lemmikin lopettamisesta.. *kunhan mietin*

[kuha]

mulle tais oikeesti jäädä joku trauma siitä kun meidän koira lopetettiin... olin sillon sen vierellä kun eläinlääkäri nukutti sen ja viikkoon en pystynyt nukkumaan kun heti kun laitoin silmät kiinni näin sen hetken :ashamed:
ja nyt kun noi greyn anatomiassa lopetti ton koiran (ja tiedän et ei oikeesti) niin mun oli pakko vaihtaa kanavaa,alko tehdä niin pahaa :ashamed:
kai tää normaalia on,en vaan olis uskonu et reagoin näin voimakkaasti :ashamed:

 

[nanna8o]

varmasti on normaalia, me naiset kun elämme kaikessa niin tunteella!
minä en itse pystynyt viimeisilläni raskaana lähtemään oman rakkaan koiran lopetukseen, tekee paha edes ajatella. mut ihana lämmin muisto jäi viimeisestä hetkestä kotona <3

 

[mutzi81]

Se on kamalaa kun joutuu oman rakkaan lemmikin lopettamaan ja katsomaan vieressä kun toinen kuolee.. Meidän dalmis kun lopetettiin meidän kotona en pystynyt olemaan siinä vierellä, oli niin rakas koira.. :'( Nyt harmittaa että en ollut siinä vierellä viimeisinä hetkinä(itku silmässä nytkin kun kirjoitan)... Marsu jouduttiin lopettamaan talvella ja se oli ihan kamalaa katsoa kun toinen nukkui pois.. :'(

 

[pangaia]

Olet ehkä jättänyt käsittelemättä koiran kuoleman.

Itse tein niin aikoinaan isän kuollessa. Nyt kun poika on asiasta lapsen viattomuudella ja suoruudella kysellyt, olen itsekin päässyt käymään asiaa läpi.

 

[mutzi81]

\

Meillä on lopetus edessä perjantaina. :'( :'(

:hug:

 

[tike]

Se on kyllä kova paikka sitten kun ystävästä aika jättää. Syksyllä tulee kolme vuotta siitä kun berni kamuni nukahti ikiuneen pää mun kämmenellä. Kamala miten mulla on sitä vieläkin ikävä. Ystävä oli todella "ihmismäinen" koira, oikea mamman ajatus :heart: :heart: