Toggle sidebar

Lemmikki löytöeläinkodista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Menetimme koiramme vajaa kaksi viikkoa sitten ja olemme alkaneet hieman miettiä uutta lemmikkiä. Mieheni ehdotti, että ottaisimme lemmikin tai kaksi löytöeläinkodista ja olemmekin käyneet hieman katsomassa sieltä. Minusta ajatus on oikein hyvä, koska sillä tavalla voisimme tehdä myös hyvää, pelastaa hylätyn eläimen ja antaa sille uuden kodin, mutta ajattelin kysellä jos täällä olisi jollakin kokemuksia lemmikin ottamisesta löytöeläinkodista. Minua kiinnostaisi tietää millaisia kokemuksia muilla mahdollisesti on.

Millaisen lemmikin otitte? Minkä ikäisen? Millainen lemmikki on ollut? Onko aiempi mahdollinen kaltoinkohtelu, leikkaukset tai hoivan puute vaikuttanut lemmikkin luonteeseen? (Minä olen jonkin verran kiinnostunut yhdestä koirasta, jolle on jouduttu tekemään leikkaus vakavan luunmurtuman vuoksi.) Jos on, niin millä tavalla? Tuliko ikäviä tai mukavia yllätyksiä? Suosittelisitko lemmikin ottamista löytöeläinkodista muille?
 
Edellinen koirani oli eläinkodista. oli noin 1-2vuotias, perheen lasten kiusaama. Naapuri oli koiran kohteluun hermostunut ja ostanut pois, ei voinut kuitenkiaan omien koiriensa vuoksi pitää itse.
Koira oli ilmeisesti myös paljon pidetty vain pihalla narun jatkeena. Ei osannut kommunikoida muiden koirien kanssa, oli epäluuluinen, arka, pelkopuolustautuja muita koiria ja lapsia kohtaan. Perusluonne oli kuitenkin ihana ja sen ansiosta pystyttiin kuntouttamaan. Ei kuitenkaan koskaan päässyt eroon täysin vieraita lapsia kohtaan tuntemastaa pelosta ja lasten kanssa ei voinut jättää vahtimatta. Pyrki välttelemään lapsia, mutta jos koki itsensä ahdistelluksi puolustautui.
Kaiken kaikkiaan ihana koira, jonka menetys 12 yhteisen vuoden jälkeen saa vieläkin kyyeleet silmiin, vaikka siitä on jo kuusi vuotta. Alku yhteiselollemme ei ollut täydellinen tai helppo, mutta jotain sellaista siinä koirassa oli ja meidän yhteisessä elossa, että en kadu että aikoinaan sen otin. Vaikka joskus alkuaikoina mietin kerran jos toisenkin miksi ihmeessä menin sellaista tekemään...

Lyhyt selostus, joka ei koko totuutta kerro. Jos koiran menneisyydessä on kaltoinkohtelua kannattaa selvittää millaista. Koiran sopeuttaminen perhekoiraksi, kuntouttaminen ei ole vuoden eikä parin juttu. Se vaatii sitoutumista ja eka vuosi on raskain (ehkö vielä toinenkin). Jos perheessä lapsia, kannattaa miettiä todella tarkasti. Mitä enempi tietää koiran taustoista sitä parempi. Kysy onko mahdollista käydä lenkittämässä koiraa ennen päätöstä, uskon että tähän saa luvan. Kunnon kävelyllä saat paremman kuvan koiran käytöksestä kuin tarhassa. En suosittele kovin vanhaa ja huonoista oloista tulevaa koiraa ekaksi koiraksi, varsinkaan jo lähipiirissä ei ole asiantuntevaa apua ongelmatilanteessa.

Olen ollut töissä vapaaehtoisena koiratarhalla ja monenlaista koiraa on tullut vastaan. Monenlaista taustaa ja monen näköistä. Sanoisin, ettei voi suoraan sanoa onko koiratarhalta ottaminen huono vai hyvä asia, se riippuu niin koirasta, perheestä ja siitä millaiset odotuksen teillä on koirasta. Kannattaa jutella koirasta vaikka jonkun tuttavankin kanssa, tulee erilaisia ajatuksia esiin. Ja koiratarhanhoitajalta kannattaa kysellä kaikenlaista ja hänenkin mielipidettään kysyä, millaisena kotikoirana koiraa pitäisi.
 
