensa olisi täydellinen inspiraation lähde Maissilapset-kauhuelokuvan kaltaisille teoksille.

"Pojat on poikia" tai "He vain leikkivät", vanhempi kuittaa hymyssä suin samalla, kun hänen lapsensa potkii toisia, työntää pienempiään rähmälleen, juoksee päätäpahkaa yli kaiken eteensä sattuvan ja heittää hiekkaa muiden päälle.

Tästä kaikesta on leikki kaukana. Lapsi on pikemminkin pieni kiusaajan alku ja vanhempi taas kyseisen toiminnan sallija.

6. Ahnehtija

Me aikuiset tuskin ymmärrämme kuinka tärkeä paikka lapselle leikkipaikka onkaan. Joskus se on niin merkittävä, että muiden huomioiminen pääsee unohtumaan.

Leikkikentällä olevissa välineissä on vuoroteltava. Joskus on jouduttava odottamaan ja joskus olisi hyvä siirtyä sivuun ja antaa tilaa seuraavalle.

Ahnehtija-vanhempi viis välittää näistä perustason käytöstavoista. Hän ei odota. Keinuun on päästävä: "No kun hän niin pitää juuri tästä keinusta."

Lapsi voi takaiskun takia saada raivarit, mutta sellaista elämä on. Mikä hieno tilaisuus tällainen on opettaa lapselle, etteivät he ole planeetan ainokaisia.

7. Huutaja

"Älä koske siihen!" "Älä juokse!" "Pois sieltä! HETI!"

Leikkikentällä kaikuvat karjaisut ovat merkki siitä, että huutaja on paikalla. Hän uskoo, että huutaminen on ainoa tapa hoitaa asioita.

8. Pomo

Pomo tuo mukanaan leikkikentälle lastenhoitajan, jotta hän itse voi ottaa etäisyyttä kentän reunamille. Sieltä hän seuraa, kuinka joku toinen auttaa lapsen liukumäkeen ja työntää vauhtia keinuun.

Pomo on yhdistelmä Juoruilijaa ja Toimitusjohtajaa. Pomon elämä on niin kiireistä, että heidän on seurattava taustalta, kun joku toinen tekee likaisen työn.

Joskus Pomokin havahtuu hetkeksi ilmaisemaan läsnäolonsa. Sen hän tekee käskyttämällä lastensa kaitsijaa.

9. Seikkailija

Seikkailija rohkaisee lastaan aina uusiin haasteisiin, kuten kurottamaan seuraavaan puomiin tai selättämään korkean paikan pelkonsa isompien lasten liukumäessä.


Seikkailija ei ymmärrä, ettei leikkikenttä ole tulevaisuuden stuntmiesten ja -naisten testipaikka.

Surullista kyllä, hyvin todennäköisesti Seikkailija on juuri se, joka mesoo yhdeksänvuotiaansa joukkuekilpailussa kuin kyseessä olisi maailman kovatasoisin jääkiekkoliiga.
 
Me käydään niin harvoin missään leikkipuistoissa, että en tunnistanut itseäni yhdestäkään kohdasta.
 
En oikein osaa sanoa. Yleensä annan lapsen touhuta itsekseen, mutta välillä komennan että on varovainen ettei esim. heitä hiekkaa muiden päälle tai ota muiden tavaroita. Mutta en kyllä huuda.

Kännykkäänkin saatan puhua. Mieheni surffailee joskus netissä leikkikentällä. Vähän ehkä mörököllejä ollaan, kun meitä ei kiinnosta sitoa ystävyyssuhteita muihin vanhempiin, eli tykätään olla omissa oloissamme. Lasta kyllä kannustetaan leikkimään muidenkin kanssa.

Muuten ollaan kai vaan aika tavallisia, ei puututa muiden tekemisiin.

Eli minua/meitä ei suoraan tuolta listasta löytynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Nanemone
Pari omaa huomiota vielä, että ei minun mielestäni leikkipaikka olekaan paikka missä vietetään yhteistä laatuaikaa lapsen ja vanhemman välillä, vaan että lapsi leikkii, liikkuu ja touhuaa. Mielellään ottaa kontaktia muihin lapsiin. Aikuisen tehtävä on valvoa että kaikki sujuu hyvin, ja auttaa jos ja kun tapahtuu jotain "kolareita".

Lisäksi, että joskus kyllä juttelen jokun toisen vanhemman kanssa.
 
Mä olin niitä jotka ei tykänneet mennä riitelemään leikkipuistoihin joten tietoisesti aloin välttämään niitä. Kummallisinta kaikessa oli se että ensin ei haluttu sinne ja sitten tultiin jopa pyytämään oven taakse. En tykkää sellaista kaksinaamaisesta käytöksestä yhtään ja mulla oli aina omat kaverit jotka riittäneeti. En lasten takia ala tutustumaan väkisin kehenkään. Lapset saa tietenkin kaveerata keskenään.
 
Ei oikein mikään kohta uponnut. Mulla ei yleensä ole puistossa tarvetta höpistä muiden vahempien kanssa, mutta en myöskään pistä pahakseni jos joku tulee juttelemaan. Komennella ei hirveästi tarvi, kun poika on luonteeltaan rauhallinen ja ujo, eikä juuri uskalla ottaa kontaktia muihin. Vähän kannustan poikaa johonkin ja poika leikkii vieressä omiaan. Kattelen siinä sitten sen leikkejä ja saatan välillä surffata netissä kännyllä. En kyllä oikein jaksa leikkipuistoja ellei ole jotain tuttua aikuisseuraa mukana, mieluummin puuhailen lapsen kanssa jotain muuta ulkona, mut tietty välillä käydään leikkipuistoissakin jos lapsi haluaa.
 
Huutaja. Istun penkillä persiilläni ja katson haukkana kun poika menee menojaan, tarvittaessa huudan perään.
Talvella ei paljon leikkikentillä ole käytykään, jospa nyt keväällä aktivoituisi sillä saralla.
 
[QUOTE="hillla";29743876]:D Eli teet mitenpäin vaan, niin aina se on väärinpäin. Joidenkin kanssa tunnelma puistossa on kyllä kutakuinkin jäätävä :D[/QUOTE]

Mun mielestä toisten arvosteleva asenne aiheuttaa nuo tunnelmat. Kenenkään ei tarvitse ruveta puhumaan eri lailla vain jotta se ei kauhistuttaisi jotain. Eikä sitä edes osaa kun luonnostaan tietyt sanat tulee ja en niitä rupea keneltäkään anteeksi pyytelemään. Ottakoon korvatulpat ja lapsenne joutuvat joka tapauksessa kuulemaan vielä monenlaista kielenkäyttöä.
 

Yhteistyössä