Ed kissamme oli löytökissa eläintalosta. Oli n. 1-2v kun saapui meille ja maailman ihanin sydänten valloitaja. Ainoa "vika" oli se että oli ilm. vieroitettu liian aikaisin emostaan ja leimaantui ihmisiin HYVIN tulisesti :) Mutta siis vikana en osannut tätä pitää vaan oli osa kissan ihanuutta. :)
 
Kiitos vastauksesta! Meillä ei ole lapsia, meillä on aiempaa kokemusta koirista (varsinkin miehelläni), ja meillä on iso talo ja piha, joten siinä mielessä meillä on aika hyvä tilanne ottaa koira, joka vaatii jonkin verran koulutusta.

Itse asiassa mieheni onkin jo kuulemma sopinut, että mennään katsomaan yhtä koiraa tällä viikolla. Koiran taustoista emme tiedä vielä muuta kuin että se oli hylätty pentuna. Otan vaarin tuosta vinkistäsi pyytää saada viedä koira lenkille. Se voisi olla oikein hyvä tapa tutustua koiraan.
 
Lyhyesti :
Minulla oli ennestään koira ja kissa. Otimme toisen kissan lyötöeläinkodista.
Tämä toinen kissa on leikattu poika, ehkä noin pari vuotias (kuten silloin ensimmäinen kissakin jonka olin löytänyt hylättynä pari kuukautisena).

Löytöeläinkodista tuleva on hirmuisen huomiota kaipaava. Pitää isoa kehräysääntä ja tunkee (välillä ärsyttävän isoeleisesti) joka paikkaan. Se ei tykkää ollenkaan jos sitä kannetaan sylissä tm, eli raapii heti. Kuvittelen siis ettei ole kunnolla tottunut käsittelyyn. Jos leikkaan kynnet tm, niin miehellä on aina niska-persus ote kissasta jottei se pääse raapimaan jne. Ja se tykkää kovasti hatyyttää koiraa räppäämällä takatassuihin joka kerran koiran mennessä ohi.

Siis kokemus ihan ok.
Ainoastaan harmittaa että olin liian järkevä valitessani kisua. Mietin kahden välillä ja toinen oli sellainen mihin ihan retkahdin (nuorempi pari kuukautinen), mutta sitten miehen kanssa ajateltiin että järkevämpi ottaa hieman vanhempi ja rauhallisempi. Eli valitsin järjellä... :-/

Muutoin en ole varma että uskaltaisin ottaa koiraa. Tai ainakin pitäisi järjestää vähintään viikon tutustumisaika kotona ennen kuin uskaltaisin sitoutua (en tiedä onko tällainen käytäntö olemassa). Meillä ainakin koira on joka paikassa mukana (matkoilla, ihmislaumoissa ym) joten koiran käytös on oltava "hallinnassa" jottei tule mitään traumapurkaumia tm jotka joko hankaloittavat koiran oloa tai rajoittaa liikaa meidän elämää.

Mutta siis ehdottoman hienoa on jos päädytty löytöeläimeen !!!
 
Meille muutti löytöeläintalosta kissaherra, joka oli arviolta silloin 6-7-vuotias. Aluksi hieman arka, mutta sittemmin kaikkien lemmikki. Meillä ei ollut juurikaan tietoa kissan menneisyydestä sen tullessa meille, tämä kissa oli ihan loistoyksilö. Vieläkin sitä muistellaan paljon (kissa menehtyi vuosi sitten).
Toinen kissakin tuli meille samasta paikasta. Ei tietoja menneisyydestä, ikäarvio 5vuotta. Tosi arka kissa, ei tottunut lapsiin koeaikana, joten palautimme kissa eläintaloon eikä siinä sen ihmeempää. Olisimme kyllä mieluusti pitäneet kissan, mutta siksihän antavat "koeajalle", että jos tulee jotain, voi palauttaa eläimen.
Ja seuraavakin meidän kissa tulee samasta paikasta. Jonain päivänä.
 
Meillä on siis lähinnä etsinnässa kissa tai koira, tai kaksi kissaa tai koiraa tai vaikka kissa ja koira jos vain tulevat toimeen keskenään. Tosin olen avoin muillekin (pienehköille :) ) eläimille. Kiitos kovasti vastauksista ja vinkeistä! Nyt on vähän valmistautuneempi olo kun menemme sitä koiraa katsomaan ja jos ja kun menemme muita kissoja tai koiria katsomaan. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa